Paikallisuutiset

Annettaisiin ikäihmisille arvokas loppu, omainen toivoo

Kolarilainen Sulo Kylmämaa matkusti ennen kuolemaansa Kolarin, Rovaniemen, Sodankylän ja Oulun väliä. Omaiset saivat viettää viimeiset hetket hänen kanssaan Pellon vuodeosastolla.

KolarilainenJaana Nordberg soitti isälleen Sulo Kylmämaalle Lapin keskussairaalaan ystävänpäivän iltana. Kylmämaa oli jouduttu viemään aiemmin samana päivänä ambulanssilla kotoaan Rovaniemelle ensiapuun neurologisten oireiden vuoksi.

Nordbergilla oli isälleen huonoja uutisia. Hän ei saisi jäädä yöksi Rovaniemelle, vaikka oireet yhä jatkuivat. Puhe sammalsi ja toinen puoli kehoa oli mennyt heikoksi. Lusikka ei pysynyt kädessä, hoitaja kertoi. Kello oli yksitoista illalla.

Kylmämaa oli sairaalassa ilman omaisia, koska Rovaniemellä asuva lapsenlapsi ei saanut mennä papalle kaveriksi sen vuoksi, että lähiomaiseksi oli merkitty Nordberg.

Kylmämaan pää kuvattiin heti sairaalaantulopäivänä. Aivoinfarkti näkyy kuvissa pienellä viiveellä. Nordbergille jäi epäselväksi, näkyikö viitteitä infarktista jo ensimmäisen päivän kuvassa.

Lääkäri vastasi sairaanhoitajana työskentelevän Nordbergin epäilyyn aivoinfarktista sanomalla, ettei Kylmämaa voi jäädä odottamaan asian varmistumista Rovaniemelle, vaan hänet viedään Sodankylään. Kolarin terveyskeskuksen osasto on ollut suljettuna joulukuusta lähtien.

– Joo, voi helvetti, Kylmämaa pystyi silloin vielä sanomaan puhelimessa tyttärelleen.

– Epäinhimillistä, Nordberg toteaa nyt.

Sen jälkeen Kylmämaa ei puhunut enää paljoakaan. Aivoinfarkti vei itsenäisesti asuneen ja aktiivisen ikäihmisen toimintakyvyn nopeasti.

Paaritaksi vei yli 90-vuotiaan Kylmämaan yötä vasten 130 kilometrin päähän Sodankylään, jonne myös Nordberg aikoi aamulla suunnata häntä katsomaan. Aamulla ennen matkaan lähtöä hän sai kuitenkin tiedon, että Kylmämaa oli löydetty lattialta, ja hänet kuljetetaan ambulanssilla takaisin Rovaniemelle.

– Isälle oli Sodankylän reissu turha, Nordberg sanoo.

Lääkäri ymmärsi sen. Hän sanoi, että eihän ikäihmisen tarvitse olla turisti.

Isä sai sen jälkeen hyvän hoidon ja kohtelun, Nordberg sanoo. Aivoinfarktia päätettiin yrittää hoitaa leikkauksella Oulussa. Leikkaus onnistui, mutta ei palauttanut aivoinfarktin viemää toimintakykyä. Oulusta Kylmämaa palasi Rovaniemelle osastohoitoon.

Elämänsä viimeiset päivät Kylmämaa oli hoidettavana Pellon terveyskeskuksessa. Paikka sinne järjestyi, kun Nordberg vaati, että saattohoitopaikka olisi mahdollisimman lähellä Kolaria.

– Lääkäri ymmärsi sen. Hän sanoi, että eihän ikäihmisen tarvitse olla turisti, Nordberg kertoo.

Nordbergille ja muille lähiomaisille oli tärkeää, että he saivat olla isän tykönä viimeisinä päivinä.

– Jos isä olis ollu Kolarissa, olisi voinut käväistä välillä kotona ja olla enempi aikaa hänen luonaan, Nordberg miettii.

Viimeiset viikot jättivät kysymyksen, olisiko jotain ollut pelastettavissa alkuvaiheen nopeammalla hoidolla. Nordberg kertoi sairaalan lääkärille, kuinka hyväkuntoinen Kylmämaa oli ollut ennen sairastumistaan. Hän oli käynyt edellisenä päivänä yhdistyksen kokouksessa ja allekirjoittanut vielä samana päivänä pöytäkirjan. Se ei kääntänyt lääkärin päätä.

Loppuvaiheessa ihminen on sairas ja väsynyt. Ei hän pysty hälyttämään itse apua.

Nordberg työskentelee Ruotsin puolella Pajalassa kotisairaanhoitajana. Pajalassa vuodeosastopaikkoja on ollut niukasti jo pidempään kesän loma-aikoina. Jos paikkaa ei Pajalasta löydy, potilas lähtee sairaalan kautta esimerkiksi yli 200 kilometrin päähän Jokkmokkiin. Nordbergin mielestä Suomen puolella tilanne oli Kolarin osaston sulkuun saakka parempi.

Saattohoitopotilaat saattoivat olla elämänsä viimeiset ajat hoidettavana lähellä omaisiaan tutulla osastolla.

– Ei saattohoitopotilas pärjää kotona ilman omaisia, jos ei ole ympärivuorokautista apua. Tällä hetkellä meillä ei ole yökotihoitoa. Loppuvaiheessa ihminen on sairas ja väsynyt. Ei hän pysty hälyttämään itse apua, Nordberg miettii.

– Annettaisiin ikäihmisille se arvokas loppu. Se on unohtunut isänkin kohdalla.