Paikallisuutiset

KUNTAVAALIT

Reittien hoito vaatii yhteistyötä, mutta myös täysin uusia ajatuksia

Muonion ensimmäinen kuntavaaliehdokkaiden vaalikeskustelu käsitteli matkailua, reittejä ja elinkeinoja. Keskustelemassa oli neljä puoluetta.

Mitään isompaa draamaa ensimmäisestä vaalikeskusteluaiheesta ei ole luvassa, eikä varsinkaan konsensus-Muoniossa. Kuntavaaliehdokkaiden keskustelussa pöydällä ovat kunnan reitit ja niiden hoito sekä matkailumarkkinointi. Keskustelemaan tuli keskustasta Priitta Pöyhtäri-Trøen , perussuomalaisten ehdokas Ismo Alatalo , vasemmiston Manu Friman ja kokoomuksen Pekka Veisto . Alataloa lukuun ottamatta keskustelijoilla oli varsin hyvin kokemusta Muonion reiteistä. Veisto on reittejä hoitavan Muonion Paanojen ja Muonion matkailuyhdistyksen puheenjohtaja, Pöyhtäri-Trøen on tehnyt kunnassa monessa roolissa matkailutyötä ja pitkäaikainen kunnanvaltuutettu Friman on mukana reittityöryhmässä.

Muonion valtuuston maanantaina pöytään paukauttaman organisaatiomuutoksen myötä reittien hallinto muuttuu kokonaan elinvoimalautakunnan alle. Sillä on haettu yhtenäisempää näkemystä aiheeseen, myös reitti-infraan on niin suunnittelu- kuin kehittämispuolelle hankkeet, jotka ovat nytkäyttäneet asioita eteenpäin. Se ei kuitenkaan muuta mihinkään sitä tosiasiaa, että pienellä kunnalla on paljon reittejä ja vähän rahaa niiden ylläpitoon. Jatkossa pitäisi päättää, miten reittien hoito ja kehittämisen organisoidaan tulevaisuudessa, ja pitääkö Muoniolla olla oma markkinointia ja koontia tekevä yhdistys ja palkattu henkilö sitä tekemään?

Latumaksu on ollut sidoksissa petimääriin. Järjestelmässä on ongelmansa.

–Yhtyneiden Walki-keimiö on lopettanut, Outokummun Kropio on siirtynyt pois matkailuelinkeinon piiristä, Pallastuvat on lopettanut, Loma-Olos on siirtynyt pois matkailuelinkeinon piiristä ja Tunturi-Lapin tupien toiminta on vähentynyt, jolloin on menetetty noin 10 000 euroa vuotuisia petipaikkamaksuja, Veisto kertoo.

Latumaksu ei ole pakollinen, ja sen keräys on välillä haastavaa, maksajia ei tahdo löytyä, vaan latuja pidetään verotuloilla ylläpidettävinä palveluina. Muonio käytetään latuihin ja reitistön talvihoitoon 100 000 euroa vuodessa, poislukien ensilumen latu. Sillä ei pystytä pitämään reittejä kunnossa, korjausvelkaa on esimerkiksi pääosin 1980–1990-tehdyissä latupohjissa.

– Iso osa reiteistä alkaa olla remontin tarpeessa, joudutaan ehkä keskittymään niihin reitteihin, jotka palvelevat paikallisia ja matkailijoita parhaiten, Friman sanoo.

Reittien pitää kuitenkin olla laadukkaita.

Pöyhtäri- Trøenin mielestä monien reittien osalta pitää miettiä monikäyttöä niin, että sama reitti voisi olla monien ryhmien esimerkiksi hiihtäjien, lumikenkäilijöiden ja pyöräilijöiden käytössä. Hänestä voisi myös miettiä nykyistä erämaisempia omatoimireittejä, jotka ovat olemassa vain karttatietopalvelussa ilman maastomerkintöjä, ja jotka ovat vain kartoitettu tietynlaiseen käyttöön.

– Se voisi olla tulevaisuuden tapa tehdä reittejä, pitäisi uudistaa sitä ajattelua, hän sanoo.

