Ihmiset

Neeta Murtomäki pitää huolta siitä, että Aalistunturin aktivisteilla on tarpeeksi vaatetta ja vettä repuissaan

Vanhan talon pirttiin on katettu aamupala. Puuhella on ehtinyt jo lämmittää tuvan. Kello on 10, aamupala-aika.

– Haluatko puuroa, sitä on paljon, Jakob Wartiovaara kysyy.

Jälkiruuaksi on mämmiä.

Helsinkiläinen Wartiovaara tykkää tehdä asioita käsillään. Kokemusta leirikokin tehtävistä on nuorten prometheusleireiltä. Aalistunturi valikoitui psykologian opiskelijan ja elokapinalaisen kohteeksi siksikin, että Aalistunturi on ”ehkä tärkein metsäaktio tällä vuosituhannella”.

Hetken jutusteltuaan Wartiovaara nousee pöydästä ja alkaa pilkkoa lantuista ja porkkanoista uunijuureksia lounasta varten. Ruokaa on riittänyt, ja sitä lahjoittavat aktivisteille monet, esimerkiksi Rovaniemen elokapinalliset.

– Se tekee ruokaa, joka jaksaa. Täällä on ihana solidaarinen meininki, keittiön puusohvalla istuva Neeta Murtomäki kertoo.

Hän on paikallisin omalla nimellään esiintyvistä aktivisteista. Kesään saakka Murtomäki asui Kittilän Könkäällä, nyt Rovaniemellä. Tukikohtana toimiva vanha kolarilaistalo on hänen ystävänsä.

Talon omistaja ja Metsäliikkeen kolarilaiset tukijat eivät halua kertoa Aalistunturista omilla kasvoillaan ja nimillään. Murtomäki kertoo kysyneensä neljältä.

– He pelkäävät, hän arvelee.

Murtomäestäkin aktivistiksi alkaminen ja itsensä kutsuminen tuntui aluksi pelottavalta. Hän tutustui Rovaniemen Elokapinaan ystävänsä kautta ja lähti ensimmäisen kerran mukaan luontokatoa vastustavaan mielenosoitukseen vuonna 2019. Lapin Kansa oli paikalla kuvaamassa, ja Murtomäki mietti, kuinkahan uuden työpaikan kanssa käy. Hän oli menossa allekirjoittamaan esikoulunopettajan työsopimusta Kittilän Sirkkaan.

Kysymys on mietityttänyt sen jälkeenkin: saanko olla ope ja ilmastoaktivisti?

Kerta toisensa jälkeen Murtomäki on päätynyt samaan vastaukseen.

– Mun velvollisuus on olla ilmastoaktivisti ja tarjota toiveikas tulevaisuus lapsille.

Haastattelua tehdessä aktivistien tukikohta on hiljainen. Yöpyjiä on edellisenä yönä ollut kolme. Ruotsalaisen sisarliikkeen aktivistit lähtivät päivää aiemmin Pajalaan.

Portaiden edessä hangessa on pystyssä viidet eri malliset ja -ikäiset metsäsukset. Edellisenä päivänä Aalistunturin maastosta kolmannen pidätyksen ja telttaleirin purkamisen jälkeen tullut tavarakaaos on kesytetty kamarin puolelle. Rypistynyt pahvikyltti odottaa poltettavien kasan päällä. Pysäytetään luontokato, siihen on kirjoitettu mustalla tussilla.

Murtomäen tehtävänä on pitää huolta, että metsässä hiihtävillä aktivisteilla on tarpeeksi vaatetta ja vettä sekä auttaa yhteydenpidossa aktivistien ja esimerkiksi median välillä. Tämän talon lisäksi tärkeä tukikohta on ollut Aalistunturin huipulla oleva päivätupa, josta aktivistit ovat saaneet suojaa ja jossa puhelimet kuuluvat. Siitä on hakkuutyömaan lähellä sijaitsevaan telttaleiriin matkaa 3,5 kilometriä. Telttaleiri on ollut samalla tiesulku, jolla aktivistit ovat estäneet metsäkoneenkuljettajien pääsyn työmaalle.

Osa aktivisteista on hiihtänyt viimeksi yläkoulussa. Pakkasta tunturissa on ollut enimmillään yli 20 astetta.

– Olen vaikuttunut siitä sisun määrästä, Murtomäki sanoo.

Hän tuli Kolariin ensimmäisen pidätyksen jälkeen. Murtomäki lähti Rovaniemen elokapinallisten kanssa putkasta vapautuneita kahdeksaa aktivistia vastaan ja tarjosi heille apua. Kolariin hän saapui vajaa kolme viikkoa sitten.

Aktivisteilla on takana kolme putkareissua. Murtomäki ei ole ollut pidätettynä, eikä aiokaan joutua pidätetyksi.

Mukana olevilla on erilaisia tehtäviä, mutta suunnitelmia he tekevät Murtomäen ja Wartiovaaran kertoman mukaan päivän kerrallaan, kulloinkin paikalla olevien yhteisellä päätöksellä.

Kolarissa on ollut enimmillään noin 25 aktivistia, iältään 17–65-vuotiaita. Murtomäen puhelimesta löytyvissä Whatsapp-ryhmissä taustalla vaikuttavia on paljon enemmän, satakin henkeä.

– Kaikilla ei ole mahdollisuutta tulla paikan päälle, eikä järkeäkään, Murtomäki toteaa.

Kärjistäen voi sanoa, että pienituloiset hiihtävät ja työelämässä olevat pysyvät taustalla.

