Paikallisuutiset

Karesuvannossa koululaisten ja ikäihmisten hyvinvointi painaa kyläläisten mieliä

Tarvekartoitus, villat pois ja Museovirastosta eroon

Kiinteistöt , niin monitoimitalon kuin asumisen tasollakin, puhuttivat Karesuvannon kyläillassa kovasti.

Paikalla Karesuvannon kyläillassa ovat kunnan virkakoneistosta kunnanjohtaja Jari Rantapelkosen lisäksi hallintojohtaja Leni Karisaari , henkilöstöjohtaja Matti Ikonen , tekninen johtaja Kimmo Lämsä , varhaiskasvatuksen päällikkö Sarita Helttunen , luottamuspuolelta kunnanhallituksen puheenjohtaja Elli-Maria Kultima sekä kiinteistöosakeyhtiöiden toimitusjohtaja-isännöitsijä Mirja Tervo , joka avaa asuntotilannetta.

Hänen mukaansa koulun läheisyydessä olevat kaksi rivitaloa kuuluvat kunnan kiinteistöyhtiölle.

– B-talo pantiin kiinni. Asunnoissa oli vikoja, mutta yhdessä asunnossa oli vesivahinkoja niin paljon, että koko asunto purettiin. A-talossakin on vikoja. Saunaremonttihan siinä tehtiin viime vuonna ja muutakin remonttia on tehty.

Koulurakennukset ovat arkkitehti Larkaksen suunnittelemia ja Museoviraston suojeluksessa.

– Mauri Kivelän ollessa rakennustarkastajana selvisi, että viimeisimmässä maakuntakaavassa saman ympyrän sisälle oli piirretty myös kyseiset kaksi rivitaloa eli Museovirasto päättää niistäkin, Tervo toteaa.

Tontista on Metsähallituksen kanssa sopimus 2028 vuoteen saakka.

– Sopimuksessa on pykälä, että jos sopimusta ei uusita sen umpeuduttua, niin vuokralainen vastaa tontin saattamisesta ennalleen. Me emme voi lähteä rakennuksia purkamaan, koska ne kuuluvat Museoviraston suojelukseen. Eli tässä on kaksi valtion firmaa, joiden pitäisi päättää, mitä rakennuksille tehdään, Tervo huomauttaa.

Alustavasti Tervo kertoo heittäneensä ajatusta ilmaan, että olisiko kunnalla mahdollisuus alkaa neuvottelemaan maapohjan ostamisesta, josta Metsähallitus pyytää noin 55 000 euroa.

– Jos Museovirasto antaisi rivitaloille purkuluvan, tontin voisi hyödyntää uudisrakentamiseen. Meidän yhtiössämme on tahtotila rakentaa Karesuvantoon, ja olemme miettineet muun muassa senioriasuntojen rakentamista.

Tervon mukaan B-talolle on Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus Aralta purkulupa.

– Museoviraston suojelus tuli meille aivan puskista, ja se on jarruttanut meidän suunnitteluamme. Siitä pitäisi aivan ensimmäiseksi vääntäytyä irti, ja sitten saada tontti kunnalle. Silloin meillä olisi liikkumavaraa enemmän, hän toteaa.

Virpi Labban mukaan Karesuvannon monitoimitalo on roikkunut teknisen lautakunnan investointiosassa joinakin vuosina.

– Mutta jostakin syystä sen rakentaminen ei ole koskaan konkretisoitunut. Koulu on remontoitu peruskorjauksella vuonna 1987, ja nyt koulu on kohta 80-vuotias.

Kevyttä pintaremonttia lukuunottamatta rakennus on Labban mukaan pysynyt jo yli 30 vuotta samana, vain varhaiskasvatuksen tilat on rivitalosta siirretty koulun toiseen päätyyn.

– Tilat ovat epäkäytännölliset nykypäivän tarpeisiin, varastotilaa puuttuu, keittiö ei ole mitoitettu sieltä lähtevän ruuan mukaan, pukuhuoneet puuttuvat, eteiset ovat epäkäytännölliset eikä esteettömyyttä ole, Labba listaa.

Koulun ruokasali on aivan liian pieni eikä edes lainmukaisesti mitoitettu, epäilee Labba.

– Eikä liikuntasalissakaan saa oikein kunnon pelejä aikaiseksi. Kyllä tässä oikeastikin on jo päätöksen paikka.

Vastikään avatun Virtupisteen tiloihinkaan ei esteettömästi pääse.

– Ikäihmisten kerho kävi viime viikolla tutustumassa ja aika hankalaahan se heillä on saavuttaa monien portaiden vuoksi, Labba huomauttaa.

Taina Syväjärvi nostaa esiin sisäilmaongelmat, joita koululla on havaittu.

