Paikallisuutiset

Kun katsot Sirpa Särkijärven taidetta, katsot itseäsi – julkiselle taiteelle pitää antaa sille kuuluva arvo

Julkisten tilojen suunnittelussa taiteelle pitäisi antaa sille kuuluva arvo, muoniolaislähtöinen taiteilija Sirpa Särkijärvi sanoo taideteostensa äärellä Muonion hyvinvointikeskuksessa.

Kuinka pienellä satsauksella me oikeastaan voidaan saada jotain, jolla voidaan esteettisen elämyksen lisäksi saavuttaa jotain, mikä yleensä parantaa ihmisten arkea ja elämää?

Muonion hyvinvointikeskuksessa on tavallinen keskiviikko. Ihmisiä odottaa vastaanotoille, heitä kutsutaan sisään.

Seinällä on kaksi isoa taideteosta. Toisessa on naishahmo, jonka alaosassa voi nähdä kaksi lasta. Ehkä nukkumassa toisiaan vasten? Toisessa työssä ihminen on nostanut kädet kasvoilleen.

Teosten tekijä, muoniolaislähtöinen taitelija Sirpa Särkijärvi istuu käytävällä parin tunnin ajan. Olemme tulleet puhumaan taiteesta tilaan, johon Särkijärven teokset ripustettiin toissavuonna.

Julkisten tilojen suunnittelussa taiteelle tulisi antaa sille kuuluva arvo, Särkijärvi sanoo.

– Jos sovelletaan prosenttitaiteen periaatetta, prosentti tai edes promille on suuressa hankkeessa häviävän pieni osa, hän sanoo.

Joskus on niin, että jo siitä prosentista pitää käydä vääntöä.

– Kuinka pienellä satsauksella me oikeastaan voidaan saada jotain, jolla voidaan esteettisen elämyksen lisäksi saavuttaa jotain, mikä yleensä parantaa ihmisten arkea ja elämää?

Taiteen rahoitus tulisi Särkijärven mukaan nähdä itseisarvona. Jos lisäksi taide on julkisessa tilassa, se ei piiloudu yksityiskokoelmiin tai museoihin, vaan on kaikkien yhteistä omaisuutta.

Särkijärven taulut saatiin Muonioon Suomen kulttuurirahaston Lapin rahaston lahjoituksena.

Toivon, että ihmiset voisi näistä saada aineksia pohtia elämää ja ihmistä.

Särkijärvi on vakiintunut taiteessaan ihmisen kuvaajaksi. Hänen töissään esiintyy ihminen, kaikille tuttu. Se on tekijälle yksi työkaluista ja katsojalle johdattelija työhön. Ihmisen on helppo katsoa toista.

– Kaikki tietävät, mitä on olla ihminen.

– Muonioon mä halusin tuoda kontekstiin sopivia teoksia, jossa on ihmillisyyttä, hoivaa ja hyvinvointiin liittyviä teemoja.

Työ, jossa ihminen on nostanut kädet kasvoilleen, on nimeltään Of the Stimuli / Ärsykkeistä. Särkijärvi halusi teoksella kuvata ärsyketulvaa, jossa elämme.

– Osataako me tulkita ja analysoida sitä? Aina on mahdollista myös kontrolloida virtaa huomioiden voimavaransa vastaanottaa, ihmisen kun ei ole hyvä myöskään kokonaan pois sulkea muuta maailmaa elämästään, Särkijärvi sanoo.

Särkijärvi ajattelee, että kaikkea taidetta voi katsoa pintapuolisesti esteettisenä elämyksenä, ja jo sellaisena taiteella on tärkeä arvonsa.

– Jos miettii vaikka näitä Muonion töitä, niin ehkä se ei heti ensimmäisellä kerralla ilahduta ja sykähdytä. Mutta se voi tuoda jotain lisää kokemukseen täällä olemisessa.

Joitakin työ voi liikauttaa enemmänkin, puhutella.

– Toivon, että ihmiset voisi näistä saada aineksia pohtia elämää ja ihmistä.

Ammattitaiteilijan teokset ovat aina punnittuja. Apurahavetoisessa suomalaisessa taidekentässä mikään työ tuskin etenee rahoitukseen asti, jos teemoja ja työn laajempaa merkitystä ei ole perusteltu ja avattu jo hakemusvaiheessa, Särkijärvi huomauttaa.

Julkisissa tiloissa Särkijärven teoksia on Muonion lisäksi Turun yliopistollisessa T-sairaalassa. Eduskunnassa on grafiikkatöitä. Maalauksia oli myös entisessä Keroputaan psykiatrisessa sairaalassa Torniossa.

– Olen saanut palautetta, että mun taide on auttanut vaikeissa tilanteissa. Jos ei meillä olisi taidetta, olisi kyllä niin paljon kylmempi maailma.

Julkinen taide on iso osa taiteiljoiden tulonmuodostusta. Nyt kilpailutuksissa suositaan Särkijärven mukaan usein installaatioita, ääntä tai videota. Kuvataide ei ole sitä muodikkainta laatua.

