Paikallisuutiset

Kolarilaiset haluavat oman seurakunnan ja kirkon ovet auki joka sunnuntai

Toimintaa riittää, mutta rahat loppuvat. Kolarin seurakuntalaiset saivat sanoa mielipiteensä Kolarin, Pellon ja Ylitornion selvitteillä olevasta seurakuntayhtymästä.

Pitääkö kirkon ovien aueta joka sunnuntai? Onko seurakunnilla varaa avata ovensa kirkkokansalle viikoittain? Voisivatko jumalanpalvelusvuorot kiertää esimerkiksi Pellon, Ylitornion ja Kolarin seurakuntien välillä, ja toiset katselisivat striimiä?

Seurakunnan tulevaisuuden kysymyksiä pohti joukko seurakuntalaisia viime viikolla sen jälkeen, kun he olivat kuulleet, miten Kolarin, Pellon ja Ylitornion seurakunnilla taloudellisesti menee.

– Elävä seurakunta ei striimin kanssa pärjää. Pidän erittäin tärkeänä joka sunnuntain jumalanpalveluksia, erittäin tärkeänä. Jumalanpalvelukset on aivan ykkösasia, vastaa yleisön joukossa istuva, Kolarin kirkkoherranakin 1990-luvulla toiminut Simo Rundgren.

– Mie ajattelen kuitenki, että seurakunnassa pitäisi olla työntekijöitä. Kaikki met seurakuntalaiset tuntisimma, että meistä seurakunta välittää. Se on ihmisiä ja seurakuntalaisia varten. Jos olis yksi yhtenäinen seurakunta, kuinka me turvaamme hengellisen elämän, pitkän uran seurakuntavaltuustossa tehnyt Eini Pellikka kysyy.

Kolarin, Pellon ja Ylitornion seurakuntien valtuustot päättivät kesällä selvittää, auttaisiko seurakuntayhtymän perustaminen niitä taistelussa rahojen hupenemista vastaan. Osana yhtymäselvitystä seurakunnat kutsuivat jäsenensä kuulolle ja keskustelemaan tulevaisuuden vaihtoehdoista.

Yhtymäselvitystä vetää tuomikapitulin määräämä selvittäjä Heikki Nissinen. Hän kertoo, että mikäli seurakunnat päätyvät perustamaan seurakuntayhtymän, kaikki seurakunnat olisivat jatkossakin toiminnallisesti itsenäisiä.

– Jokaisessa seurakunnassa pidettäisiin joka sunnuntai jumalanpalvelus entiseen malliin.

Striimit voisivat tulla kyseeseen yhden seurakunnan mallissa.

– Mikäli seurakunnat päättäisivät perustaa yhden yhteisen seurakunnan, pidettäisiin joka sunnuntai niin sanottu pääjumalanpalvelus jossakin seurakunnan tilassa. Sen lisäksi voisi olla muitakin jumalanpalveluksia, Nissinen kertoo.

Jotain täytyy tehdä, jotta seurakuntien elämä voi jatkua rikkaana ja elävänä. Pirta Melaluoto

Kolarin seurakunta täyttää tänä vuonna yhden kriisiytyvän seurakunnan tunnusmerkin, kun se tekee kolmannen peräkkäisen pakkaselle painuvan tilinpäätöksensä. Viime vuonna sen taseeseen kirjattiin alijäämää reilut 100 000 euroa.

Pellon ja Ylitornion seurakunnat sinnittelevät noin puolet pienemmillä alijäämillä. Ylitorniolla taloutta kannattelee isompi omaisuus ja esimerkiksi onnistuneet metsäkaupat. Kolarin seurakunnalla metsäomaisuutta ei juurikaan ole.

Aika ja omaisuus alkavat käydä vähiin. Kolarin seurakunnan taseessa on aiempien plusmerkkisen vuosien muistona enää reilut 200 000 euroa kertynyttä ylijäämää, vajaan omakotitalon verran, kolmen seurakunnan yhteinen talouspäällikkö Pirta Melaluoto vertaa.

Pellossa ja Ylitorniolla historiallista plussaa löytyy kirjanpidosta enemmän, Pellossa 755 000 euroa ja Ylitorniolla noin 1,7 miljoonaa euroa.

Vuosikate kertoo kaikkien seurakunnan toimintaan tulevien ja kuluvien eurojen välisen erotuksen ja esimerkiksi siitä, kuinka paljon rahaa jää rakennusten korjaamiseen. Vuosikatteet olivat Pellossa ja Kolarissa viime vuonna miinuksella, Ylitorniolla vielä plussan puolella.