Murtomäki kertoo olevansa alanvaihtaja. Tai työtön työnhakija. Tai stand up -koomikko. Seuraavan ammatin ja työn olisi hyvä olla jotain paremmin palkattua, hän miettii.

– Jos olisin töissä tällä hetkellä, kehtaisinko olla omalla naamalla. Se vaatisi eri tavalla rohkeutta ja voimavaroja.

– Nyt ei tartte vakuuttaa ketään, että aktivismista huolimatta olen järkevä ihminen, joka tekee järkeviä päätöksiä.

Murtomäki on kotoisin Keski-Suomen Multialta, pienestä metsätaloudesta ja sahasta elävästä kunnasta, jossa hän on lapsena osallistunut metsätalouskisoihin.

– Metsä on kasvatettu käytettäväksi, puu on tarkoitettu kaadettavaksi. Oon tosi maalainen, Murtomäki kuvaa lapsuutensa ajatusmaailmaa.

Hän muistaa huolestuneensa ensimmäisen kerran luonnosta teini-ikäisenä.

– Olen itkenyt maailman tuhoa. Vanhemmat sanoivat, että jokainen tekee osansa. Muista sammuttaa valot.

Varhaiskasvatuksen opettajan opintoihin hänet ohjasi tarve tehdä maailmasta parempi paikka.

– Ihan jo se, että lapsilla on hyvä ja turvallinen olla. Silloin he on suuremmalla todennäköisyydellä parempia myös toisille ihmisille, Murtomäki sanoo.

Kun 15-vuotias ruotsalainen Greta Thonberg käynnisti vuonna 2018 kansainvälisen koululakkojen aallon, Murtomäki samaistui ja vaikuttui.

– Olin tosi onnellinen, kun tajusin, että aikuiset kuuntelee häntä. Sitten tajusin, että aa, mä oon se aikuinen nyt. Mitä voin tehdä ilmastonmuutoksen ja luontokadon pysäyttämiseksi?

Murtomäki halusi osallistua Aalistunturin metsäkapinaan siksi, että siellä kaatuu puuta ja se tapahtuu Lapissa.

– Paikalliset yrittävät suojella aluetta, eikä päätöstä ole vielä tullut, hän perustelee.

– Niin kauan, kun toimenpidepäätöskieltoa käsiteltiin oikeudessa, oli suorastaan rikollista hakata. Mitäs sitten, kun suojelupäätös olisi tullut ja metsät hakattu? hän kysyy.

Hallinto-oikeus hylkäsi tammikuun lopulla tekemässään välipäätöksessä Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piirin vaatimuksen hakkuiden ja hakkuusuunnitelmien keskeyttämisestä Aalistunturin alueella, Pellon Miekojärvellä sekä Rovaniemellä ja Ylitorniolla Lounais-Lapin erämaa-aloitteen alueella.

Miksi Aalistunturin talousmetsää kannattaa puolustaa?

– Sen takia, että se muuttuu luonnontilaiseksi vaan niin, että ihminen sahoineen pysyy pois sieltä, Murtomäki sanoo.

Tavoitteena on konkreettisesti hidastaa hakkuita ja sitä kautta luontokatoa.

Kovin syvälle biologian ja metsänhoidon kysymyksiin Murtomäki ei lastentarhanopettajan koulutuksellaan pääse. Hän ja Wartiovaara ovat kouluttautuneet ihmisten asiantuntijoiksi. Metsäkysymyksissä heitä auttaa Wartiovaaran taskusta löytyvä muistilista, johon on kirjattu biologin perusteita hakkuiden vastustamiseen.

Harvennushakkuista muistilista sanoo seuraavaa: nekin vähentävät metsän monimuotoisuutta ja metsän resilienssiä eli sietokykyä.

– Koko liuta aktivisteja puolustaa metsää, joka ei edes ole luonnontilaista. Kertoo siitä, että ei ole puolustettavaa luonnontilaista metsää, Murtomäki sanoo.

Hän keskustelee Aalistunturin hakkuista myös sosiaalisessa mediassa. Facebookissa ryhmä on Puskaratio Kolari + lähikunnat. Takana on lepopäivä, ja nyt Murtomäki haluaa jatkaa keskustelua paikallisten kanssa.

Siellä kysellään, mikseivät aktivistit ole suojelemassa Malmin lentoasemaa ja irvaillaan ojitetusta kansallispuistosta, muistutetaan, että ihminen tarvitsee puuta ja osaa suunnitella sen käytön. Lopuksi yksi keskustelijoista toteaa silmäniskulla: Aamuksi töihin.

Murtomäki ei hätkähdä hieman uhkaaviakaan kommentteja ja sanoo haluavansa keskustella ehdottoman asiallisesti.

– Mikään muutos ei tapahdu ilman työtä, hän toteaa.

Aktivismi Aalistunturilla ja somekeskusteluun osallistuminen on hänen vapaaehtoistyötään keskustelun herättämiseksi ja ajattelutapojen muuttamiseksi.

– Meillä on kaikkea, mutta silti me ja maapallo voidaan huonosti, hän miettii.

Ilmastoahdistus ei enää saa Murtomäkeä lamaantumaan sisätiloihin – silloinhan ei ainakaan riistä luontoa tai toisia ihmisiä. Ahdistus seuraa mukana, kaverina, mutta sen kanssa tulee toimeen.

– Toiminta luo toivoa.

”Koko liuta aktivisteja puolustaa metsää, joka ei edes ole luonnontilaista. Kertoo siitä, että ei ole puolustettavaa luonnontilaista metsää.