– Koulussa on paljon sisäilmasta oireilevia.

Berit-Ellen Juuso tarkentaa lasten suusta kuultuja oireita.

– Huimausta, pääkipua, hengenahistusta. Luokkahuoneita ei ole tarpeeksi, koska välillä on ilmeisesti jouduttu evakkoon kahvihuoneeseen, Juuso toteaa.

Tekninen johtaja Kimmo Lämsän mukaan keväällä otetuista sisäilman kuitunäytteistä ei löytynyt mitään hälyttävää.

– Ilmassa on kuitua, mutta määrät ovat raja-arvojen alle. Sehän ei sulje sitä pois, ettei tulisi oireita. Osa ihmisistä oireilee vähemmästäkin, asia on hyvin henkilökohtainen, Lämsä sanoo.

Mittausten jälkeen on tehty korjaavia toimenpiteitä. Lämsän mukaan suurin syy villapölyyn ilmassa on ilmastoinnin epätasapaino.

– Molemmat koulurakennukset ovat aika kovassa alipaineessa, ilmaa tulee liian vähän, ja siksi korvausilma tulee rakenteista, Lämsä kuvailee.

Hän lisää, että uusi tulopuhallin on tilattu.

– Että saataisiin ilmastointi tasapainoon. Kesän aikana otetaan loput mahdolliset villalähteet pois.

Sisäilmaongelmien lisäksi koulua hiertää myös huono juomavesi.

– Se on oikeasti aivan hirveän makuista, Virpi Labba kertoo.

– Maistuuko siinä rauta vai mikä? kysäisee Lämsä.

– Sinä asiantuntijana tulet nyt sitten maistelemaan, Labba naurahtaa, mutta lisää, että näytteet pitäisi kyllä ottaa.

– Eihän se ole kuin ottaa, lupaa Lämsä.

Taina Syväjärven mukaan myös liikuntamahdollisuudet ovat Karesuvannossa puutteelliset.

– Meiltä on latukin viety eikä meillä ole tampparia, toisin kuin Hetassa ja Kilpisjärvellä, Syväjärvi huomauttaa.

Kunnanhallituksen puheenjohtaja Elli-Maria Kultiman mukaan Kilpisjärven tamppari on yrittäjien hankkima, ei kunnan.

Juhani Kotavuopion mukaan ei ole edes pohjaa, missä tampparilla voisi ajaa. Joni Kotavuopio heittääkin, että olisi hyvä, että vaikka ei ole tampparia, niin saisi edes kelkan.

– Täällä ollut kelkka on ollut koulun, Lämsä toteaa.

Kunnanjohtajan mukaan asiaan voisikin olla ratkaisuna se, että Karesuvantoon hommattaisiin kelkka.

– Vaikkapa vesiyhtiö hommaisi. Mitäs Kimmo sanoo tähän? Rantapelkonen kysäisee.

– Sitäkin asiaa on pyöritelty. Se voisi olla nopein ratkaisu, koska myös vesilaitos tarvitsee kelkkaa, Lämsä myöntää.

– Nopein ja helpoin ratkaisu, mutta mehän voimme kunnanhallituksen tasolla vain toivoa, että yhtiö tekisi näin, kunnanjohtaja lisää.

Tytti Valkeapään mukaan myös Kirunan kunnalta voisi tiedustella, minkälainen tarve heillä olisi latukoneelle.

– Siinä saisi varmasti EU:lta hyvät tuet, jos vetäisi yhdellä koneella kahden maan ladut tässä ja lähikylissä, Palojärvi pohtii.

Mielipiteitä ja ideoita karesuvantolaisilta ei totisesti puutu. Illan aikana esille nousevat muun muassa Veli-Matti Hettula , joka on tämän kuun alussa aloittanut Tun­tu­ri-La­pin Ke­hi­tyksen toi­min­nan­joh­ta­jana, ja hänen mahdolliset voimavaransa kylän hyväksi, Karesuvannon Pikku Yrittäjien videoviesti Museovirastolle, kotouttamissuunnitelmaa varten tarvittavat määrärahat, hammaslääkärissä käynti tai ruman kylätorin uudistaminen.

Virpi Labba kiittelee Karesuvannon toimeliaisuutta.

– Talkoointoa on ollut kyllä ihan mahdottomasti! Koulun pihavälineet on laitettu uusiksi, niin kuin myös mattolaituri, ja viimeisimpänä nyt tosi iso valokuituprojekti talkoilla. Minun mielestäni Karesuvanto on todellakin näyttänyt sen, että meillä on elinvoimaa. Kunnan tehtävä on nyt pikkuhiljaa oikeasti satsata tähän kylään, Labba painottaa.

Mitä jäi käteen?

