Paikallisuutiset

AIKA RUKATTAA – juttu julkaistu Kittilälehdessä 23.1.2019

Arkistosta: Ennätyspakkanen rikkoi autonjousia ja pakkasmittarin

Kouluille asetettiin myöhemmin pakkasrajaksi 48 astetta.

Pokan Kaalimaassa asuvalle Eeva-Liisa Kinisjärvelle tammikuu 1999 on jäänyt hyvin mieleen. Pienessä kylässä liikkui paljon toimittajia, mutta arki ei paljon muuttunut.

– Toista viikkoa sitä kesti. Alussa oli neljääkymmentä, ja pikkuhiljaa laski 45:een, kunnes 28. päivä keittiön ikkunassa elohopeamittarin viiva putosi alas 55 asteeseen ja jäi sinne.

– Sitten kun auringonterä alkoi näkyä, viiva nousi pieninä palasina ylös. Mittari meni rikki, ja se on vieläkin tallessa, Kinisjärvi sanoo.

Hän muistelee, että ulos mennessä tuli ennätyspakkasten aikaan kylmä muuri vastaan. Koira nukkui kiepissä ulkona, ja auton renkaat tuntuivat neliskanttisilta.

– Silloin oli oikeasti kylmä. Kun meni ulos, ilma kävi henkeen. Ei ole jälkhiin tuntunut siltä. Ovien alle piti laittaa mattoa, ettei jäädy.

Kun pakkanen viimein lauhtui, seinät menivät Kinisjärven mukaan paksuun kuuraan.

Tänä talvena pakkasia ei ennen kuluvaa viikkoa ole juuri ollut, eikä oikein luntakaan.

Kinisjärvi kertoo, että vuoden 1999 jälkeen vastaavaa pakkasta ei ole koettu.

– Viime talvena kävi kerran neljässäkymmenessä. Ei ole miesmuistiin ollut tällaista talvea, Kinisjärvi sanoo.

Liikennöitsijälle pakkaset toivat suurta huolta ja lisätyötä.

– Muistot on karmeita, Liikenne-Pasma Oy:n yrittäjä Reijo Pasma toteaa pakkasviikoista.

– Autojen kanssa oli vaikeuksia, ja linja-autoon oli tulossa paljon matkustajia. Ei ollut raskittu lähteä omalla autolla, tai se ei ollut lähtenyt, hän muistelee.

Pasman autot saatiin vaikeuksista huolimatta liikkeelle, ja koululaiset saatiin kyydittyä kouluun ja työmatkalaiset töihin. Vain yksi auto jätti kahden viikon pakkasjakson aikana Alakylän ja Lohinivan välille, kun polttoaine hyytyi.

Autoista hajosi kuitenkin jousia, koska ilmapalkeet eivät kestäneet pakkasta, eikä varaosia saatu. Lämmityslaitteiden tehot eivät tahtoneet riittää, ja polttoainetta piti lämmittää aamuisin kaasupuhaltimella peltitynnyreissä. Myös renkaat jäätyivät.

– Ne oli kuin neliskanttiset, kun lähti ajamaan. Ensimmäiset kymmenen kilometriä auto hyppeli kuin jänis menemään, Pasma sanoo.

– Olihan se värkkäämistä.

Vaikka mittarilukemat olivat pitkään ennätyksellisiä ja arki oli tavallista hasteellisempaa, asiat saatiin kuitenkin hoidettua.

– Elämä pyöri normaalisti. Melko varmaan puhuttiin säästä melko paljon, Pasma nauraa.

– Kun lauhtui 20 asteeseen, nakattiin lakit ja kinttaat menemään.

Vastaavanlaisia pitkiä, kovia pakkasjaksoja Pasma muistaa vain lapsuudestaan. Talvella 1966 yli 40 asteen pakkanen kesti hänen mukaansa kuukauden.

– Tässä hommassa pakkaspäivät jää mieleen, yli 40 vuotta liikennöitsijänä toiminut Pasma sanoo.

Kun meni ulos, ilma kävi henkeen. Ei ole jälkhiin tuntunut siltä. Ovien alle piti laittaa mattoa, ettei jäädy. Eeva-Liisa Kinisjärvi

Myös lämpölaitoksen väellä oli yöunet vähissä ja laitos miehitettynä yötä päivää, kun pitkien sähkökatkojen vuoksi taajuusmuuntaja jäätyi ja pääpumppu lakkasi pyörimästä. Vikaa ei heti löydetty, sillä muuntaja varoitti vain lämpötilan noususta yli 30 asteeseen, ei suuristakaan pakkasasteista, muistelee Pohjolan Sanomien avustajana toiminut Anneli Ylitalo .

– Seuraavana yönä laitos jo pelasi, mutta kun pakkanen vain kiristyi ja sähköt katkesivat puolen yön jälkeen koko kylästä neljäksi tunniksi, niin kukaan ei pystynyt ottamaan lämpöä vastaan ja kiinteistöissä särkyi kymmeniä tuulikaappien lämpöpattereita, Ylitalo sanoo.

