Paikallisuutiset

Hallan repussa riittää kokemuksia ‒ ”Jos haluu saada, on pakko antaa”, siteeraa kunnanjohtaja laulua

Kunnanjohtaja Marko Halla tuntee ilmailualan kuin oman repun taskut, mutta paljon muutakin aina taistelulajeista valmentamiseen ja eteisvahtimestarina toimimiseen hän on ehtinyt elämässään tekemään.

Turha ryppyillä kunnanjohtaja Marko Hallalle.

Ei sentään! Ei se, että hänellä on kamppailu-urheilutausta karaten, nyrkkeilyn ja potkunyrkkeilyn parissa suinkaan tarkoita sitä, että hänen seurassaan tarvitsisi mitenkään olla varuillaan.

Varsinkin karate on ollut Hallalle intohimo, ja hän kertoo valmentaneensa lajia vuosia. Hän on käynyt treenaamassa Japanissa saakka, omistanut oman karateseuran ja toiminut ehkä Suomen suurimman karateseuran Tapanila Erä Karate ry:n puheenjohtajana.

– Kilpaillutkin olen, mutta aina olen ollut paljon parempi valmentamaan kuin kilpailemaan, Halla kertoilee.

Vaikea loukkaantuminen parikymmentä vuotta sitten keskeytti kamppailun hetkeksi ja alkoi toisenlainen taistelu.

– Satutin niskani aika pahasti kamppailuhommissa.

Siitä poikineiden ongelmien ja kuntoutuksen aikana Hallalla syntyi ajatus kokonaan uudesta lajista, ja runsaat 15 vuotta aikaa syntyi Power Gainers -menetelmä, joka on kuin kamppailu-urheilua, mutta ilman kamppailua.

– Siinä tehdään enemmän fysiikkaa ja sillä ajatuksella, että mitä tämmöinen keski-ikäinen äijä jaksaisi tehdä ja mistä innostua.

Tarkoituksena on parantaa yleistä hyvinvointia ja ehkäistä ryhmään osallistuvien urheilijoiden vammautumista hauskalla tavalla.

– Meillä kävi paljon muun muassa ammattijääkiekkoilijoita treenaamassa.

Siitä ajatus vielä laajeni liikunnan ilon kadottaneeseen erityisryhmään, joka nimettiin F2F – Fat to Fit -ryhmäksi.

– Halusimme saada sen ilon kipinän taas syttymään.

Ennen kamppailulajeja puhumme kunnanjohtaja Marko Hallan kanssa kuitenkin paljon muusta.

Halla valittiin Enontekiön lentoaseman toimitusjohtajaksi ja lentoasemapäälliköksi vuoden 2021 kesällä. Siitä saakka hänen tavaramerkkinsä punainen pipo on ollut tuttu näky niin lentoasemalla, tiedotusvälineissä kuin kyläkaupan kassajonossakin.

53-vuotiaan Hallan perheeseen kuuluvat Tiina-vaimo, joka on sairaanhoitaja, ja kaksi lasta, Ronja ja Miro. Ronja käy vielä lukiota, ja 23-vuotias Miro on juuri kouluttautumassa kriisinhallintatehtäviin. Sen jälkeen Mirolla on edessään Poliisikoulu.

– Meillä on oikein hyvä perhe, Halla kuvailee.

Harmittavan kaukana se kuitenkin on, Helsingissä, mutta siihen Hallat ovat jo vuosikymmenten aikana tottuneet. Toisaalta asiasta voi ajatella positiivisestikin.

– Olen nyt paljon lähempänä perhettäni kuin olen yleensä ollut.

Enontekiön lentoaseman toimitusjohtajuus on Hallalle vuoden 2005 jälkeen ensimmäinen työpaikka Suomessa. Ja nyt kunnanjohtajuus.

Minä olen ollut perheemme liikkuva palikka.

Yhdessä Hallan perhe muutti aikoinaan Sveitsiin, jonne Marko Halla lähti perustamaan Hello Airlines -lentoyhtiölle huolto-organisaatiota päätyen kuitenkin yhtiön tekniseksi johtajaksi.

Noin puolentoista vuoden jälkeen perhe tuli takaisin Helsinkiin.

– Sen jälkeen minä olen ollut perheemme liikkuva palikka.

Neljän ihmisen lisäksi perheeseen kuuluu tiiviisti kolme karvaista jäsentä. Gilbert on rodultaan barbet, Rauno on englanninspringerspanielipentu, ja sitten on 11-vuotias Osmo, jonka nimen Marko Halla lausuu ehkä muita perheen koiria pehmeämmin.

– Osmo ei oikeastaan ole koira vaan mun kumppani. Osmo on niin täydellinen, että muut eivät pärjää ilman häntä.

Koirakaverit asuvat nekin Helsingissä, mutta joskus Halla kuitenkin saa Osmon mukaansa.

