Kulttuuri

”Senhän mie olisin kyllä kopannu, jos olisin kerinny”

Hetan torilla pöydät notkuivat tavaroita, mutta ostajia olisi saanut olla enemmänkin.

– Miehän kyllä olisin kirppisihminen, mutta mulle on pantu nyt ostokielto, ko met yritämmä päästä erhon ylimääräsistä tavaroista, Pirita Palismaa sanoo.

Hän on 15 muun myyjän kanssa tullut pöytineen Hetan teollisuushallien torille pitämään kirppistä.

Viikkoa ennen juhannusta ilma on kaunis, eikä vielä sääskiäkään vaivaksi saakka.

Palismaa kertoo käyvänsä kirppiksillä paljon.

– Joskus sattuu tekemhän ihan löytöjä, jopa tääläki.

Hän on sisarensa Maarenin kanssa käynyt läpi äitinsä ja isänsä tavaroita.

– Siinä oli aikanen homma. Nyt oli kuitenki vähä helpompi jo niistä luopua, Pirita kertoo.

Palismaan mielestä kirppiksissä sekin on hyvää, että saapi tavarat kierrätykseen.

– Mieluummin panen tavarat kierthon ko heitän pois. Olema met pistänhet siihen lahjotuskonthin kans aika laila tavaraa.

Ostokiellosta huolimatta Piritakin aikoo pöydät kierrellä – kunnon kirppistelijä ei koskaan jätä tilaisuutta käyttämättä.

Myös Maaren Palismaalle kirppikset ovat tuttuja juttuja.

– Ruottin Loppiksilta löytyy paljon hyvvää tavaraa, mie olen talonki sisustanu niillä.

Myös hänen mielestään kierrätys on hyvä homma.

Heli Nurmi ja Jenni Tapionlinna ovat lähteneet kirppikselle yhteisen pöydän voimin.

– Oli helppo homma löytää tavaraa ja kiva, että olen saanut kaikki tekniset vimpaimet, joita oli itselleni kertynyt, myytyä. Se oli minun tavoitteeni, Nurmi kertoo.

Nurmen mukaan ihmisiä kirppiksellä on käynyt tasaisena virtana, mutta ei mitenkään hirveästi.

– Rajan kiinni oleminen varmasti tässäkin näkyy. Myyjiäkin on tosi paljon ja hekin tässä kiertelevät.

Tapionlinna toteaa yleensä olevansa enemmän ostaja kuin myyjä.

– Ihan muutama juttu vain minulla on tässä ollut myytävänä. Kirppiksillä tykkään kierrellä.

Hänen mielestään kirpputoreilta voi löytää asioita, joita ei välttämättä kaupoissa edes ole.

– Kyllä arvostan myös sitä, että kirppistoiminta on ekologista ja vanhat tavarat päätyvät hyviin koteihin, Tapionlinna pohtii.

Raimo Korkalon hopealiike sijaitsee teollisuushalleilla, ja ennen vanhaan Hetan torilla oli tapahtumia tuon tuostakin.

Oikeastaan Korkalo on kirpputorin takana, vaikka kirppis kunnan järjestämä onkin.

– Ihmiset on jo pitkhän puhunhet ko täälä ei ole mit- hän, ja sitte yksi kaveri joku aika sitte sano, että järjestä sie kirpputori tänne torile, Korkalo kertoo.

Hän tarttui puhelimeen ja soitti Sirpa Mannelalle , Enontekiön lähes kaikkien tapahtumien taikurille.

– Sanoin, että tämmöisiä toiveita on ja kysyin, että pystyiskö järjestämhän.

Tempaukset torilla vaikuttavat ainakin teollisuushallien yrittäjien toimintaan myönteisesti, mutta tokihan kyliltä tapahtumissa käydessään ihmiset hoitelevat muutkin asiansa samalla. Auto tankataan, maitoa ostetaan ja piipahdetaan vaikkapa kahvilassakin, kun kerran kirkonkylällä käydään.