Pakkasten myötä myös toimittajien kesken tehtiin yhteistyötä, ja samalle keikalle hoitokodin avajaisiin lähdettiin Ylitalon mukaan yhdellä kyydillä.

– Oma Corollani toimi tuolloin kolmisen vuorokautta Kittilän lämpölaitoksen virka-autona, se oli auto, joka ei pannut pakkasia pahakseen, ei murtunut letkuja eikä tiivisteitä.

Aamulla kun heräsin, niin oli pipo jäätynyt teltan seinään kiinni. Risto Niemelä

Kouluja ei suljettu pakkasten vuoksi tammikuussa 1999. Silloinen sivistystoimenjohtaja Mauri Tammela kertoo, että ainoastaan Alakylän koulu oli hetken aikaa kiinni, koska patterit jäätyivät. Kaikkien sivukylien lapset eivät pahimpien pakkasten aikaan saapuneet kouluun, koska vanhemmat olivat harkinneet, että niin oli parasta.

Ennätyspakkasten jälkeen Kittilän koululautakunta asetti koulutoiminnalle pakkasrajan. Pakkasrajaksi päätettiin –48 astetta sillä perusteella, että siinä lämpötilassa diesel jähmettyy. Lautakunta päätti, että koulujen sulkemisesta tehdään kuitenkin aina erillinen päätös. Lautakunnan päätöstä ei ole toistaiseksi jouduttu soveltamaan käytännössä.

Anne-Maria Holmström oli tammikuussa 1999 kutosluokalla ja kulki kouluun Hanhimaahan Pokan Kaalimaasta. Koulutaksin ajovuorossa oli Viljo Majava .

– Taksin peräkontissa oli polttopuut, että saisi tulet, jos auto jäisi välille. Mennen ja tullen kuljettiin samalla autolla, Holmström muistelee.

Koulussa oli Holmströmin mukaan sen verran viileää, että toppahaalareita ei riisuttu. Yhtenä päivänä koulupäivä jäi lyhyeksi, sillä putket jäätyivät eikä keittäjä voinut tehdä ruokaa.

Holmströmin isällä työautona palvellut Hilux ei lähtenyt pakkasilla käyntiin, mutta Lada starttasi ensimmäisellä yrittämällä.

Kaiken kaikkiaan Holmström muistaa pakkasviikon mukavana ajanjaksona.

– Kotona pidettiin puuhellassa tulia ja siinä sai lämmitellä.

Sodankylän varuskunnassa tammikuussa palveluksen aloittaneiden leiri järjestettiin pakkasista huolimatta, tosin kasarmin pihalla. Risto Niemelä muistelee, että ensimmäisen telttayön aikaan kasarmin mittarissa oli lukemat –48,9.

– Aamulla kun heräsin, niin oli pipo jäätynyt teltan seinään kiinni, Niemelä nauraa.

– Se oli koettelemus paikallisellekin, ja eteläläiset tupakaverit kysyivät, että tämmöistäkö täällä on.

Teltassa oli kipinämies pitämässä lämpöä yllä, pihalla järjestettiin puolen tunnin vartiovuorot.

– Teltassa oli kyllä lämmin, ja armeijan varustukset oli hyviä. Ulkona oli vilpoisa, siellä oltiin Michelin-mieheksi puettuna. Vartiossa halutti liikutella sormia ja varpaita.

Telttayöhön sisältyi myös ulkoruokailut, ja lämmin mehu viileni Niemelän mukaan äkkiä lähelle jäätymispistettä pakinkannella.

Viikon aikana Niemelä koki myös hiihtoharjoituksia ja aamuhölkkää 40 asteen pakkasessa. Kun pakkanen lauhtui 30 asteeseen, se ei tuntunut missään.

– Sitten kesti mennä jo verkkapuku päällä pihalle.

Niemelä työskentelee safarifirmassa ja muistelee mielellään kovia pakkasia ja telttayötä asiakkaille.

Koko Levin hiihtokeskus oli muutaman päivän suljettu ennätyspakkasten aikaan. Toimitusjohtaja Jouni Palosaari sanoo, ettei hissejä voinut pyörittää, koska teräksen pakkasenkestävyysrajat tulivat vastaan.

– Teräs ei välttämättä ole silloin semmoinen kuin on laskettu, hän sanoo.

Ei olisi myöskään ollut oikein päästää ihmisiä tunturiin niin kylmällä. Palosaari muistaa ainakin yhden pariskunnan, joka olisi halunnut mäkeen.

Yksittäisiä hissejä on jouduttu joskus sulkemaan senkin jälkeen kovalla pakkasella, mutta Palosaaren mukaan se on harvinaista.

– Silloin oli niin kova pakkanen, että piti olla kaksi pakkasmittaria peräkkäin, että näki, paljonko on pakkasta, Palosaari nauraa.

Moottorikelkkareiteilläkin oli hiljaista, muistelee Aimo Siirtola Jeesiöjärveltä. Kovimpana pakkaspäivänä hänen velipojaltaan pääsi karkuun muutama poro aidasta. Siinä ei auttanut kuin käynnistää kelkat ja lähteä hakemaan poroja.