– Vuosikatteen jälkeisillä varoilla pitäisi pysytä hoitamaan rakennuksia. Silloin rakennukset pidetään kunnossa ja ne ovat käyttökelpoisia pidempään. Esimerkiksi Kolarissa vuosikate on ollut miinusmerkkinen. Ei missään nimessä olla pystytty samalla pitämään huolta rakennuksista, Melaluoto kertoo.

– Jotain täytyy tehdä, jotta seurakuntien elämä voi jatkua rikkaana ja elävänä. Tästä on suuri huoli.

Toivoa on adventtikirkon lisäksi rippikoululaisten määrissä. Kolarissa määrä on ollut nousussa ja pomppasi viime vuonna yli neljäänkymmeneen. Pellossa ja Ylitorniolla rippikoululaisia oli viime vuonna yhteensä vähän vähemmän, mitä Kolarissa yksinään.

Kolarin seurakunnassa toivotaan, että nykyisistä rippikoululaisista kasvaa tulevaisuuden kirkollisveron maksajia. Tilasto ei tällä hetkellä ruoki toivetta. Vaikka Kolarin väkiluku kasvaa, vähenevät kirkollisveron maksajat, kuten muissakin kahdessa seurakunnassa.

Kirkollisveroa maksavia on eniten Ylitorniolla, reilu 2 200. Kolarissa ja Pellossa luku jää alle kahdentuhannen. Kolarin tilastoista löytyy nuoriakin maksajia, Pellossa ja Ylitorniolla painottuvat iäkkäät. Ennusteet näyttävät, että veroa maksavien määrä pienenee lähivuosina reippaasti.

Samaa tarinaa kertovat hautausmäärät: Ylitorniolla haudataan keskimäärin 90 vainajaa vuodessa, Pellossa 70 ja Kolarissa 56.

Siunauksen toivotukset on varmaan tarpeellisia mutta ennen muuta ajattelin matematiikkaa. Simo Rundgren

Kolme seurakuntaa pohtii nyt, miten tulevaisuuteen kannattaisi lukujen valossa katsoa ja millaisia päätöksiä tehdä.

Yleisötilaisuudessa puheenjohtajan pöydän takana istuu kirkkoherra Jussi Ollilan ja talouspäällikkö Melaluodon lisäksi selvittäjä Nissinen, joka on virkavapaalla pienen Utajärven seurakunnan kirkkoherran tehtävästä.

Hän kertoo, että seurakunnilla on käytännössä kolme vaihtoehtoa: talouden ja kiinteistöjen haasteet taklataan nykyisellä mallilla ja mietitään, mitä seurakunnat vielä enemmän voisivat tehdä yhdessä, perustetaan seurakuntayhtymä tai perustetaan yhteinen seurakunta.

Mitä mieltä on seurakunta?

– Siunauksen toivotukset on varmaan tarpeellisia mutta ennen muuta ajattelin matematiikkaa, Simo Rundgren aloittaa keskustelun.

– Mistä ne säästöt muodostuu seurakuntayhtymämuodossa? Säästöjä voidaan tehdä kiinteistöjen osalta, kaikkia niitä voidaan tehdä nytkin. Tehdään töitä pienemmällä porukalla. Seurakuntalaisena haluan nähdä, mistä ne säästöt aiotaan ottaa, hän sanoo.

Rundgren toivoo, että kolmen seurakunnan kirkkoherrat istuisivat yhteiseen pöytään miettimään, miten seurakunnat voisivat tehdä yhteistyötä vielä nykyistä enemmän. Hän uskoo, että yhteistyön tiivistäminen ja naapuriseurakuntien auttaminen on yhtymää parempi ratkaisu.

– Ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin menot pannaan tulojen tasolle kaikissa malleissa.

Kolarissa seurakunnan talouden painaa muita huonommaksi runsas henkilöstö ja neljä kirkkoa. Muissa seurakunnissa kirkkoja on vain kaksi.

– Kolarissa henkilöstöä on enemmän, neljä kirkkoa, neljä hautausmaata. On pappila, kanttorila, seurakuntasali. On massaa, jonka ylläpito maksaa, Melaluoto luettelee.

Hän kertoo, että yhtymä tai yhteinen seurakunta voisi tuoda helpotusta esimerkiksi rekrytointiin, joka on pienissä seurakunnissa haaste etenkin silloin, jos työ ei ole täysiaikainen. Säästämisen varaa on hänen laskujensa mukaan myös pappien määrissä, joita kirkollisten laskelmien mukaan riittäisi yksi kahta tuhatta seurakuntalaista kohden. Kolmen seurakunnan yhteinen jäsenmäärä on vuoden 2030 ennusteessa reilut 7 000.

– Pappeja on tällä hetkellä siihen nähden aika lailla.

Turhista kiinteistöistä joudutaan luopumaan. Se on kova paikka. Kari Koivumaa

Isoin Melaluodon työssä vastaan tuleva asia on kuitenkin kolminkertainen talous ja hallinto.

