Paikallisuutiset

Koulupäivä vaihtui talkoiluun huippuhiihtäjien keskellä – helppo homma, kun kuuntelee ohjeet, nuoret talkoolaiset tuumivat

80–90 talkoolaista on korvaamaton apu Muonion Kirille Oloksen Tykkikisojen tekemisessä.

Kari, meneekö tämä samalla tavalla? yhdeksäsluokkalainen Seidi Rantakokko varmistaa maalialueen toimintaohjeet Oloksen kisojen talkookonkarilta Kari Vuopiolta.

Kyllä, kaksi ensimmäistä jatkavat suoraan semifinaaliin, seuraavien kohdalla aika ratkaisee. Oloksen Tykkikisojen sprinttihiihdot etenevät rivakasti kohti finaalilähtöä.

Koululaiset Rantakokko, Johanna ja Jemina Reponiemi sekä Valtteri Sieppi ovat maaliviivan takana hiihtäjiä vastassa ja irrottavat kahden viimeisen ja aikojen perusteella jatkosta putoavien nilkoista remmit, joissa on kiinni maaliviivalla välähtävät ajanottoon käytettävät läpyskät.

Onko tehtävä vaikea?

Ei, Rantakokko sanoo. Kun kuuntelee tarkasti ohjeet ja toimii niiden mukaan.

Käjethän joutuu lujille. Kari Vuopio

Talkoolaisten nuorimpiin kuuluva kolmasluokkalainen Sieppi ottaa muutamaa kokoa liian isot hansikkaat käsistään ja yrittää palauttaa ne Vuopiolle. Hanskat ovat lainassa, jotta Siepin sormet lämpenevät.

Hiihtäjien nilkoissa hyörivät talkoolaiset näpräävät läpysköjä irti paljainkin käsin. Kostea lumituisku tekee säästä kylmän sormille.

Vuopio ei ota hanskoja. Hänen kätensä pysyvät lämpöisinä taskuissakin.

– Käjethän joutuu lujille, jos touhuaa, niin kuin nämä, Vuopio sanoo.

Ja selkä. Vuopion oma selkä ei taipuisi päiväksi irrottelemaan remmejä.

Koululaisten mielestä päivä lumituiskuisella Oloksella on säästä huolimatta hyvä vaihtoehto tavalliselle koulupäivälle.

Kisoihin vetää ylimääräisen ”vapaapäivän” lisäksi se, että saa olla jännittävien kisatapahtumien ytimessä. Rantakokko, Reponiemet ja Sieppi kertovat, että on mukava nähdä ja jännittää televisiosta tuttujen hiihtäjien suoritukset ihan vierestä.

Sitten rupattelut on rupateltu. Naisten finaali on käynnissä ja pian maalissa riittää taas tekemistä.

Tunti ennen kisoja on vielä monta asiaa tekemättä. Kari Vuopio

80–90 talkoolaisen kisapäivinä antama apu on korvaamaton, Vuopio sanoo.

– Miten me näitä kisoja muuten piettäis. Kyllä mie syämen pohjasta kiitän talkoolaisia. Vuojesta toiseen ne tulevat, hän sanoo.

Kisojen alku ja ensimmäinen päivä jännittää joka kerta kokenutta konkariakin.

– Se on tämä perjantai, joka tuntuu, että saa nähjä, miten tämä...Tunti ennen kisoja on vielä monta asiaa tekemättä. Ja sitten ne vain loksahtaa kohalleen, Vuopio kertoo.

Tämän vuoden tykkikisoissa sää haastoi hiihtäjät, voitelijat ja talkooväen. Puolilta öin perjantain vastaisena yönä kisakuntoon ajettu sprinttilatu alkoi saada pintaansa uutta kosteaa lunta tuntia ennen ensimmäistä karsintalähtöä.

Muonion Kirin talkoolaiset hiihtivät latuja auki koko kisan ajan, mutta esimerkiksi ensimmäisenä ladulle lähtenyt Jasmi Joensuu oli karsintakierroksellaan suurissa vaikeuksissa, kun valittu suksi ja uusi lumi eivät sopineet yhteen.

Ei pysty sillä lailla polkemaan, kun suksi muljuaa. Kari Vuopio

Latujen hiihtäminen auki on sitä tärkeämpi talkootehtävä, mitä enemmän lunta tuiskuttaa kisapäivänä. Kisalatua ei kilpailun aikana hoideta koneella, vaan se on säänmukaisessa kunnossa.

– Tämä vaatii hiihtäjältä tasapainoa, kokonaan eri tyyli hiihtää. Ei pysty sillä lailla polkemaan, kun suksi muljuaa. Kilpailijat on tähän tottuneet. Kyllä ne sen osaavat, Vuopio kertoo.

Hän on oppinut, että kilpailijat arvostavat Oloksen kisoja säässä kuin säässä.

– Meillä on hyvät, vaativat maastot. Muut ei pystyisi tähän aikaan pitämään kisoja.