– Porot saatin lopulta tarhaan. Kelkat oli niin jäykkiä, että tuntui kuin olisi tönkkölaudalla ajanut, Siirtola sanoo.

Siirtolan pakkasmittarit painuivat pohjaan 50 asteeseen. Kylmemmältä kuitenkin tuntui vasta kun pakkanen lauhtui 45:een ja alkoi tuiskutuuli.

Juttu julkaistu Kittilälehdessä 23.1.2019.

Pokkanen 20 vuotta

Kittilän Pokassa mitattiin pakkasennätys 28.tammikuuta 1999. Sen jälkeen ei ole vastaavaa koettu.

Tammikuussa 1999 Kittilä oli koko maan puheenaihe. Toista viikkoa jatkuneet pakkaset kiristyivät edelleen, ja lopulta rikottiin harvinainen rajapyykki, kun virallisessa mittauspisteessä Pokan kylässä todettiin –51,5 asteen pakkanen. Lukeman kävivät 28. tammikuuta kotinsa pihapiirissä sijainneesta mittarista lukemassa aamuyhdeksältä Ilmatieteen laitoksen mittauspistettä hoitanut Maija-Liisa Majava ja hänen tyttärensä Satu Majava.

– Äiti tuli herättämään ja sanoi, että on niin paljon pakkasta, että en yksin lähde, Satu Majava muistelee.

Lämpömittari sijaitsi puisen, mehiläispesää muistuttavan kehikon sisällä, ja sen luo päästäkseen piti kiivetä portaat. Mittari on yhä paikallaan, mutta ennätyksiä sillä ei enää rikota, sillä Ilmatieteen laitos siirsi virallisen sääaseman toiseen paikkaan vuonna 2008 ja automatisoi sen. Kyläläisten mukaan uusi paikka on edellistä huomattavasti lämpimämpi.

Maija-Liisa Majava hoiti mittauspistettä vuodesta 1971 lähtien. Se sijaitsi ensin alempana Vanhaksi Majavaksi kutsutussa paikassa mutta siirrettiin ylemmäksi perheen pihaan kymmenen vuotta myöhemmin. Ennätysaamuna tammikuussa 1999 Vanhan Majavan varamittari näytti 56,5 pakkasastetta, mutta lukemaa ei hyväksytty viralliseksi ennätykseksi. Ennätystä tavoitteli myös Sallan Naruska, jossa lehtitietojen mukaan mitattiin Oulun yliopiston koeaseman mittarilla –54,4 astetta. Mittari oli kuitenkin kalibroimaton, ja ennätys jäi saamatta.

Pokassa juotiin pakkasennätyksen kunniaksi SE-kahvit, ja asia kiinnosti.

– Koko päivän ihmiset soitti, onko juuri niin paljon pakkasta ja miten siellä pärjää, Satu Majava kertoo.

Paikalla kävi myös toimittajia – ensimmäisen matka tosin tyssäsi puoliväliin, kun diesel hyytyi. Omia autojaan pokkalaiset lämmittivät porontaljoilla ja lämmittimillä.

Kylmin lukema Pokassa ennen tammikuuta 1999 oli mitattu vuonna 1985, kun virallinen mittari painui 45,4 pakkasasteeseen. Edellistä Suomen pakkasennätystä piti hallussaan Sallan Naruska. Siellä oli vuoden 1985 loppiaisena pakkasta 50,4 astetta.

2000-luvun puolella Suomessa on päästy 40 asteen pakkaslukemiin muutamia kertoja. Vuosituhannen pakkasennätys mitattiin sekin Kittilän Pokassa, kun 20. tammikuuta vuonna 2006 mitattiin –43,5 astetta. Esimerkiksi loppiaiset vuonna 2016 ja 2017 olivat kylmiä. Kumpanakin vuonna pakkasennätys mitattiin Muoniossa, jossa mittari painui ensin –41,7 asteeseen ja vuotta myöhemmin –41,2 asteeseen.

Tänä talvena pakkaset ovat olleet tiukassa. Talven pakkasennätys –36,6, mitattiin Sallan Naruskassa maanantaiaamuna. Lähes yhtä kylmää oli muun muassa Muonion mittausasemalla. Pokassa päästiin hieman –32 asteen kylmemmälle puolelle.

Kylmempääkin on ollut, mutta Suomen säähavaintohistoria on melko nuori. Alakyläläisen Vene-Aapon pitämistä päiväkirjoista selviää, että 1800-luvun puolivälissä väkiviinamittari oli näyttänyt peräti 60 astetta pakkasta, elohopeamittari sen sijaan oli jäätynyt. Pohjoismaiden kylmimmät lukemat, –52,6, on mitattu Ruotsissa vuonna 1966. Norja sijoittuu kolmanneksi heti Suomen jälkeen 0,1 asteen erolla. Maapallon pakkasennätys on Vostok-tutkimusasemalla Antarktiksella mitattu –89,2 astetta.

Koko päivän ihmiset soitti, onko juuri niin paljon pakkasta ja miten siellä pärjää. Satu Majava