Ihmiset

Piiku Aikio kokeilee mielellään uusia lajeja

Ensimmäinen oma vesimeloni

Loppukesän päivä on harvinaisen lämmin. Kasvukausi on kuitenkin jo lopuillaan, ja puutarhaharrastajalla pitää kiirettä.

– Nyt on menossa unelmien syksy kaikin puolin. On huippu sienivuosi, huippu marjavuosi, eikä tomaatteja ole koskaan tullut näin paljon. Laskin, että niitä saattaa tulla kaikkineen seitsemänsataa, Piiku eli Kristina Aikio sanoo pienessä kasvihuoneessaan Kaukosessa.

Tomaatteja on syöty ja säilötty sitä mukaa, kun ne ovat kypsyneet. Kypsymässä on tavallisten tomaattien lisäksi vielä muun muassa punaoransseja tiikeriraidallisia tomaatteja kahdessa eri koossa sekä tomaatteja, jotka mitä ilmeisimmin kypsyessään saavat kauniita harmaansinisen ja keltaisen sävyjä.

– Minulla menivät taimet sekaisin, mutta tämä on todennäköisesti atomic grape, joka näyttää korukiveltä, kun se kypsyy. Jos säät jatkuvat näin hyvänä, ne ehtivät. Jos ei, leikkaan palan oksaa matkaan ja vien ne sisälle liinan alle. Ilman liinaa kosteus haihtuu ja ne nahistuvat, mutta liinan alla ne kypsyvät, Aikio sanoo.

Hän nostelee ylös kasvien oksia, ja lehtien välistä pilkottaa oransseja paprikoita ja tiikeriraidallinen keltainen chili. Alhaalla lattianrajassa kasvaa myös Aikion ensimmäinen vesimeloni. Yksi hedelmä on jo syöty, se kasvoi ja kypsyi suuren verigreipin kokoiseksi, ja toinen on kypsymässä.

Aikion oli tarkoitus kokeilla tänä kesänä myös kiwanoa eli piikikästä kurkkukasvia, joka muistuttaa siiliä, mutta se projekti jää odottamaan suurempaa kasvihuonetta.

– Jouduin tilanpuutteen vuoksi tekemään päätöksen, kumpi kasvaa, vesimeloni vai kiwano. Kumpikin vie valtavasti tilaa. Olen yrittänyt kasvattaa vesimelonia kolme vuotta, ja kun sain sen nyt menestymään, päätin, että se saa jatkaa.

Erityisen ylpeä Aikio on Mölliksi ristimästään kesäkupitsasta, joka kerryttää vielä kilojaan kasvulavalla harson alla. Se on jo nyt Aikion ennätyskurpitsa, lähes tuplakokoinen verrattuna edellisiin ennätyksiin, kesäkurpitsaan ja jättikurpitsaan, jotka molemmat kasvoivat noin kolmen kilon kokoisiksi.

– Tätä hoidan kaikkein eniten. Yöksi laitetaan tuplaharsot, ja tämä saa energiajuomaa, Aikio sanoo.

Energiajuoma tehdään nokkosista ja voikukan lehdistä.

Ensimmäisenä hallayönä Mölli on kuitenkin haettava sisälle, sillä kesäkurpitsa on arka kylmälle. Vaikka se ei enää ehtisi kasvaa, siitä riittää syötävää.

– Paahdan siitä viipaleita, vakumoin ja pakastan, niin saan leipoa ja tehdä siitä kasvissosekeittoa. Ja tietenkin naapuritkin saavat maistella.

Aikion kotona on syöty ja säilötty jo paljon paitsi tomaatteja ja kesäkurpitsoja myös kurkkuja, joita on tullut ämpärillinen. Satoa ovat tuottaneet myös paprikat, chilit ja minimunakoisot, ja salaatit ja yrtitkin on saatu omasta maasta. Puikkopotut kasvoivat suuriksi, kun ne lannoitettiin hevosenlannalla, ja juurespenkistä löytyy myös esimerkiksi lanttuja ja punajuuria.