Myös Veisto sanoo, että Tammikämpän ja Juuvarovan latua on väläytelty ylläpidettäväksi vain kelkalla tai vaikka erämaalatuna safarikäyttöön.

– Jokaisen reitin varrella on hienoja paikkoja, ne jotka ovat täällä vain viikon haluavat nähdä ne kaikki, hän nostaa esille ongelman, joka reittien karsimisessa väistämättä tulee vastaan.

Friman ehdottaa, että reittiluokkia voisi olla kolmen sijaan jopa viisi, josta luokassa viisi olisi jo erämaisempia reittejä.

Onko reittejä sitten jo liikaa?

– Ei kait niitä liikaa ole niin kauan kuin pystytään ne ylläpitämään, Alatalo sanoo.

Alatalo peräänkuuluttaa reittien kunnostamisessa pidempiaikaista suunnittelua. Esille nousee myös yhteiset suunnitelmat Metsähallituksen ja naapurikuntien kanssa. Kuntien rajapinnoissa yhteistyöllä molemmat pääsevät usein helpommalla tai saavat yhdistettyä reitit pienellä vaivalla, kunhan asiat suunnitellaan yhdessä.

Toinen Muoniossa tulevana valtuustokautena päätöksentekoon nouseva asia on matkailumarkkinointi. Discover Muonio on tehnyt Nina Vesterisen johdolla hienoa brändityötä Muonion matkailulle, mutta hanke kestää enää reilun vuoden Sen jälkeen Muonion tulee päättää, laittaako se euroja työn jatkumiseen. Keskusteluryhmässä kaikki nyökyttelevät sen puolesta, että pitäisi. Ehkä Enontekiökin saataisiin mukaan.

– Olennaista on, että digimarkkinointitaidot ovat hankkeen aikana kehittyneet, se vaatii sen kunnan panoksen ja henkilön siihen imagomarkkinointiin, Friman uskoo.

Veiston mukaan ongelmana Muoniossa on se, että kunnassa on kaksi isoa yritystä ja tosi paljon pieniä. Yhteismarkkinoinnissa on sovittelemista, ja ongelmallisia kohtiakin. Pöyhtäri-Trøen sanoo, että hänestä on ongelma, että Discover Muoniosta ei voi ostaa mitään. Suora, yhteinen palveluiden osto- ja myyntipaikka tukisi pienten matkailuyrittäjien toimintaa.

– Täällä ei ole yhtään onlinebooking-sivustoa, hän sanoo.

Nyt yritykset ainakin verkostoituvat, siitä on Frimanin mukaan kiittäminen Pelkkänä korvana -hanketta, josta nyt käynnistyi kakkososa.

Kaikki keskustelijat ovat sitä mieltä, että imagollisesti Muonion matkailussa on otettu oikea suunta, ja alue erottuu Levistä ja Ylläksestä rauhallisempana luontokohteena.

– Toimiva se on ollut, matkailijoita on ollut, Alatalo sanoo.

– Samalla se on valtti, millä houkutellaan asukkaita ja yrityksiä tänne, Pöyhtäri-Trøen sanoo.

Hän odottaa kesää ja Tenon kalastamiskiellon vaikutuksia lohimatkailuun Väylässä ja Muoniossa.

Muonio elää pitkälle kansainvälisestä matkailusta. Olisiko valtuustoehdokkailla ajatuksia siitä, millaisia muita elinkeinoja kohti Muoniossa voitaisiin mennä?

– Kun tulivuori purkautuu Islannissa, niin onko se taas siinä, Veisto tiivistää.

Friman on ajatellut pientä elintarviketuotantoa: lihaa, kalaa ja marjoja. Asiakkaalle pitäisi löytyä järkevä reitti metsästä tai vesistöstä. Nyt lähituotekin pitää liian usein käyttää pääkaupunkiseudulla varastossa, jotta sen voi ostaa tukun kautta, vaikka se tuotettaisiin aivan yritysten vieressä. Pöyhtäri-Trøen on myös pienten purojen kannalla.

– Meille, jotka haluamme asua täällä riittää elanto, rikastuminen kun harmillisen usein tarkoittaa luonnonvarojen riistämistä, hän sanoo.