Elinvoimalautakunnan esitys monitoimitaloa varten perustettavasta suunnittelutyöryhmästä menee tässä kuussa kunnanhallitukseen ja tavoite on, että ryhmä perustetaan. Ryhmä tekee tarvekartoituksen, että valtuusto pystyy viimeistään talousarviossaan vuodelle 2020 tekemään päätöksen, lähdetäänkö monitoimitaloa toteuttamaan vai siirretäänkö asia jälleen eteenpäin.

Asuntotilanteen parantamiseksi tahtotila on olemassa. Kiinteistöyhtiö vie asiaa eteenpäin, mutta myös kunta siten, että Museoviraston osuus ja Metsähallituksen tonttiasiat selvitetään.

Latuasioissa pohditaan kelkan hankkimista.

Koulun sisäilmaongelmien poistamista jatketaan.

Koulun vedestä otetaan näyte.

Missä ja miten lapset käyvät hammaslääkärissä -asiaa viedään eteenpäin.

”Muualle jos joutuu, niin ikävöi”

Paula Keski-Kujala muistuttaa myös kylässä asuvista vanhuksista.

– Monitoimitaloa pitäisi ajatella laajasti, ja huomioida siinä myös kylän vanhukset ja heille tarkoitetut palvelumahdollisuudet, Keski-Kujala sanoo.

Hänen mukaansa ikäihmisten kanssa työskentelevillä onkin haave, että monitoimitaloon olisi liitetty myös jonkinlaista palveluasumista.

Antti-Oula Juuso kysyykin suoraan vanhusten talosta.

Kiinteistöyhtiöiden toimitusjohtaja Mirja Tervo kertoo, että ajatuksissa ovat olleet senioritalot, joihin on mahdollisuus saada kotipalvelua.

– Talot olisivat siis korvamerkittyjä niin, että niihin pääsisi asumaan vain 65 vuotta täyttäneet. Nykypäivänä tuetaan kotona asumista mahdollisimman pitkään ja pyritään pääsemään pois kaikenlaisesta laitoshoidosta.

Juuso muistuttaa, että Karesuvannossa vanhempaa väestöä riittää.

– Muualle jos joutuu, niin ikävöi, eikä sukukaan pääse kattomaan niin usein, hän sanoo.

Keskustelussa vilahtelevat mahdollisuudet omasta vanhainkodista Karesuvantoon tai sitten niin, että Hetan Luppokodista lohkaistaisiin osa Karesuvantoon, sillä osa hoitajistakin jo kulkee Karesuvannosta Hetassa töissä.

Aino Giers-Aikala huomauttaa, että voisiko vanhusten osaltakin katsella rajatonta yhteistyötä.

– Olen aika paljon vieraillut Ruotsin puolen palvelutalossa. Se on hyvin kodinomainen. Suomesta sinne ei ole päässyt, jos ei osaa ruotsia, mutta onko se toisinpäin yhtä vaikeaa? Etelästäkin olisi tulijoita, jotka eivät halua olla isossa palvelutalossa, Giers-Aikala toteaa.

Berit-Ellen Juuson mukaan Ruotsin palvelutalosta on ollut jo 15 vuotta puhetta ja vuonna 2007 Kirunan kunnan kanssa asiasta jopa neuvoteltiin.

– Oli hyvä palaveri, olimme innostuneita, mutta sitten asia vain jäi johonkin. Siinä olisi ehottomasti kehittämisen paikka. Ainakin olen itse ollut hyvin tyytyväinen, kun lapsi on ollut päivähoidossa Ruotsissa, Juuso toteaa.

Koulun yhteistyö Ruotsin puolen kanssa nousee myös esille, ja summa summarum: yhteistyötä on ollut, mutta vuosi vuodelta vähemmän.

– On pitemmän päälle raskasta, että yhteydenottojen pitää aina tulla meiltä heille päin, Taina Syväjärvi tiivistää.

Kunnanjohtajan mielestä rajan pinnassa pitäisi olla juuri niin, ettei raja olisi muuri tai este.

– Vaan nimenomaan rikkaus. Tehtäisiin yhteistyötä joen molemmin puolin. Mutta kuten sanoitte, pitää aina olla joku, joka miettii asioita ja resurssejakin pitäisi löytyä, kunnanjohtaja sanoo.

Satu Kotavuopiolla on idea asumisen ja ikäihmisten suhteen:

– Täällä on paljon omakotitaloja ja porotiloja ja yksinäisiä ihmisiä. Voisko joku taho mallintaa tai hankkeistaa, että niistä yksittäisistä taloista voisi tehdä pieniä yhteisasuntoja, joissa asuisi yhdessä useampi ihminen? Kotavuopio kuvailee.

Kunnanjohtajan mielestä Kotavuopion ajatus on innovatiivinen ja hyvä.