– Meillä on Osmon kanssa erikoinen yhteys.

Se oli aika ihanaa aikaa, se ei vain silloin tuntunut siltä. Elämä on sitä.

Halla opiskeli lentäjäksi. Siinä sivussa hän hankki lentäjäasentajan paperit.

– Valmistuin juuri parahiksi 90-luvun lamaan.

Halla lähti armeijaan, ensin sotilaspoliisiksi ja siviilin kautta ilmavoimiin. Lopulta hän päätyi Lapin lennostoon apumekaanikoksi.

– Armeijan jälkeen lentäjän töitä ei oikein löytynyt, se oli vaikea tie.

Ammatillisen lentämisen Halla kertoo lopettaneensa jo 2000-luvun alussa, eikä hän ole lentolupakirjaansakaan uusinut vajaaseen pariinkymmeneen vuoteen.

Lentokoneasentajalle työtä kuitenkin riitti: ensin pienemmillä koneilla, kuten rahoittaessaan opiskeluaan. Hän pääsi Air Botnialle, nykyiselle Blue 1:lle, asentajaksi.

Ennen Air Botnian aikoja hän teki lentokoneasennuksia tuntitöinä, seisoi lopun aikaa huonomaineisen kapakan ovella portsarina ja toimi valmentajana.

– Se oli jollakin tavalla hankala ja epätoivoinenkin aika, kun töitä ei millään löytynyt ja raha oli tosi tiukassa.

"Kauhean vääntämisen kautta", kuten Halla asian ilmaisee, elämä lähti kuitenkin rullaamaan kiitotietään ja jälkikäteen sekin aika näyttää toisenlaiset kasvot.

– Se oli aika ihanaa aikaa, se ei vain silloin tuntunut siltä. Elämä on sitä.

Työtuntien ja lisäopintojen jälkeen Halla pääsi lentokonemekaanikoksi Finnairille, jossa hän oli noin seitsemän vuotta. Vuosien aikana hän siirtyi Finnairin asiakaspalveluryhmään, joka teki ulkomaisille lentoyhtiöille erilaisia teknisiä palveluja ja otti heidän koneistaan huoltovastuun.

– Minä sain sen ryhmän vedettäväkseni ja aloin koordinoida hommaa. Se oli tavallaan pieni yritys yrityksen sisällä, Halla kertoo.

Jo silloin on ollut haaveita.

Halla on työskennellyt muun muassa Sveitsissä, Israelissa, Nigeriassa, Latviassa, Tanskassa ja Englannissa, mutta muukin maailma on tullut tutuksi.

– Kerran minulla oli esimerkiksi projekti yhtä aikaa Kanadassa ja Etelä-Koreassa. Ravasin sitten sitä väliä.

Halla kertoo kuin ajautuneensa maailmankansalaiseksi ilmailualan töissä.

– Mutta nauttinut olen siitä.

Silti hän vitsailee olevansa ilmailun pilalle mädännyttämä yksilö.

– Olen tehnyt töitä toimistossa, lentäjänä, lentokoneasentajana, mutta myös sitonut koneita ennen myrskyä painoihin kiinni, pessyt niitä ja putsannut ikkunoita.

Tietynlainen yrittäjähenkisyys Hallalla on koko hänen työuransa ajan ollut: jo nuoruudessa hän kertoo suunnitelleensa Coca Cola -lentokoulua.

– Siinä oli vähän erilainen klangi kuin muissa senaikaisissa kouluissa. Mulla on suunnitelmat edelleen tallessa. Ne on kynällä piirretty ja väritetty. Jo silloin on ollut haaveita, Halla sanoo.

Sen jälkeen hän on ollut mukana aloittamassa useampaakin lentoyhtiötä. Hallinnointia ja johtamista hänen työnsä pääasiassa on ollut.

Esimerkiksi Englannissa hän oli suuressa huoltofirmassa.

– Saimme voimakkaasti tappiollisen tuloksen käännettyä voitolliseksi ja laitoimme prosessit kuntoon, niin että se myös kestää.

Sitten tuli korona, ja Halla siirtyi kriisinjohtamisprojektiin Liettuaan.

– Sieltä tulin tänne.

MBA-tutkinnon Halla kertoo aloittaneensa pariinkin otteeseen, mutta työt veivät voiton.

– Ja kun rehellisiä ollaan, kiinnostavampi työ voitti opiskelumotivaation.

Englantiin muutti poika Miro mukana ja suoritti puolet englanninkielisestä lukiostaan siellä.

– Jo alkuvaiheessa minulle itselleni tuli sellainen olo, että kyllä tässä minunkin täytyy ryhdistäytyä.

Halla suoritti Länsi-Lontoon yliopistossa maisterin tutkinnon, jonka näkökulmana oli johtaminen ilmailualalla. Samaan aikaan hän oli kirjautuneena Irlannissa Dublinin Trinity Collegeen.

