Ihmiset

Viestissä Teuraa ei saatu jäämään

70-vuotias olympiavoittaja laittaisi Iivo Niskasen huomenna viestin kakkososuudelle.

Hiihdon MM-kisat seurataan monessa torpassa tarkoin ja tunteella, mutta harva kuitenkaan tietää täysin, miltä urheilijasta tuntuu suorituksen jälkeen. Sen tietää hiihdon olympiavoittaja, kolarilainen Pertti Teurajärvi .

– Monet kyyneleet olen näitten urheilijoitten suorituksille vuodattanu, Teurajärvi paljastaa.

Hiihtoon eläytyy niin, että kisan jälkeen tuntuu, kuin itsekin olisi juuri hiihtänyt.

– Mie vaimollekin sanoin, että ei sole ihme, että väsyttää ko mie olen just monta kilometriä jo hiihtäny, ja vielä pitäis lähteä porot ruokkimaan, hän nauraa.

Arvokisojen aikaan kaikki toiminta rytmitetään kisakalenteriin. Penkkiurheilun ja poronhoidon lisäksi mies hiihtää joka päivä kympin lenkin. Omalle nimikkoladulle, Teuran lenkille, pääsee suoraan pihalta.

Teurajärvi muistetaan etenkin jämäkistä viestien kolmososuuksista, joilla hän piti asemat ja jopa kasvatti johtoa. Uran arvokisamitalit tulivat juuri viesteistä, kirkkaimpana Innsbruckin olympiakulta vuonna 1976.

– Mie olin kuuluisa siitä, että minua ei saanu jäähmään.

Huomenna MM-laduilla hiihdetään miesten viesti. Millaisen joukkueen Suomen viimeisimmän arvokisaviestikullan saavuttanut olympiavoittaja kasaisi Suomen miehistä Oberstdorfin kisoissa?

Innsbruckista kultalahjaksi saatu keinutuoli keikkuu ja kädet käyvät, kun Teurajärvi käy selvittämään asiaa. Viestijoukkueita miehissä ja naisissa on toki spekuloitu jo Riitta -vaimon kanssa.

– Mie lähen siitä, että sprittityyppinen pittää olla ankkuri, koska todennäkösesti se mennee loppukiritaisteluksi. Ja kyllä mie panisin perinteisen ossuuelle meän syömähamphaan, Iivon.

Niskanen on kuin Juha Mieto Innsbruckissa, irtiottokykyinen. Joukkue olisi siis 1. Ristomatti Hakola , 2. Iivo Niskanen , 3. Perttu Hyvärinen ja 4. Joni Mäki .

Asia ei ole yksinkertainen, koska muutkin, kuten Lauri Vuorinen ovat esittäneet tällä kaudella hyviä hiihtoja. Huomata kannattaa, että Teurajärvi antoi arvionsa viime viikolla, kun kisoissa oli hiihdetty vasta sprinttikisat.

– Se pittää kattoa kaikki suoritukset, Teurajärvi muistuttaa.

Pronssiin voisi olla miesten viestissä mahdollisuus, Norjan ja venäläisten jälkeen.

Viestissä pitää psyykata itsensä hiihtämään tilanteen mukaan eikä heikoille hetkille voi antaa piiruakaan periksi.

–Mullakin on ollu monenlaisia tilanteita. Innsbruckissa lähin 45 sekunnin johtosemasta, siinähän pittää vaan sitä omaa hiihtoa pyrkiä hiihtähmään.

Lahden MM-kisoissa 1978 Teurajärvi taas hiihti Ruotsin Tommy Limbyn ja Norjan Ivar Formon kanssa jännittävän ja tasaisen osuuden.

Minua ette jätä, Teurajärvi ajatteli.

– Kyllä mie muistan ko otatethin oikein tiukkaan, niin mie ajattelin, että nyt mie tipun, vängällä. Mie ajattelin vain, että ihmisiä te ootta tekki vain. Ja niin siinä kävi, että alko vauhti hyytyhmään.

Norjan mies horjahti ja jäi. Suomi ja Ruotsi kamppailivat loppuun asti voitosta, ja Matti Pitkänen ankkuroi hopean. Kaksi vuotta myöhemmin Teurajärvi ja joukkue otti viestin pronssia Lake Placidin olympialaisista.

Laduilla on nyt koronan takia vähän kilpailleet ja hyvin levänneet urheilijat. Viivoilla on siis kovakuntoista ja nälkäistä sakkia, mitalit ovat tiukassa. Suomen hiihtomaajoukkeesta on viime vuosina puuttunut leveyttä, ja menestys on ollut paljolti Iivon ja Kristan ( Pärmäkoski ) varassa, vaikka näissä MM-kisoissa on jo toisaalta saatu viitteitä seuraavan sukupolven lopullisesta läpimurrosta.

Syy osoittaa Teurajärven mukaan valmennukseen. Hiihtomateriaalin kapenimisen syitä voi hakea myös seuratoiminnan matalalennosta.

– Suomessaki tuettiin seuroja ennen, mutta se loppu 70-luvulla. Ruottissa valtio tukkee seuroja.

Meidän kunnissamme perinteisten hiihtoseurojen juniorit ovat harvassa. Jos Musti Cupia olisi kisattu tänä vuonna normaalisti, Muoniosta olisi ollut edustusta, Kolarista, Pellosta ja Kittilästä taas ei.

– Kyllä tämä jo kuvastaa, että pittää alkaa hätähuutoa huutahmaan, Teurajärvi sanoo.

Myönteistä on, että sarjahiihdoissa ja -juoksuissa osanottajia on ollut valtavasti. Miten innokkaat pikkuhiihtäjät saataisiin poimittua sarjahiihdoista seuroihin?

– Siinä tarvittais sitä valtion tukea seuroille. Vaikka pisteytysjärjestelmä, katothaan, että Kolarissa on ollu sata sarjahiihdoissa, sinne pannaan noin ja noin paljon tukea, Teurajärvi visioi.

Tuki olisi kullanarvoista varsinkin nyt, kun koronan takia monet juniorit eivät ole päässeet kilpailemaan. Kilpailutoimintaa pitäisi Teurajärven mielestä saada käyntiin pienissä ”kuplissa”, koska vaarana on, että koronan takia moni urheileva nuori lopettaa harjoittelemisen kokonaan.

Pari viikkoa sitten Teurajärvi meni postilaatikolta tullessaan ihmeissään vaimonsa luo.

– Mie että nyt tuli pikkusen arvokkaampi kirje, Tasavallan presidentin onnittelusähke.

Teurajärvi täytti 20. helmikuuta 70 vuotta. Tuli onnittelujen vyöry, television Urheilustudiossa Kalle Palander lauloi ja Sami Jauhojärvi piti puheen.

– Mie sanoin monile, että mie meinasin hukkua. Mie ylpistyin niin paljon, että mulla alkaa jo nenästä vesi juoksehmaan, että mie hukun, Teurajärvi naurahtaa ja nostaa nokkaa pystyyn.

– Mie kiitän kaikkia, jotka on muistahneet.

Onnittelujen paljous yllätti, lämmitti ja herkisti olympiavoittajan.

”Ko otatethin oikein tiukkaan, niin mie ajattelin, että nyt mie tipun, vängällä. Mie ajattelin vain, että ihmisiä te ootta tekki vain.