– Mieki olisin normaalisti lauantaina kiini. Kyllä ihmiset lähtevät liikhele ko jotaki kerranki järjestethän.

Korkalo kertookin ehdottaneensa Heli Nurmelle, että kirppis voisi seuraavan kerran olla vaikka kuukauden kuluttua.

Kaverukset Liisa Laakso-Ranta ja Raija Kultima kiertelevät kirpputoreilla mielellään ja nytkin he päättivät vain lähteä tutkailemaan, mitä mahtaa olla myynnissä.

– Riippuu aivan kirppiksestä, että minkälaista tavaraa löytyy, mutta ihan mukava on kuitenki, että täällä yleensä jotaki tapahtuu pitkän tauon jälkhen, sanoo Kultima.

– Ja täälä kyllä näkkee sen, että ihmisillä on ollu aikaa tutkia varastoja ja laittaa tavaraa myynthin, Laakso-Ranta hoksaa.

Hän lisää oitis olevansa ahkera kirpparien kävijä etenkin kaupungeissa.

– Mie kierrän ja käännän astioita, että mitä sielä lukkee pohjassa.

Yleensä mukaan tarttuu tavaraa, vaikka kirppis olisi kolmessa kerroksessa.

– Kyllä löytyy aarteitaki. Kuulin jo, että täältäki on yksi aarre jo tänä päivänä ostettu, Laakso-Ranta sanoo.

– Signeerattu Aalto-maljakko! Senhän mie olisin kyllä kopannu, jos olisin kerinny, hän nauraa.

Kultimaa naurattaa, kun Laakso-Rannan pitäisi paljastaa kotoa löytyvät kirppislöydöt.

– Onhan mulla tietenki, aika paljonki mie olen keräilly. Esimerkiksi Alariestoa mulla on melkein koko lautassarja, ei puutu ko ehkä 7–8, Laakso-Ranta myöntää.

Osa on saatu lahjaksi, mutta suurin osa on löytynyt kirpputoreilta.

– Mulla on lompakossa aina matkassa lista niistä, mitä mulla ei ole, Laakso-Ranta sanoo.

Hänen kotoaan löytyy myös melkoinen liuta kukkamaljakoita.

Kultima puolestaan on aikoinaan kerännyt lintuja ja puisia kissoja, mutta pikkuhiljaa luopunut niistä.

– Mie koitan päästä eroon kaikesta, Kultima sanoo.

– Kultiman Raijan linnut katsovat minuun television edessä, purskahtaa Laakso-Ranta nauramaan.

Kultima on siis pitäny pihakirppiksiä, ja naisilla on niistä useampikin yhteinen muisto.

– Juuri sanoin Raijalle, että liinoja mie en täältä saa ostaa, ko mulla on oman äitini Helvin liinat ja Kultiman Annan liinat, Laakso-Ranta kertoo.

Raija Kultima kertoo päättäneensä sen jälkeen, kun oli kaksi taloa joutunut tyhjentämään, että se riittää vallan hyvin, kun ottaa itselleen vain tärkeimmät asiat muistoksi.

– Semmosellehan ne kyllä voivat olla tarpeen, joka niitä käyttää – ehkä, Kultima sanoo viimeistä sanaa painottaen ja heittää pitkän vilkaisun Laakso-Rantaa kohti.

Taas nauretaan!

Siitäpä Laakso-Ranta muistaakin vielä erään löytönsä Kultiman kotikirppikseltä.

– Yhen hyvin edullisen tavaran takia mie jouvuin Raijale jälkhin soittaa, että mie voin kyllä tuua tämän takasin. Te olitta pannu Sarpanevan signeeratun taidelasimaljan myyntiin. Hannu ( Kultima ) sano kuitenki, että no, son oikeassa paikassa nyt, Laakso-Ranta virnistää.

”Mulle on pantu nyt ostokielto, ko met yritämmä päästä erhon ylimääräsistä tavaroista.