– Siellä aloitin organisaatiopsykologian opinnot, ja suoritin toisen maisterin tutkinnon jo ollessani Enontekiöllä suuntauksena riskien hallinta ja muutosjohtaminen.

Tohtoriopinnot Lontoossa hän on myös ehtinyt aloittaa, mutta ne ovat toistaiseksi hyllyllä.

Emme me ihmistä kummallisempia ole.

– Millä kolmella keinolla lähtisit rakentamaan Enontekiön kunnan elinvoimaisuutta?

Hallan mukaan ihan kaiken a ja o on yhteistyö.

– En minä viisasten kiveä pysty mistään löytämään. Ei sellaista Messiasta ole, joka sen voi vain tulla ja tehdä. Emme me ihmistä kummallisempia ole.

Hallan mielestä yksi kunnanjohtajan tärkeimmistä tehtävistä onkin toimia diplomaattina, että asioita voitaisiin tehdä yhdessä muutenkin kuin teoreettisella tasolla.

– Niin, että pystytään tekemään kompromisseja kaikkien välillä.

Yhteistyö ei Hallan mielestä ala niin, että jokainen odottaa jotakin itselleen vaan siitä, että jokainen miettisi, kuinka itse voisi auttaa asiassa.

Kestävyyttä ja sinnikkyyttä hän haluaisi pystyä luomaan.

– Et välttämättä saa haluamaasi just nyt, mutta isossa ikkunassa ja tulevaisuudessa. Ja vaikka ei kaikkea haluamaansa saisikaan, saa riittävästi, Halla pohtii.

Jonkin tilaisuuden jälkeen häneltä vuosia sitten kysyttiin puheenvuoron päätteeksi, että olisiko mitään keinoa siihen, kuinka muistaa yhteistyön tärkeys tilaisuuden jälkeenkin.

– Sanoin, että yhden vanhan suomalaisen laulun avulla, sen, jossa sanotaan, että jos haluu saada, on pakko antaa.

Minulle kestävä matkailu tarkoittaa sitä, että luonto kestää, ja koska me ihmiset olemme osa luontoa, meidänkin pitää se kestää.

Konkreettisia keinojakin Hallalla on.

– Me tarvitsemme lisää työpaikkoja. Jotta niitä saadaan, tarvitaan lisää työtä, koska eivät paikat itsessään sitä työtä luo.

Jostain se pitää alkaa.

Halla myöntää auliisti olevansa kestävän matkailun puolestapuhuja.

– Minulle kestävä matkailu tarkoittaa sitä, että luonto kestää, ja koska me ihmiset olemme osa luontoa, meidänkin pitää se kestää.

Matkailusta tulee hänen mielestään varmasti haittaakin, mutta sen on oltava sellaista, jonka kanssa pystytään elämään.

– Olen käyttänyt esimerkkinä Islantia, jossa ympäristö on sellainen, joka kestää hyvin. Kun menet kiertämään saarta, et saa islantilaista palvelua missään paikassa, kaikki asiakaspalvelijat ovat jostakin muualta. Paikallistakin täytyy olla, Halla sanoo.

Käyttämätön aarre Enontekiöllä on Hallan mielestä koko Enontekiö itsessään.

– Sitä ei tarvitse miettiä. Enontekiö on se juttu. Mutta varsinaista tuotetta meillä ei ole.

Hallan mukaan ei riitä, että on luonto tuntureineen, jokineen ja puroineen, sillä jokaisella Suomen kunnalla on oma luontonsa lähellä ja jos kysytään, kaikilla se on kauniskin.

– Mutta meillä on erityisiä asioita, jotka pitäisi luoda erityiseksi tuotteeksi.

Eikä hän tarkoita ihmisten tai minkään muunkaan täällä olevan tuotteistamista. Mistään ei tarvitsisi luopua, vaikka tuote syntyisikin.

– Voimme olla vain ylpeitä siitä. Enontekiö on se juttu, hän toistaa.

Ettei vaan käy niin, että toinen vetää ja toinen työntää.

Suhteissa valtiovaltaan, Metsähallitukseen ja saamelaiskäräjiin Hallalla on jo pientä pohjaa.

Eduskunta ja poliitikot ovat tulleet tutuksi hänen aikaisemmassa työssään lentoaseman toimitusjohtajana.

– Minulle on muodostunut ihan hyvä verkosto sekä kansanedustajiin että ministereihin, Halla toteaa.

Edunvalvontatyö ja poliittinen työ mihin suuntaan tahansa on kuitenkin Hallan mukaan linjattava kunnanhallituksen ja kunnanhallituksen puheenjohtajan kanssa, jotta toimitaan yhteistyössä.

– Ettei vaan käy niin, että toinen vetää ja toinen työntää.

