Mielipiteet

Mielipide: Ounasjoen lohesta hyötyisivät monet, mutta kalojen nousu heikkenee pato padolta

Kaikki mitä tapahtuu Itämerellä, rannikoilla, Kemijokisuulla, joen alajuoksulla välillä Rovaniemi–Kemi ja itse joella heijastuu Ounasjoelle ylimpiin latvavesiin, esimerkiksi Käkkälöjoelle asti.

Ounasjoki tuotti aikoinaan 1900 hehtaarin alalla 800 000 lohen vaelluspoikasta. Nyt alat ovat tyhjiä. Tilanteen korjaamiseksi Perilään pitää rakentaa Ounasjokea varten oma pikkupoikaslaitos, jossa tuotettaisiin kaksi miljoonaa poikasta. Ne leviäisivät Ounasjoessa vapaasti ilman sairauksia alavirtaan. Kaksi- tai kolmevuotiaina ne ovat kehittyneet luonnonvalinnan seurauksena vaelluspoikasiksi. Lopulta poikasten aggressiivisuus häviää ja ulkonäkö muuttuu. Ne parveutuvat ja laskeutuvat tulvanniskassa mereen. Veden lämpötila on tuolloin noin 12 astetta.

Lohen vaikeita vaellusesteitä ovat Kemijoen alajuoksun viisi voimalaitosta. Ne tuottavat energiaa 2674 gigawattituntia vuodessa. Isohaaran ja Taivalkosken osuus on 900 GWh. Isohaarasta tuli pullonkaula, joka on korjattavissa. Isohaara voidaan korvata pienehköillä jokivarteen sijoittuvilla pumppuvoimaloilla, tai sama sähkö saadaan pienellä ydinvoimalalla.

Taivalkoskeen jokiyhtiö aikoo rakentaa luonnonmukaisen, mutta valitettavan vaatimattoman ohitusuoman. Sen leveys olisi kolme metriä ja kaltevuus kaksi prosenttia eli aivan liian kapea ja jyrkkä. Sijoitettavat varat menisivät hukkaan, koska hanke ei palvelisi monikäyttöä.

Saalistajat syövät väsyneet poikaset pintavedestä patoaltaassa. Osa tuhoutuu turbiineissa.

Ossauskoskeen ja Petäjäskoskeen tehdään ohitusuomat vanhoista joenuomista. Ne ovat lähes ilmaisia. Valajaskoskelle on rakennettava kokonaan uusi luonnonmukainen ohitusuoma. Kalojen nousu heikkenee pato padolta. Kolme estettä lienee nousun yläraja. Jos esteinä on vain Ossauskoski, Petäjäskoski ja Valajaskoski, niin lohen paluuseen Ounasjokeen on hyvät mahdollisuudet. Onnistuminen edellyttää tietenkin, että merelläkin onnistutaan kalastuksen säätelyssä.

Ei ole olemassa saalistietoja Rovaniemen yläpuolelta Ounasjoelta, mutta perimätiedon mukaan lohia on saatu runsaasti koko joen pituudelta.

Valajaskosken ja Petäjäskosken välillä tuhoutuu 40 prosenttia lohenpoikasista. Petäjäskoskesta jokisuulle asti selviytyy yksi viidestä. Tappiot ovat miljoonia euroja. Petäjäskosken padossa putouskorkeus on alajuoksun voimaloista suurin, 20 metriä, kun se on esimerkiksi 12,5 metriä Isohaarassa. Turbiinit ovat smolteille liian syvällä. Saalistajat syövät väsyneet poikaset pintavedestä patoaltaassa. Osa tuhoutuu turbiineissa.

Voimalaitokset ohitetaan ohitusuomilla puomien ja johteiden avulla. Johteet varustetaan esimerkiksi sähkövirralla, joka ohjaa poikaset puomien väliseen tilaan ja nieluun. Nouseville kaloille ja alas laskeutuville poikasille pitää olla sama luonnonmukainen reitti. Tulvavesi kevätkesällä ja syksyllä auttaa vaelluksissa. Vesi on ilmaista, joten sitä voidaan juoksuttaa ohituksiin 20 prosenttia keskivirtaamasta eli sata kuutiota sekunnissa. Se auttaa joen ennallistamisessa ja monikäytön kehittämisessä.

Ounasjoen latvoilta on Perämeren kansallispuistoon matkaa yli 400 kilometriä. Kaikki tapahtumat merellä, jokisuistossa ja Kemijoen alajuoksulla vaikuttavat Ounasjoen tilaan.

Matkailun kehittäminen Ounasjoella edellyttää joen monikäytön kehittämistä. Lohesta ja vesiliikenteestä hyötyisivät Tunturi-Lapissa monet matkailualueet. Ounasjoki palvelisi Hetan ja Ylikyrön aluetta, Pallasta Muoniossa ja Levin aluetta Kittilässä. Joen monikäyttöä ovat virkistys, kalastusmatkailu, vesiliikenteen kehittäminen, tutkimus ja opetus.

Kirjoittaja on hydrobiologi Muonion Särkijärveltä.