Hän itse määrittelee taiteensa vanhan taiteen keinoja käyttäväksi nykytaiteeksi.

– Mä kuvataiteilijana olen ehkä vähän dinosaurus, edustan vanhaa taidetta. Taiteilija, joka tekee maalauksia ihmisistä. Se ei ole sitä mediaseksikkäintä nyt, hän naurahtaa.

Kuvataiteilija hän kuitenkin on, on ollut jo lapsesta asti. Muuta vaihtoehtoa ei ole.

– Mä en sitä valinnut, se valitsi mut. Pienestä asti oon piirtänyt ja tekemällä kuvia kertonut, mitä mulla on mielessä.

1970-luvun lapsi kasvoi Muoniossa yhteisöllisyyteen, luontoyhteyteen ja hyviin tapoihin. Se on ollut hyvä lähtökohta elämään ja taiteen tekemiseen. Äidin puolelta Särkijärvi on enontekiöläinen, ja sekä isän että äidin sukujen juuret ovat saamelaiset. Pohjoisuus on ollut rikas pohja.

– Se on tuonut asioihin orgaanisuutta ja luonnollisuutta.

Olen oppinut itsekin ajattelemaan positiivisesti ja superlatiivein. Se auttaa luottamaan itseensä.

Särkijärvi on valmistunut kuvataitelijaksi Turun taideakatemiasta ja työskennellyt kuvataitelijana useita kymmeniä vuosia. Pian viisikymppinen Särkijärvi kertoo olevansa nyt uransa keskivaiheilla.

– Se on vaatinut ajattelun ja itseluottamuksen kehittymistä. Olen saavuttanut jonkinlaisen aseman suomalaisessa taidekentässä. Mulle on juuri nyt tärkeää jatkuvuuden varmistaminen omassa tekemisessä. Mulla on esimerkiksi kodin yhteydessä Turussa show room, jossa mun töitä on jatkuvasti esillä potentiaalisille ostajille, silloin kun niitä on valmistunut tai palannut näyttelystä.

Viime vuosina Särkijärvi on muun muassa rakentanut yhteistyötä Yhdysvaltain Minnesotaan, jossa hänellä on ollut galleristi vuodesta 2015. Kulttuuri on erilainen.

– Olen oppinut itsekin ajattelemaan positiivisesti ja superlatiivein. Se auttaa luottamaan itseensä.

Toisaalta kurkistus Yhdysvaltain todellisuuteen on muistuttanut, kuinka tärkeitä ovat suomalaiset julkisin varoin tuetut taiteilijayhdistykset ovat. Yhdysvalloissa julkista tukea ei juurikaan ole.

– Siinä on oppinut arvostamaan suomalaista systeemiä, jossa kaikki pääsee esille taiteilijaseurojen kautta. Kaikilla on se tasa-arvoinen mahdollisuus kehittyä työskentelemällä taiteilijoina.

Särkijärvi palaa puheessaan useaan kertaan tieteen ja tosipohjaisen tiedon merkitykseen. Hyvinvointikeskuksen Ärsykkeistä-työn kuvauksessakin taiteilija toteaa, että ärsyketulvan vastapainoksi maailmassa tarvitaan tutkimustuloksia ja tiedettä.

– Mä palvelen eniten ihmisiä tässä kuvataiteen maailmassa, mutta käytän mahdollisuuksia myös kirjoittaa. Yritän puhua luonnonsuojelusta mediassa.

Esimerkiksi viime helmikuussa hän kirjoitti professori Heikki Kallion kanssa Lapin Kansaan siitä, että Lapissa olisi tärkeää säilyttää laajoja, luonnontilaisia alueita.

Särkijärvi on elämässään kasvanut ymmärtämään, että ihminen on olemassa toista varten. Ihminen on sekä herkkä että vahva, hänellä on potentiaalia kehittyä ja kasvaa omaan mittaansa.

Tämän kaiken voi lukea hänen taiteestaan.

– Tunnistaa tekijän, eräs Muonion hyvinvointikeskuksen aulassa istuva tuumaa Särkijärven töitä katsottuaan.

Kolariin on tulossa uutta julkista taidetta

Kolarin kunta sai kesällä Taiteen edistämiskeskukselta 20 000 euroa avustusta monitoimitalon ja sen lähiympäristön taidehankintoihin. Avustus on prosenttiperiaatteen mukaista avustusta. Hyvinvoinnin, kasvun ja oppimisen toimialan ensi vuoden ja vuoden 2025 määrärahoihin esitetään sen lisäksi molemmille vuosille 10 000 euroa taideinvestointirahaa, kertoo Kolarin sivistysjohtaja Juha Väisänen.

– Siinä olisi siis 40 000 yhteensä lähteä hankkimaan taidetta. Valtuusto päättää tietysti ensi vuoden määrahoista, Väisänen sanoo.

Taidehankintoja hoitamaan perustetaan työryhmä. Monitoimitalo on valmistumassa kesällä 2025.