– Punajuureen eivät tuholaiset iske, mutta lanttu on hyvin hankala kasvatettava, koska kaikki ötökät rakastavat sitä, Aikio sanoo.

Punajuurista hän tekee tomaatin kanssa sosetta, joka toimii esimerkiksi kasvissosekeiton pohjana. Osan hän säilöö etikkaan.

– Tämä on tämmöistä kiireistä aikaa. Koko ajan joku pörisee: mehumaija, kattila, yrtti- tai sienikuivuri. Kaikki syödään mitä kasvatetaan. Se on meidän mentaliteetti.

Hyötykasvien kasvatus Kaukosen korkeudella vaatii viitseliäisyyttä ja perehtymistä. Taimien kasvatus alkaa jo aikaisin talvella, ja kuluva kesä on ollut erityisen haasteellinen.

– Alkukesä oli jääkylmä. Se toi tosi isot haasteet, kun taimet olivat pieniä ja minulla ei ole kasvihuoneessa lämmitystä. Yhtäkkiä pamahtikin sitten valtavat hellejaksot, ja silloin kasvit meinasivat nääntyä, kun minulla ei ole viilennystäkään, Aikio sanoo.

Kun yölämpötila laskee alle kymmeneen asteeseen, Aikio lämmittää kasvihuonetta kynttilälyhdyillä, jotka nostavat lämpötilaa parilla asteella. Tuuletus hoidetaan tarvittaessa avaamalla ovi ja ikkuna ja sumuttamalla kasveille viileää vettä. Kesän kuumimpina päivinä hän toi kasvihuoneen kivilattialle kylmäkalleja.

Kastelusta on kesän ajan huolehtinut automaattinen kastelujärjestelmä, jossa kasvien juurella oleva anturi mittaa mullan kosteutta. Lannoitteen Aikio tekee itse.

– Keitän kasveille kasvukauden alussa liemen nokkosesta ja voikukanlehdistä. Siinä on typpeä, joka edistää kasvua. Syyspuolella siirryn synteettisesti tehtyyn valmisteeseen, josta kasvi saa vain energiaa, jotta kasvu ei kiihdy ja kasvi muistaa kypsyttää kasvikset.

Jotkut kasvit, kuten tomaatit ja vesimeloni, tarvitsevat apua myös pölytyksessä.

– Minulla on vesivärisivellin, jolla pölytän hede- ja emikukkia keskenään. Tomaateille riittäisi, että heiluttaa vartta, mutta olen uskollisesti joka aamu tupsutellut tomaatinkukatkin läpi, Aikio sanoo.

Aikio huolehtii kasveistaan tunnollisesti, mutta harrastuksen pitää pysyä mukavana.

– Olen vähän semmoinen puutarhuri, ettei ole niin tarkkaa. Rikkaruohojakin saa olla, ne pidättävät kosteutta. Olen myös huomannut, että kun ei stressaa, kasvit kasvavat paremmin.

Ensi kesänä Aikio aikoo kasvattaa vain pelkästään erikoislajikkeita.

– Nälkä kasvaa syödessä, kun nämä kerta menestyvät. Ensi vuonna haave on saada sellaisia, joita en ole koskaan kasvattanut, erikoisvärejä ja -muotoja, hän sanoo.

Erikoistomaattien ja -paprikoiden lisäksi suunnitelmissa on kokeilla kasvattaa myös esimerkiksi japanilaisia yrttejä. Tietoa Aikio on hankkinut muun muassa ulkomaisten harrastajien sivuilta. Monet siemenetkin on tilattava ulkomailta.

Aikio on kotoisin Inarista ja asuu Kittilässä neljättä vuotta. Hän on asunut myös Etelä-Suomessa, siellä hänen puutarhastaan löytyi hyötykasveja enemmän kukkia.

– Nyt on erikoisvuosi, on poikkeuksellisen lämmintä. Monesti kausi päättyy, kun elokuu vaihtuu syyskuuksi. Nyt olen toiveikas, että saan ehkä toisenkin vesimelonin.