Pääkirjoitukset

Pääkirjoitus: Ruotsalaiset pyysivät haudanryöstöä anteeksi suomalaistenkin puolesta – mitä me ajattelemme Akamellasta?

Iso sovinto on solmittu, anteeksipyyntö esitetty ja hautarauha palautettu entisten muoniolaisten ja tornionlaaksolaisten sieluille.

Sunnuntaina Muodoslompolon Akamellassa vietettiin Suomen ja Ruotsin yhteistä uudelleenhautaamistilaisuutta, mutta sen sanoma tuntui olevan erityisen merkityksellinen ja pinnalla ruotsalaisille, jotka ovat viime vuosina selvittäneet tornionlaaksolaisten, kveenien ja lantalaisten historiassa kokemia vääryyksiä totuus- ja sovintokomission voimin.

Ruotsin kirkko on ollut sovinnonteossa tosissaan ja pyytää anteeksi menneitä tekoja. Se myös haluaa tutkia hautojen ryöstöjä lisää.

Me suomalaiset seurasimme sunnuntaina hiukan sivusta pitkälti ruotsiksi soljunutta tilaisuutta ja sen taustalla olevaa sovintoprosessia, joka näyttäisi olevan hyvän patikkamatkan edellä omaa keskusteluamme. Tunne oli hämmentynyt.

Pöytäseurueessani Muonion seurakuntakodin lihasopan äärellä laskettiin, että muoniolaisia oli paikalla lopulta melko vähän. Vierustoverit olivat tulleet, koska tilaisuus oli historiallisesti merkittävä ja iso.

Muonion kunnan ja seurakunnan somekanavat olivat nekin juhlan jälkeen hiljaiset. Tuliko muillekin juhlaan osallistuneille sama tunne kuin minulle: Mitä meidän tästä pitäisi ajatella? Mitä me tästä sanomme ja tiedämme?

Pyytääkö Ruotsi anteeksi omien tekojensa lisäksi sivumennen myös suomalaisten tekoja?

Rotubiologiset tutkimukset olivat Ruotsissa voimissaan 1900-luvun alkupuolella, mutta niin ne olivat Suomessakin. Akamellan vainajien pääkallot vei suomalainen Helsingin yliopiston opiskelija.

Kallot päätyivät mitattaviksi Helsinkiin, osaksi yliopiston anatomian kokoelmaa ja aikansa rasistista rotubiologista ”tutkimusta”. Siellä ne olivat vuoteen 2001 saakka, jolloin yliopisto palautti loputkin sen hallussa olleet pohjoisen alueen vainajat saamelaismuseo Siidaan Inariin.

Mitä kalloilla tehtiin Helsingissä? Saamani lyhyt viesti Helsingin yliopistosta kertoo, että yliopistolla ei ole asiasta enempää tietoa.

Siidakin tunsi olevansa Akamellan tapauksessa sivullinen, koska se sai haltuunsa myös nykyisen saamelaisalueen ulkopuolisia vainajia, Akamellan lisäksi muun muassa Kittilästä.

Onko 1800–1900-lukujen rasistinen kallonmittaustutkimus suomalaisille yhä niin häpeällinen asia, että siitä ei oikein osata keskustella? Pyytääkö Ruotsi anteeksi omien tekojensa lisäksi sivumennen myös suomalaisten tekoja?

Akamella avannee keskustelun siitä, mitä hautuumailla yön pimeinä tunteina menneinä vuosisatoina tapahtui. Muoniolainen Rauha Ryynänen jakaa jutussamme ajatuksensa tapahtuneesta, joka koskettaa hänen sukuaan. Hän pohtii, voiko kallon ottamista verrata hautarauhan rikkomiseen.

Vanha asia on aika tuoda päivänvaloon myös Suomen puolella Väylää.

Milla Salo, päätoimittaja