Kulttuuri

”Nämät ihmiset ovat kovan kautta menhet” ‒ Vuosien työn tulos valmistui viimein, katso videot Lasse Mäkitalon kirjajuhlasta

Vahvojen dokumenttien siivittämänä syntynyt teos Väylänvarren elämästä julkistettiin syyskuussa. Ensi viikolla Lasse Mäkitalo tulee esittelemään kirjaansa Hettaan.

– Kunnianosotus sille väele, joka eli sen ajan ja varsinki heile, jokka kävivät sotimassa, haavottuivat tai jopa menettivät henkensä.

Näin tiivistää Lasse Mäkitalo tuoreen kirjansa Juuret Väylän varrella – Väylänvarren elämää 1800-1900-lukujen Luoteis-Lapissa.

Aika Suurista nälkävuosista toiseen maailmansotaan ja sen jälkeiseen jälleenrakentamiseen pitää sisällään monta erilaista, mutta kuitenkin kipeällä tavalla samanlaista ihmiselämää.

– Nämät ihmiset ovat kovan kautta menhet.

Ei mikään kevyt kirja siis, ja ehkä aiheesta olisi riittänyt useampaankin teokseen aineksia.

– Mie tutkin kuitenki sen niin, että ko kerran kirjottaa, niin kirjottaa jo sillä laila, että siinä nyt on lukijallaki lukemista, Mäkitalo meinaa.

Mie kävin ensin Rökäskoala hiihtämässä mutkan ja sen jälkhin aloin kirjottamhan.

Kirjan rungon rakentaminen vei eniten aikaa, jopa pari vuosikymmentä, kun Mäkitalo teki versioita ja hylkäsi ne, laittoi kirjan jopa vuosikausiksi hautamaankin. Tuona aikana hän kuitenkin itse luki paljon kirjoja.

– Mutta tämänsuuntaista monitasoista teosta ei monta ole olemassa.

Viimein luettuaan iittolaisen Tony Mannelan Agata ja Eeli -kirjan hän sai kipinän tarttua taas tiukemmin tallessa odottaneen teoksensa alkuun.

– Talvi 2023-24 oli suurinta luomisen aikaa, mutta sitä edellisen talven kirjottelin kans.

Mäkitalo kehitti itselleen kirjailijan tavat ja aikataulun.

– Mie kävin ensin Rökäskoala hiihtämässä mutkan ja sen jälkhin aloin kirjottamhan. Se oli keveätä, helppoa ja hauskaa siinä vaiheessa ko mie tiesin jo, että jotaki tästä varmasti tullee.

Video: Lasse Mäkitalo kertoo lyhyesti Eemeli Mäkitalon tarinan kirjansa julkistamistilaisuudessa Palojoensuun kyläläisten talolla syyskuun puolivälissä.

Kuvaus: Katja Keskitalo

Äiti halusi aikoinansa, että net joskus julkastais.

Mäkitalon sisar Mirja Vasara oli saanut 2000-luvun vaihteessa valmiiksi sukututkimukset Baas-Laurila-Mäkitalo-suvusta ja Ylimattila-Mattila-Kuukasjärvi-suvusta. Nämä tutkimukset olivat hyvä lähtöteline Mäkitalon omalle kirjamaratonille.

– Mirjala meni sukukirjaa varten tekemissään tutkimuksissa aikaa tosi kauvoin, ja hän kiersi kaiken mailman kirkonkirjat läpi. Olen tutkinu niitä tosi tarkasti.

Mäkitalon mukaan tuore kirja on kuitenkin kaikista suurin kunnianosoitus hänen äidilleen Silja Mäkitalolle, jolla on kirjassa suuri rooli kannessa olevaa nimeä myöden: mukana on hänen omakätisesti kirjoittamiaan muisteluksia.

– Kun äiti kuoli 2002, mulla oli käsissäni tosi vahvat dokumentit. Niitten pohjalta mie lähin rakentelemhan kirjaa niin, etten mishän tapauksessa näitä kahta milhän laila pillaa, Mäkitalo kertoo.

Äidin muistelukset ovat pääosin evakon jälkeiseltä jälleenrakennusajalta, ja mukana on myös fiktiivinen Kustin ja Miinan tarina, josta löytyy kosketuspintaa Siljan omaan perheeseen.

– Vaikka tarina on fiktiivinen, siitä hoksasin hyvin paljo paikkoja ja asioita, mikkä on tapahtunhet hälle.

Mäkitalo kertoo, että hänen Ville-vaarinsa oli poliisi, joka oli käynyt kolmen vuoden armeijan Venäjällä ja toimi venäjän kielen tulkkina.

– Tarinan Kusti taas oli laiskanlainen, ja sitähän vaari ei kyllä ollu. Tuommosilla fiktioilla äiti halus peittää sen, että kyse olis hänen perhhestä, uskoo Mäkitalo.

