Kolumnit

Valok kiini! Eikäkö päälle!

Iän kaiken olen kantanu Kaamos on ihmisen parasta aikaa -plakaattia, ja ko ensimäiset valonsäthet on tammikuussa tirkanhet tunturin takkaa, minun kärtykynnys on laskenu olemattomaksi. En ole perustannu yhthän siitä valopallosta, vaikka se muile on tuntunu olevan niin tähelinen.

Montakhan kevätriepua mie olen töissäki pitäny mustia lasia päässä ko olen ilman niitä meinannu simahtaa ja pimahtaa. Rohki monta. Nukahtellu yhtä koska, ovinkarmia vasten, kahvipannu käessä ja luuri korvala kesken laushen. Riethan valo on ollu väsyttävä.

Mutta soli ennen.

Talvela on kellon ympäri pimeää, son selvä, ja vaikka kaamosaika onki niin kaunista ja lempeää ja lepposaa, niin onhan se - no, hämärää. Ei ihminen silloin mithän näe. Käsikopelolla pittää kulkea seiniä pitkin ja mutissa koko ajan jotaki, että kaiku tois tievon siitä, missä sie olet menossa.

Minusta son ollu niin soma. Viltti niskassa ellää hiljasuuen keskelä aivan rauhassa. Viskutella itteksensä, laskea tähtiä ja poltella kynttilöitä, kuunnella, kunka tuisku jossaki lasin takana touhuaa omiansa.

Niin se mie tänäki kevhänä vanhaa muistoa muka koitin puristaa silmäk kiini koli liika kirkasta ja tyyräsin seiniä pitkin papatusluotain päällä. Sitte kesäajan kans tuli entistä valosampaa illalaki ja pölästyin hiivathin! Miehän lauleskelin ja naureskelin. Aivan ko olisin tykänny.

Toukokuut on kyllä ruukattu aina valvoa ko kuka sitä nyt valosassa milhän kässää nukkumhan panna, mutta tässä on jotaki erilaista. Sitä mukkaa ko aurinko kiikkuu korkeamale ja pyssyy sielä pitemphän ja uusia lintuja pukkaa kartanolle, minusta tullee aina vain pirteämpi, sivu peipposenki. Nyt mie jo ilosena hypähtelen ennen kellonkiekasua ylös, vaikka nukkumhan panen tiesi kunka myöhäin. Naama näyttää väsynheltä, mutta sielu on virkeä ko käki kesäkuussa. Äänhen en tohi sanoa, vaikka mielessä kävästää, että ei sunkhan minusta vain ole tullu kesäaikaihminen.

Joku tuossa ajatuksessa silti vaivaa, evvain saa siitä kiini.

Häätyy alkaa miettimhän tarkemin. Hmmm... Viime talvi, viime talvi... Fläspäk: Ottalamppu päässä kahvia keittämässä. Fläspäk: Ottalamppu päässä lukemassa kirjaa. Fläspäk: Ottalamppu päässä panemassa pyykiä konheshen. Fläspäk: Aurinko vilahtaa jossaki puitten takana ja mie riuhton ottalampun kuva ottassa kartiinit selälensä ja ihhailen mailmaa...

PLINK! Mie mithän kesäaikaihminen ole, mie olen vanhuuensokko! Mie mithän kesäaikaihminen ole, miehän tartten vain uuet lasit!

Hallelujjaa, kaamos pelastettu!