Paikallisuutiset

Naali yritti pesiä Enontekiön tunturialueella

Heinäkuussa paljastui, ettei pesintä onnistunut.

Viime kesänä Metsähallituksen Luontopalvelujen eläinasiantuntijat havaitsivat, että tietyllä Enontekiön tunturialueella liikkui kaksi naalia. Tämän naaliparin myös huomattiin asuttavan pesää. Naalit olivat muun muassa kaivaneet pesän koloja. Valitettavasti heinäkuussa tehdyissä pesätarkastuksissa pesintäyrityksen todettiin kuitenkin epäonnistuneen.

Epäonnistumisen syynä saattoi olla myyrien ja erityisesti sopulien määrän romahdus pesinnän aloitusvaiheen aikana. Tunturialueella sopuleilla on iso merkitys naalien pesinnän onnistumisiin. Heikkoina sopulivuosina naali ei yleensä pesi lainkaan.

Suomessa naalin seurantaa ja käytännön suojelutoimia hoitaa Metsähallituksen Luontopalvelut. Tänä vuonna WWF perusti uudelleen naalityöryhmän, jossa on Metsähallituksen Luontopalvelujen ja WWF:n lisäksi mukana myös lajin seurantaa ja suojelutoimia tekeviä vapaaehtoisia. WWF osallistuu naalin lisäruokintaan hankkimalla automaateissa käytettävää koiranruokaa sekä riistakameroita sekä rekrytoimalla ja kouluttamalla vapaaehtoisia kenttätöihin.

Naalin onnistuneita pesintöjä ei ole havaittu Suomessa yli kahteen vuosikymmeneen, vaikka naaleja liikkuukin Lapin tuntureilla vuosittain jonkin verran. Ruotsissa ja Norjassa on todettu tänä vuonna yhteensä ainakin 73 naalipentuetta. Suomea lähimmät pesinnät olivat Norrbottenin läänissä Ruotsissa ja Varangin niemimaalla Norjassa.

Naalin tilanteen parantamiseksi on menossa kolmivuotinen InterregNord-rahaston hanke, jonka alue käsittää Suomessa Enontekiön ja Utsjoen tunturialueet sekä Ruotsin ja Norja pohjoisimmat osat. Hankkeen tavoite on parantaa naalin suojelutilannetta, ja keinoina ovat muun muassa yhteistyön tiivistäminen eri maiden välillä, naalin lisäruokinta, ketunmetsästys ja tiedotus.

Suomessa ruokinta-automaatteja on nyt kaikkiaan 17, ja niitä on tarkoitus lisätä jonkin verran. Naalin kilpailijalajia, kettua, metsästettiin viime talvena naalin potentiaalisilla pesimäalueilla lähes 400. Kettu on viime vuosina levittäytynyt yhä enemmän pohjoiseen naalin elinalueelle.

Maakotkilla hyvä, merikotkilla keskinkertainen pesintävuosi

Maakotkan pesintätulos oli viime kesänä hyvä lukuun ottamatta pohjoisinta Lappia, kertoo Metsähallitus.

Tänä vuonna asuttuja reviirejä löydettiin 396, ja onnistuneita pesintöjä oli 157. Poikasia rengastettiin 193. Uusia maakotkareviirejä löydettiin 13.

Onnistuneiden pesintöjen takana on Pohjois-Lappia lukuun ottamatta runsastuneet kanalintukannat, jänisten runsaus sekä pesinnälle suotuisat sääolot.

Merikotkien pesintätulos oli Pohjois-Suomessa keskinkertainen, mutta pohjoisimmassa Lapissa huono. Tarkastetuista reviireistä asuttuja oli 122, ja 71 pesässä pesintä onnistui. Rengastusikäisiä poikasia oli 102.

Pesivän maakotkakannan koko on vuosittain 350–378 paria, Pohjois-Suomen pesivän merikotkakannan koko on 134-148 paria. Merikotka on Suomessa arvioitu elinvoimaiseksi, maakotka on vaarantunut.

Muuttohaukan pesintätulos oli edellisen vuoden tapaan huono. Onnistuineita pesintöjä oli 83, ja poikasia rengastettiin 194. Toukokuun kylmät säät, lumien sulaminen pohjoisesta vasta kuun lopulla sekä tulvivat suot aiheuttivat pesintöjen keskeytyksiä tai pesintää ei edes aloitettu. Tunturihaukan pesintätulos oli keskimääräinen. Tarkastuksissa löydettiin kymmenen onnistunutta pesintää ja 22 poikasta. Tunturihaukalle tärkeitä riekkoja oli nyt aiempia vuosia enemmän ja se kiritti pesintätulosta keskimääräiseksi. Suomessa muuttohaukka on luokiteltu vaarantuneiksi ja tunturihaukka on äärimmäisen uhanalainen.

Metsähallituksen Luontopalvelujen asiantuntijat ja 50 vapaaehtoista lintuharrastajaa kävi läpi yli tuhat maakotkan, muuttohaukan ja tunturihaukan sekä Pohjois-Suomen merikotkan pesää ja tarkisti pesinnän onnistumisen. Petolintujen pesinnän seuranta on osa Luontopalvelujen luonnonsuojelutyötä. Maakotkan pesinnän onnistumista seurataan myös porotalouden kotkien reviiriperusteista korvausjärjestelmää varten.