– Vaikka on pyritty tekemään yhtenäisesti, jokaisella seurakunnalla on jotain omaa. Se on näkymätön kulu, joka ei ole välittämistä ja kohtaamista. Se on yksi iso asia, mistä voisi heti lähteä hakemaan kustannussäästöjä.

Melaluoto nostaa esiin myös esimerkiksi diakoniatyön haavoittuvuuden, kun tekijöitä on vain yksi per seurakunta.

– Kesäaikana on todella paljon ongelmaa siinä, että ei ole yhtään diakonia, joka voi tehdä avustuspäätöksiä. Ne isot hartiat on myös sitä toiminnan ja osaamisen laajentamista ja minun mielestä myös työhyvinvointia. Aika yksinäisiä ovat täällä työntekijät, jotka yksin tekevät työalaansa, hän sanoo.

Melaluodon mielestä myös kolme kirkkoherraa on haaskausta, joka vie kaikista kolmesta seurakunnasta paljon työaikaa hallinnon ja esimerkiksi rakennusten miettimiseen. Saman työn voisi tehdä yhteisen seurakunnan yksi kirkkoherra, jolloin kolmen alueen papit jäisivät hengelliseen työhön.

Kirkkovaltuuston puheenjohtaja Kari Koivumaa kertoo, että kiinteistöjä ja metsiä voidaan myydä, mutta toivoo päätöksentekoon ohjeita seurakuntalaisilta. Hän veistelee, että yhtymä helpottaisi kipeiden päätösten tekemistä, kun ylitorniolaiset ja pellolaiset voisivat päättää kolarilaisen kirkon sulkemisesta ja päin vastoin.

– Turhista kiinteistöistä joudutaan luopumaan. Se on kova paikka, Koivumaa sanoo.

Melaluoto kertoo, että Kolarinsaaren kirkko on ison remontin tarpeessa akuutisti.

– Siihen me todellakin haetaan kirkkohallitukselta avustusta. Toivotaan, että saadaan, mutta koskaan avustus ei ole sataprosenttinen.

Myös Nissistä huolettaa kiinteistöjen korjausvelka.

– Mikä on kiinteistövelan suuruus? Missä kunnossa kiinteistöt loppujenlopuksi on, hän kysyy.

Onko kaikkia työpaikkoja enää mahollista ylläpitää? Heikki Nissinen

Kipeitä päätöksiä tilojen ja toiminnan osalta on hänen mukaansa jouduttu tekemään monissa seurakunnissa.

– Onko kaikkia työpaikkoja enää mahollista ylläpitää?

Nissinen kehottaa seurakuntia olemaan aloitteellisia säästöpäätöksissä nyt, kun se on vielä mahdollista. Hän uumoilee, että jatkossa tuomiokapituli ja kirkkohallitus puuttuvat hanakammin taloudellisesti heikkojen seurakuntien tilanteisiin.

– Ottaen huomioon yhtymän hallinnon, onko se kuitenkin sitten hallinnollisesti liian raskas, en tiedä, Nissinen pohtii.

– Voi olla, että aika ei ole vielä kypsä pidemmälle meneville toimenpiteille.

Miten Pyhän Laurin kappeli valui seurakunnan hoiviin?

Tilaisuudessa käytiin läpi myös Äkäslompoloon vuonna 1999 valmistuneen Pyhän Laurin kappelin historia ja nykyisyys. Seurakunta otti viime vuonna kappelin toiminnan kokonaan vastuulleen ja pitää kappelilla muun muassa kirkkokahvilaa turistisesonkeina.

– Ei seurakunta ole päättänyt rakentaa kappelia, vaan kirkkohallitus päätti, että matkailukeskuksiin pitää saada turistikappelit. Se on mysteeri, miten kävi niin, että seurakunta joutu kantamaan kappelista vastuun, Simo Rundgren ihmettelee.

Ollila kertoo seurakunnan tehneen viime vuonna strategisen valinnan ottaa tunturialueen työ omalle vastuulleen. Kirkkohallitus luopui hänen mukaansa turistipapin tehtävästä ja suuntasi avustuksen Muonion seurakunnalle. Seurakunta saa kirkkohallitukselta avustusta kappelin ylläpitoon 30 000 euroa vuodessa, joka on noin puolet kappelin vuosittaisista kuluista.

– Näemme, että tunturialue ja kappeli on se alue, jossa on kasvua ja mahdollisuuksia tulonmuodostukseen.

– Käytännössä kirkkoherra on ollut vastuussa työstä, jota Pyhän Laurin kappelilla tehdään. Nythän se on selkeästi meidän seurakunnan ohjauksessa, toiminnan ja valvonnan alainen, Ollila sanoo.