Ihmiset

Muonion murtheela

Net tulevat taas

Tarkotan tällä muuttolintuja, jokka suurina parvina lentävät taas tänne pohjolhaan. On täysi ihme, että miten net ossaavat tulla tuhansittenki kilometritten päästä ja tehhä sitte täälä pesän samhaan paikhaan ko eelisinäki kesinä.

Muoniossa vuosia vaikuttanu kirjailija ja elläinlääkäri Yrjö Kokko kirjotti monta kirjaa laulujoutsenista. Vuona 1954 se kirjotti semmosen kirjan ko ”Ne tulevat takaisin”. Siinä se kertoo, miten laulujoutsenet tulevat taas jo varhain kevhäälä pohjosheen.

Kokko tuli mulle tutuksi vuositten aikana, ko se kävi meilä monesti. Ko minun kotona oli erilaisia kotielläimiä, niin niilä oli sillon tällöin erilaisia ongelmia mitä elläinlääkäri hoiti. Niilä käynilä se aina puhu meän äitin ja isän kans linnuistaki, ko net olit kans aina niistä kiinostunheita. Oli mukava kuunella niitten puhheita. Ko mie tapasin Kokon viimesen kerran sen kotona Helsingissä toukokuussa 1976, niin linnuista tietenki sillonki puhuthiin. Molin nähny muutamaa viikoa ennen lähes 500 joutsenta ja kerroin siittä Kokole Se tuli tavattoman iloseksi, että ko non niin hyvin lissääntynheet. Kokkohan net aikanhaan pelasti, ko kirjotti noita kirjoja joutsenista ja sai ihmiset kiinostunhaan niistä. Joutsenten mettästäminen loppuki sitte 1950-luvulta alkaen, ja ihmiset aloit suojelemhaan niitä.

Mulla oli onni, että sain tutustua 1980-luvula Virolahela pappina ollessa seurankunnan eläkheelä olheesheen kirkkoherhaan rovasti Lauri Leikkosheen. Sehän oli yks huomattavimmista lintujen rengastajista Suomessa. Sillä oli koko paljon tietoja erikoisesti pääskysistä.

Virolahela on monipuolinen maatalousoppilaitos. Sen pihapiirissä on monta rakenusta. Suuren päärakenuksen räysthän alle on rakenettu kymmeniä erilaisia pääskysille tarkotettuja pesimäpaikkoja. Talon vintiltä pääsee tarkastamaan, ketä missäki pesässä on. Leikkonen oli kymmeniä vuosia aina kesälä kattonu monta kertaa joka pessää ja tehny niistä muisthiinpanot. Soli tehny monenlaisia havantoja pääskysten elämästä. Se näki, että samhaan peshään tuli aina vuosi vuelta sama lintupariskunta. Senki soli havanu, että joissaki tutuissa pesässä ei tullukhaan ennää sitä tuttua lintupariskuntaa, joka sielä oli ollu jo vuosikausia, vaan sielä oliki toinen tuttu ja toinen outo pääskynen. Sen tutun pääskysen toista entisen pesän jäsentä ei löytyny misthään, Vironmäki tuli siihen tuloksheen, että sen entisen pesän puoliso oliki kuolu ja soli löytäny uuen puolison. Mutta se ei voinukhaan viiä sitä siihen entisheen peshään, missä soli asunu vuosikausia entisen puolisonsa kans.

Mulla on lapsuuen ja nuoruuen ajalta hyviä lintuhavantoja. Ko meän rannassa oli parin metrin korkeuessa pylhväässä sotkanpönttö, niin vuosi toisensa jälkheen siihen tuli sotka ja teki pesän. Se tuli niin tutuksi meän kans, ettei se lähteny pakhoon, vaikka isä nostiki koko pöntön alas, avasi katon ja kattoi, että oliko sielä nyt pesä. Sielä oliki aina lintu hautomassa, muttei se lähteny pois, katto vain meitä. Se oli vuositten aikana nähny meät ja luotti siihen, ettei ole mithään hättää. Soli minusta aika ihmeelistä ihmisen ja linnun ystävyyttä.

Peltoniemen Johanes