Hienointa koko kirjaprojektissa on Mäkitalon mukaan ollut juuri äidin dokumenttien julkaisu.

– Äiti halusi aikoinansa, että net joskus julkastais.

Hauan pohjala makkaa nyt tosi paljo tietoa, joka ei koskhan sieltä tule.

Eelin Alppi, Riston Penjaami, Loukko Akseli, Puu-Kalle, Nurrin Jussa... Kirjansa yhdessä osassa Mäkitalo paneutuu Palojoensuun kylän talouksiin. Omasta kotikylästään hän halusi kirjoittaa jo senkin puolesta, että aiemmin kylän historiaa ei ole julkaistu.

– Mutta olis tullu kovin kapea kirja, jos olis kirjottanu pelkästään sen. Siksi mie halusin aluetta laajentaa, esimerkiksi Ylimuoniota kirjassa on paljon.

Palojoensuun ihmisistä hän haastatteli kylän vanhimmat, heidät, jotka ovat nähneet sota-ajan ja muistavat sen. Esimerkiksi evakkoaikaa muistelevat Raimo Välitalo ja Kerttu ja Reino Rantatalo.

– On vain harmittanu, etten alottanu vieläki aikasemmin, hauan pohjala makkaa nyt tosi paljo tietoa, joka ei koskhan sieltä tule.

Siinä hoksasin sen, kunka hauskaa Samuli Paulaharjula on kerta kaikkiaan ihmisten seurassa ollu.

Tämän vuoden helmikuussa Mäkitalo päätti lisätä kirjaan muisteluja, joiden myötä kirjalle tulisi lisäarvoa.

– Sitä tavaraa tuli. Siinä hoksasin sen, kunka hauskaa Samuli Paulaharjula on kerta kaikkiaan ihmisten seurassa ollu.

Mäkitalo valitsi haastateltavansa osin henkilökohtaisista syistä, mutta myös siksi, että kyseessä olivat kylän voimahahmot.

Jos kirja joskus jatkoa saisi, se tietäisi kovasti keruutyötä, uskoo Mäkitalo.

– Siinä pitäis kiertää pitäjää ko täälä on valtavasti perimätietoa, mitä ei ole kukhan tallentanu, Mäkitalo sanoo.

Syyskuussa julkaistu kirja sisältää jo kuitenkin useammankin ihmisen muisteluksia, ja Mäkitalon mukaan ne olivat hienoja hetkiä. Ääneen pääsevät esimerkiksi Elli Mannela, Esa Kumpulainen, Nils-Matti Vasara ja Reijo Pahajoki.

Video: Lasse Mäkitalo kiitti kirjansa julkistamistilaisuudessa muun muassa Elli Mannelaa, joka on hoitanut paljon häntä ja hänen sisaruksiaan heidän ollessaan lapsia.

Kuvaus: Katja Keskitalo

Se, mitä luethan, son tosi.

Yksi tavoite kirjalla oli Mäkitalon mukaan se, että lukija viihtyisi sen parissa.

– Ettei kirja jää junnaamhan paikoilensa ja ole yhtä sammaa juttua alusta lophun.

Rehellinen Mäkitalo päätti myös olla, vaikka kirjassa kuvitteellisia tarinoitakin on.

Kumpi koet olevasi, tietokirjailija vai kirjailija, joka kirjoittaa proosaa?

– En kumpikhan, nauraa Mäkitalo makeasti, mutta vakavoiduttuaan sanoo, että hänen mielestään Juuret Väylän varrella -kirja on tietokirja.

Sepitteelliset kohdat ovat kirjassa kevennyksinä.

– Fiktio-osat on kuitenki joka kerta tarkasti ilmotettu, että ihmiset tietävät, että se, mitä luethan, son tosi.

Tällä hetkellä Mäkitalon sisarten Mirjan ja Marjatan lapset ja lastenlapset ovat kääntämässä kirjaa ruotsin kielelle.

– Se ei varmhaan ehi kyllä tälle vuojele. Eeva-Liisa ja Leena halusivat sen tehä, ja mie sanoin, että kyllä se soppii mulle oikein hyvin, Mäkitalo iloitsee.

Video: Kirjassa Juuret Väylän varrella on paljon tarinoita, joista Lasse Mäkitalo julkistamistilaisuudessa myös hieman kertoi. Yksi tarinoista oli saksalaisen tutkimusretkikunnan matka Kilpisjärvelle, jolla oli mukana Laura Mellan isä Arviiti.

Kuvaus: Katja Keskitalo

Lasse Mäkitalo esittelee kirjaansa Juuret Väylän varrella - Väylänvarren elämää 1800-1900-lukujen Luoteis-Lapissa torstaina 24. lokakuuta klo 12 Hetassa Erämaakodalla.

Mie halusin aluetta laajentaa, esimerkiksi Ylimuoniota kirjassa on paljon.