Paikallisuutiset
Kahden ja puolen kilometrin kettinkitietä vastustettiin 30 vuotta sitten luonnonsuojelun nimissä
Kolmekymmentä vuotta sitten loppuivat kettingit Muonion kaupoista
Ne tulivat illalla postiautolla Rauhalaan, joukko farkuissaan pakkasessa värjötteleviä opiskelijoita.
Muonion kirkonkylille tuli linja-auto, jonka kyljessä oli iso käsin maalattu plakaatti, Tulimme pelastamaan teidät . Paikalliset eivät olisi siitä pelastamisesta niin välittäneet, heille tie Rauhalasta Kutunivaan oli elintärkeä töissä kulkemisen kannalta. Moni rauhalalainen kulki töissä Jerismajalla ja Pallaksella, ja tie järven toiselta puolelta lyhensi työmatkaa lähes 20 kilometriä. Sen sijaan jotkut paikalle saapuneet luonnonsuojelijanuoret piti pelastaa. Heillä ei ollut Rauhalassa mitään paikkaa, missä yöpyä, ei ruokaa tai edes lämmintä vaatetta kiristyvältä pakkaselta suojaksi.
– Iltapostiautossa niitä tuli. Muistan, että kaksi tyttöä kolkutteli talojen oviin ja tuli kysymään meiltä, että mihin heän pitää mennä, muistelee Viola Rauhala .
Kaupunkilaisnuorille oli luvattu ilmainen kyyti Lappiin hiihtoloman aikaan, mutta paikan päällä ei ollut mitään muuta kuin pimeää ja kolmattakymmentä hipsivä tammikuun pakkanen. Rauhala viisoi tytöt kohti tietyömaata, neljän kilometrin päähän, keskelle ei mitään.
– Sinne ne lähit, itkua kuristit, hän muistelee.
Sitä Rauhala ei tiennyt missä olosuhteissa nuoret viettivät yönsä metsässä, hän arvelee, että nuotiolla oli värjötelty. Seuraavana päivänä oli vuorossa Luonnonsuojeluliiton mielenosoitus. Liitto oli vuokrannut luonnonsuojelijoille läheisen lomakylän ja kuljetti busseilla väkeä taistelupaikalle. Parin kilometrin tiehanke kulki kansallispuiston läpi ja oli heidän mielestään laiton.
Tielinjaus ei ollut uusi. Se oli itse asiassa ikivanha, Muonion vanhin tie, Venäjän vallan aikainen ratsutie, joka yhdisti Rauhalan ja Jerisjärven kylät. Autolla tietä pääsi Jerisjärven päästä nykyiselle Tunturikeimiölle asti, toisesta päästä tie ulottui Koivarovaan. Väliin jäi reilun parin kilometrin kärrypolku, joka kulki kansallispuiston alueella. Ympäristöministeriö oli jo hyväksynyt tien teon, mutta rupesi kääntämään takkiaan, kun Luonnonsuojeluliitto nosti asiasta äläkän. Eduskuntavaalit olivat tulossa, poliitikot eivät halunneet näyttäytyä negatiivisessa valossa. Tai niin ainakin aliurakoitsijana tienteossa toiminut muoniolainen Heikki Brännare uskoo. Hän oli juuri tuonut koneensa työmaalle, jonka tien tekemistä vastustivat mielenosoittajat seuraavana aamuna pysäyttivät. Muutaman kymmenen hengen sakki köytti itsensä kettingeillä autoihin, koneisiin ja puihin.
– Muonion kaupoista loppuivat silloin kettingit, muistelee Muoniossa poliisina toiminut Orvo Öhman .
Moni Rauhalan kyläläinen oli seuraamassa mielenosoitusta, ja moni muukin, sillä myös media, televisiota myöten, oli paikalla. Isäntä, jonka mailla mellastettiin, meinasi hakea paloruiskun ja kastella mielenosoittajat. Uhkausta ei toteutettu, vähäpukeiset nuoret olivat kylmissään jo muutenkin.
– Yksi mielenosoittaja, nuori poika, meni minun kaivinkoneen sylinterin päälle istumaan ja köytti kettingillä siihen itsensä, farkuissa se oli. No sillä munat paleltuivat, joutui Kittilässä käymään lääkärissä, Brännare puistelee päätään.
Hän muistaa, että inarilainen luonnosuojelija ja Vihreän liiton aktivisti Teuvo Niemelä juotti kuumaa juomaa paleleville mielenosoittajille. He pyrkivät muodostamaan ihmismuurin koneiden ja tielinjauksen väliin.
– Siellä ne istuivat penkalla nenät punaisina, Öhman muistelee.
Poliisi alkoi tyhjentää aluetta mielenosoittajista ja viedä heitä kuulusteluihin. Poliisit katkaisivat voimapihdeillä kettinkejä ja tallensivat virkavaltaa vastustaneita nuoria paikalle tilattuun linja-autoon. Siihen mennessä innokkaimmat olivat olleet jo viisi, kuusikin tuntia kiinni koneissa. Kyläläiset pyrkivät auttamaan poliisia.
– Se oli oikein yleisöystävällinen tapahtuma. Paikalliset avustivat ja taputtivat, heitä piti vähän hillitä, Öhman naurahtaa.
Joku karkasi linja-auton kattoluukusta ja yritti Brännaren kaivinkoneen hytin päältä puomille. Mies nakkasi mielenosoittajan kaivurinsa konepellin päältä pehmeään hankeen. Brännaren paini mielenosoittajan kanssa tallentui tv-kameroillekin. Kukaan ei nujussa loukkaantunut, joten syytteitä ei nostettu.
– Nuorten vanhemmat olivat hurjan vihaisia, soittelivat meille, että miten kohtelemme heidän nuoriaan, niin kuin pakkanenkin olisi ollut poliisin syytä, muistelee Öhman.
Puomissa olleet saatiin pois niin, että poliisi ajoi linja-auton puomin alle, jotta pääsi käsiksi ketjuihin.
Tien tekoa jatkettiin hetken hiljaisuuden jälkeen syksyllä, ja se valmistui seuraavana vuonna.
Lue tästä vuoden Luoteis-Lapin vuoden 1991 juttu.