Suhteet Metsähallitukseen mahtuvat muutamaan keskusteluun työssä lentoasema-aikana.

– Se on kuitenkin ehdottomasti suunta, johon haluan verkostoa kasvattaa.

Saamelaiskäräjien kanssa Halla on vähiten ollut aikaisempien työkuvioidensa kautta tekemisissä.

– Onnittelut saamelaiskäräjät on lähettänyt.

Mitäs jos mä vetäisinkin aina sen saman jäniksen hatusta?

Enontekiön lentoaseman kanssa Hallalla on viimeisen kolmen vuoden ajan ollut ehdottoman tiivis suhde.

– Vähintäänkin ystävyyssuhde. Työporukka siellä on aivan mieletön ja mieletönsä on se, miten toiminta on lähtenyt kasvamaan.

Hänen mielestään omiin ideoihin ja toimintatapoihin voi rakastua ja voi jopa tuntua siltä, että miten ihmeessä lentoasemaa kukaan muu voisi johtaakaan.

– Tosiasia on kuitenkin se, että varmaan jo tarvittaisiin uudistusta. Mitäs jos mä vetäisinkin aina sen saman jäniksen hatusta?

Kunnanjohtajana on aika irtautua siitä, tietää Halla, muttei malta olla vielä pitämättä yhtä ylistyspuhetta.

– Suomessa on 309 kuntaa ja vain 22 lentokenttää. Jo se tekee meistä erityisen.

Ja vielä pieni vertaus muihin lentoasemiin:

– Vuosina 2021 ja 2022 mikään muu kuin Enontekiön lentoasema ei Suomessa yltänyt ennen koronaa oleviin matkustajalukuihin.

Kiitoksen siitä Halla antaa kuitenkin paikallisille yrittäjille. Kukaan ei nimittäin tule Enontekiölle vain lentoaseman vuoksi.

– Lentoasema mahdollistaa sen, mutta matkustajaluvut johtuvat paikallisista yrittäjistä.

Ei kymmeniä kavereita, mutta muutama tosi hyvä kaveri.

Halla kertoo tietävänsä, että Enontekiön lentoasema asiana jakaa paikkakuntalaisia viivan kahden puolen. Siitä huolimatta hän ei koe, että olisi kertaakaan toimitusjohtajana ollessaan tuntenut yhtäkään kohtaamista ahdistavana, pelottavana tai vihamielisenä.

– Minut on otettu Enontekiölle todella hyvin vastaan ja minulla on tosi hyvä olla täällä.

Paikallisia kavereitakin hän on kolmen vuoden aikana saanut.

– Ei kymmeniä kavereita, mutta muutama tosi hyvä kaveri.

Reiluus on asia, joka pitää sisällään paljon ja jota Marko Halla kertoo elämässään noudattavansa.

– Vastaavasti epäreiluus, oli se sitten epätasa-arvoa, eriarvoista kohtelua tai syrjintää jonkin ominaisuuden perusteella, on mielestäni ikävä juttu.

Hallan mukaan asiaan voi suhtautua kahdella eri tavalla: ottaa management-tapa eli nostaa asia pöydälle ja hoitaa asia asiana johtajan ottein tai leadership-tapa, jolloin johdetaan epäreilun toiminnan tekijää siihen suuntaan, että toimintamalli muuttuisi välttämättä edes kertomatta johtamisesta.

– Toimintatapa riippuu ihmisestä, tilanteesta ja asian kriittisyydestä. Kuten opettamistilanteessa, tärkeämpää on oppiminen kuin se, millä sanoilla sait asian opetettua.

Hallalla kokemusta juuri erilaisista koulutustehtävistä onkin.

– Jostain syystä aika usein ajaudun erilaisiin koulutustehtäviin.

Hän on kouluttanut lentäjiä, lentoemäntiä, maahuolintaväestöä ja vähän tekniikan puoltakin. Tälläkin hetkellä hän toimii sekä ammattikorkeakoulu Haaga-Helian että Länsi-Lontoon yliopiston vierailevana luennoitsijana.

– Ihmisten kanssa oleminen tuntuu minulle luontevalta.

Pipo on nyt kotona, kun en ole vielä aivan varma, saanko mä täällä käyttää sitä.

– On.

Yksisanainen, naurunsekainen vastaus Hallalta irtoaa, kun kysyn, onko Enontekiöllä nyt hallanvaara.

Suupielessä silti väreilee hymy ja pilke silmissä on ystävällinen.

Punainen pipo on kuitenkin poissa.

– Pipo on nyt kotona, kun en ole vielä aivan varma, saanko mä täällä käyttää sitä, Halla nauraa.

Haluaisitko?

– Haluaisin.

Käytä vain. Siihenkin on nimittäin laulu: Mä oon, mikä oon, mä en muutu tästä ja siis iloitsen elämästä.