Paikallisuutiset

Aalistunturiin halutaan kansallispuisto

Ympäristöministeriön mukaan tarvitaan aikalisä, ja alueen merkityksestä tulee keskustella.

Kolarin ja Pellon alueelle Aalistunturille esitetään kokonaan uuden kansallispuiston perustamista. Alueella on olemassa hieman alle tuhannen hehtaarin Aalistunturin suojeluohjelma-alue, joka on perustettu 1990-luvulla. Nyt esitettävä alue olisi laajuudeltaan noin 10 000 hehtaaria, ja sulkisi sisäänsä Aalistunturin, Näläntövaarat, Porovaarat ja Roukoselän. Se on lähes kokonaisuudessaan valtion maata.

Aloitteen takana on nelisenkymmentä ihmistä, ja erityisesti yksi, Aalistunturin metsissä lapsuutensa kolunnut kolarilaissyntyinen Markus Asikainen .

– Ylitornion, Pellon ja Kolarin alueella ei isoja alueita luonnontilaista metsää ole. Tässä on se juju, että saataisiin säilytettyä jälkipolville jotain, joka olisi valmis 2100, hän sanoo.

Tarkoituksena on luoda yhtenäinen Länsi-Lapin vihervyöhyke, suojelunauha Pellon Miekojärveltä Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon Enontekiölle asti.

Kansallispuistoksi ehdotettu alue kuuluu Peräpohjolan metsäkasvillisuusvyöhykkeeseen, ja sen alueella on useita rakentamattomia järviä ja lampia, joista suurin on Laukkujärvi. Alueen metsät ovat uudistuneet 1950-luvuilla tehdyistä hakkuista ja metsäpaloista luontaisesti. Suot ovat pääosin luonnontilaisia.

– Peräpohjolassa ei ole suojelualueita. Se, joka edustaa tätä luontotyyppiä, on Syötteen kansallispuisto, Asikainen sanoo.

Alueen rajaus perustuu Laukkujoen valuma-alueeseen ja maastomuotoihin.

– Alue on yhtenäinen kokonaisuus, kattilamainen laakso, Asikainen kertoo.

Asikainen on ystäviensä avustuksella kartoittanut alueelta yli 30 luontokohdetta.

– Siellä on esimerkiksi kaksi vuoromaata, jossa maan alta tuleva kosteus ja routa saavat maan liukumaan alaspäin. Se on suojeltava biotooppi, harvinainen.

Poronhoidolle alue on tärkeä talvilaidun.

Alue on Metsähallituksen hallinnassa, ja se on luokiteltu pääosin talousmetsäksi. Muutamaa viikkoa suojeluesityksen jättämisen jälkeen Metsähallitus jätti ehdotetulle suojelualueelle Aalisjärven ja Laukujärven väliin metsänkäyttöilmoituksia, jotka käytännössä tarkoittavat hakkuuaietta. Asikainen pitää alueen hitaasti kasvavan metsän hakkaamista lyhytnäköisenä.

– Metsien hakkaaminen on niin kuin pikavippi, muut maankäytöt poissulkevaa.

Ympäristöministeriöstäkin toivotaan aikalisää alueen käytön päättämisestä.

– Tarvitaan aikalisä. Tulisi selvittää, mikä sen alueen kehityskululle olisi sekä yhteiskunnallisesti että alutalouden näkökulmasta paras, eikä kiirehtiä ratkaisun tekemistä ja toimenpiteitä pelkästään metsien käytön näkökulmasta, ympäristöministeriön ympäristöneuvos Jukka-Pekka Flander sanoo.

Metsähallituksen Lapin aluejohtaja Kirsi-Marja ”Kii” Korhonen toteaa, että aloite aiheuttaa toimia Metsähallituksessa, jos ympäristöministeriö ottaa sen valmisteluun. Siihen taas tarvitaan paikallinen tahtotila eli myös kunta mukaan.

– Muuten se ei vaikuta meidän toimintaan.

Korhosen mukaan alle satavuotiaiden metsien osuus suojeluohjelma-alueen ulkopuolisessa osassa on 82,5 prosenttia, ja arvokkaat luontokohteet ovat toiminnan ulkopuolella.

– Me nähdään, että luonnonsuojelupanostukset pitää kohdentua kohteille, missä on luontoarvoja, varsinkin Lapissa, missä arvokasta metsää löytyy kyllä paljon, hän sanoo.

Suomessa on 40 kansallispuistoa, ja verkosto on kattava.

– Useimmat puistot ovat kuitenkin pienialaisia, Asikainen sanoo.

Hallitusohjelmassa on maininta, että kansallispuistoverkostoa kehitetään: Sallan kansallispuiston lakiesitys on eduskunnassa. Kovin paljon verkosto ei syytä laajentaa, mutta muitakin vaihtoehtoja on. Flander pitää tärkeänä, että asiasta neuvotellaan.

Kansallispuiston sijaan on mahdollista perustaa valtioneuvoston asetuksella myös luonnonsuojelualue, jossa esimerkiksi säännökset metsästyksen suhteen ovat joustavammat kuin kansallispuistossa. Silloin tosin jää puuttumaan luontomatkailun kehittämiselle tärkeä kansallispuiston brändi.

”Metsien hakkaaminen on niin kuin pikavippi, muut maankäytöt poissulkevaa.