Kulttuuri

Kansallispuku käy juhlaan kuin juhlaan

Tuunaa mun perinne -tyylissä voi yhdistää kansallispukua arkivaatteeseen.

Muoniossa kotiseutumuseolla vietettiin tiistaina kansallispukujen tuuletuspäivää. Paikalle oli keräntyynyt hyvin väkeä kevyestä vesisateesta huolimatta. Kotiseutumuseon pirtti oli täynnä kansallispukuja ihastelevia ja mielenkiinnolla niiden taustatarinoita kuuntelevia ihmisiä. Paikalla oli hieman yli kolmekymmentä henkeä, joista kaksitoista olivat sonnustautuneet erilaisiin kansallispukuihin.

– Tämähän on aivan mahtava määrä osallistujia. Isoissa kaupungeissakin järjestetään vastaavia tapahtumia ja siellä pukujen määrä voi useasti olla viiden luokkaa, toteaa tyytyväisenä tapahtumaa järjestänyt Muonion Marttojen Ritva-Liisa Ahoniemi . Tapahtuma toteutettiin yhteistyössä Muonion kulttuuritoimen kanssa.

Muonion seudulla tyypillisimpiä ovat Peräpohjolan puku sekä Tornionlaakson puku, Ahoniemi kertoo.

– Peräpohjolan puvulla on pitempi historia, joka ulottuu 1920-luvulle ja sen tunnusomainen väri on sinivihreä. Pienempien alueiden puvut, kuten Tornionlaakson puku, ovat tulleet myöhemmin. Puvun pääväri savunsininen on merkki Ruotsin alueen vaikutuksesta, sillä suomalaisilla kasveilla tällaista väriä ei kasvivärjäyksellä saatu aikaiseksi.

Kotiseutumuseolla halukkaat esittelivät pukunsa ja kertoivat tarinoita pukujen takaa : minkä alueen puku on kyseessä ja mitä siihen kuuluu. Paikalla oli myös pukujen harrastajia, jotka lähestyvät pukeutumista tuunaa mun perinne -tyylisesti. Tällaisessa tyylissä voidaan yhdistää kansallispuvun osa osaksi nykypäivän arkivaatetusta. Tällaisen käytön perussääntö on, että kansallispuvusta otetaan käyttöön vain yksi osa. Onko siis harrastajien keskuudessa kaksi eri koulukuntaa pukeutumisen suhteen, villit tuunaajat ja perinteeseen vankasti luottavat pukukonservatiivit?

– Mie luulen, että paljon on sellaisia ihmisiä, jotka ovat sekä että -linjalla, sanoo Linda Yliniemi.

– On olemassa myös sellaisia kahdeksankymmentäluvun puristeja, itse olen tuolloin aloittanut harrastuksen ja silloin se oli todella tarkkaa. Mutta nykyään ilmapiiri harrastajien keskuudessa on muuttunut sallivammaksi, lisää Merikki Lappi.

Niin sanotun tuunauksen osittaisena tarkoituksena on lisätä harrastajien määrää ja tehdä se myös nuorille helpommin lähestyttäväksi.

– Mie ainaki haluan saaha lapsetki käyttämään pukua. Pojallakin on tänään farkut ja modernit kengät kansallispuvun liivin kanssa. Jos sitä ei voisi yhdistellä arkivaatteisiin, niin varmaan kaappiin jäisi lapsilla, Maarit Rauhala toteaa.

Suomen kansallispukukeskuksen ohjeiden mukaan kansallispuku sopii kaikkiin juhlatilaisuuksiin. Kansallispuvun käyttäminen on myös kestävän kulutuksen mukaista.

– Tämä on hyvä ratkaisu, koska meilläkin on koululla useat juhlat vuodessa. Ei tarvitse ostaa aina uutta juhlapukua. Samaa leninkiä en välttämättä kehtaisi pitää, mutta kansallispuku on eri asia, kertoo äitinsä pukua kunnostanut ja ehostanut perusopetuksen rehtorina työskentelevä Yliniemi.

Kansallispukuharrastuksen kautta voi helposti ajautua käsityöharrastuksen pariin, Rauhala jatkaa.

– Itsellä on ainakin herännyt innostus ylittää itsensä ja tehdä osia pukuun, vaikka aiemmin en ole käsitöitä liiemmin harrastanutkaan.

– Toiveena olisikin saada Muonion kansalaisopistoon tykkimyssyntekokurssi. Esimerkiksi Peräpohjolan pukuun kuuluva punainen, jota käyttävät vaimoihmiset. Vain tytöt käyttävät nauhaa, Ahoniemi lisää.

Kolarissa vietetään kansallispukujen tuuletuspiknikiä Sieppijärven kotiseutumuseolla perjantaina 5. elokuuta kello 16. Suvi Lassila säestää yhteislauluja.

”Tornionlaakson puvun pääväri savunsininen on merkki Ruotsin alueen vaikutuksesta.