Muualta Lapista

Ylitorniolaiset Marjetan veljekset hoitavat sisarussuhteensa samalla, kun tekevät metsätyöt: ”Ei olla niin vanhaksi eletty, että olisi riitaa tullut”

Veljekset Harri, Henri ja Hannu Marjeta varmistavat sisarussuhteiden säilymisen yhteisellä metsällä. He omistavat metsäyhtymän, jonka hehtaarimäärä on kuin porojen lukumäärä – sitä ei hevin kerrota ulkopuolisille.

– Kolme numeroa ennen pilkkua, metsäkoneenkuljettaja Henri Marjeta sanoo, mutta tarkentaa sitten, että reilu 200 hehtaaria.

Veljekset eivät ole laskeneet metsäyhtymän omistusta pelkästään taloudellisen kannattavuuden perusteella. Harri Marjetan mukaan heidän metsänomistuksensa on enemmän puuhastelua, jossa vahvistetaan sosiaalista kanssakäymistä ja keskinäistä yhteydenpitoa.

– Ensisijaisen tärkeää on, että pysytään hyvissä väleissä. Päätöksenteko tehdään sen mukaan, Hannu Marjeta vakuuttaa.

Tehtäviä jaetaan vähän osaamisen ja mielenkiinnon mukaan.

– Yritetään kohtuudella, että kaikki tekisi saman määrän, mutta ei me aleta laskemaan, että kuka tekee eniten, Harri Marjeta selventää.

Isältä on saatu hyviä neuvoja. Harri Marjeta

Jokaisella miehellä on ammattitason välineet metsänhoitoon. Puru lentää ja sahat raikaavat metsässä, kun Marjetan veljekset tekevät taimikonhoitoja tai ennakkoraivauksia.

– Eihän sitä aina voi samana päivänä olla sahaamassa, kun on perhettä. Mutta monesti viikonloppuna, jos ei ole esteitä, niin mennään samalla autolla. Käydään päivä touhuamassa ja ajellaan kotia.

Metsät ovat niin tuttuja, että Marjetat eivät koe tarvitsevansa metsäsuunnitelmaa.

– Tämähän nukkuu karttojen vieressä, Harri sanoo veljestään Hannusta, joka on koulutukseltaan metsätalousinsinööri.

Vaikka tulee tuloja, niin ei niitä rahoja paljon näy. Ne menee sinne takasin, kun laitetaan metsää kasvukuntoon. Harri Marjeta

Veljesten metsänomistus on metsän kasvuun tähtäävää. Taimikonhoidon, harvennusten ja avohakkuiden lisäksi he tekevät metsässään myös kunnostusojituksia ja lannoituksia.

Kahteen otteeseen heillä on ollut metsissään tuhkalannoitushanke, jossa tuhka levitettiin maastoon helikopterilla.

– Jos kohteita on, niin voidaan laittaa suojeluunkin, mutta ei ole ollut sellaisia elinympäristöjä, Hannu Marjeta sanoo.

Puukauppaa syntyy joka vuosi pystykaupalla. Jonkin verran he tekevät myös hankintahakkuita moottorisahalla. Voitot tai tappiot jaetaan tasan kolmeen osaan.

– Vaikka tulee tuloja, niin ei niitä rahoja paljon näy. Ne menee sinne takasin, kun laitetaan metsää kasvukuntoon, Harri Marjeta tuumaa ja jatkaa, että onhan sen raha hyvässä tallessa tuossa.

Poikien kiinnostus metsäalaan lähti metsuri-isä Pentti Marjetan innoittamana. Pojat ovat kulkeneet hänen kanssaan metsässä pienestä pitäen.

Alkuun he keräsivät polttopuurankoja. Sen jälkeen ylenivät tekemään istutushommia. Mopoikään mennessä hartiat levenivät niin paljon, että raivaussahan valjaat pysyivät selässä. Silloin he pääsivät raivaussahan kahvoihin.

– Isältä on saatu hyviä neuvoja. Hän häärii vieläkin taustalla ja monesti käy kaverina, Harri Marjeta sanoo.

Sukupolvien metsäinen jatkumo ei katkea. Harri Marjetan teini-ikää lähestyvät pojat ovat olleet mukana istutus- ja klapihommissa.

– Vähän saavat työnteosta kuvaa, kun touhuilevat matkassa.

Ei olla niin vanhaksi eletty, että olisi riitaa tullut. Harri Marjeta

Kymmenen vuotta sitten Lohijärvellä oli 20 hehtaaria valtion maata myynnissä. Marjetan veljekset kävelivät pankkiin ja ostivat ensimmäisen metsätilansa.

Siitä hehtaarimäärä on lähtenyt kasvamaan. Välillä metsäkiinteistön oston yhteydessä omistukseen on voinut tulla vanha talo tai jopa konehalli.

Pääosa metsätiloista on Lohijärvellä. Velkaa on edelleen sopivan verran, mutta veljekset hoitavat omaisuuttaan hyvässä yhteisymmärryksessä.

– Ei olla niin vanhaksi eletty, että olisi riitaa tullut, Harri Marjeta hymyilee.

Metsä veljeksille on vain harrastus, eikä heitä haittaa, vaikka hehtaareja ei tulisi enempää. Silti he puoliaktiivisesti yhä katselevat myytäviä metsäpalstoja, ja ovat valmiita raottamaan siihen lompsaansa.

– Jos tulee sopivia kohteita tarjolle järkevillä sijainneilla. Sellaisia, mitkä saataisiin omilla tekemisillämme vielä parempaan kasvukuntoon, Harri Marjeta sanoo.