Paikallisuutiset

Kläpit saava lukea meän ommaa Plyppiä

Tornionjokilaakson kuntien ekaluokkalaisille annettiin meänkieliset Plyppi-kirjat.

Muuttolinnut lentävät siutti. Kurjet kysyvä jos Plyppi halvaa lähteä fölhjyyn Aafrikhaan. Mutta Plyppi vain vinkkaa kaulahuivila.

– Tsitt. Katto Plyppi! Mie autan sinua lakasseen kokhoon kaikki lehet...

Kääntäjä Jonna Palovaara lukee Kolarin alakoulun ensimmäisen luokan oppilaille.

– Onkos tässä helppoja vai vaikeita sanoja, Palovaara kysyy lapsilta.

Sanat ovat kuulemma helpoja, ja lapset ymmärtävät, mitä ne tarkoittavat. Se on hyvä, sillä tämän luokan lapset ja kaikki kolarilaiset ekaluokkaa käyvät lapset saavat Plyppi-kirjan kotiinsa omaksi. Lahjoituksen takana on ruotsinkielisiä Inga Borgin Plyppi-peikosta kertovia kirjoja meänkielelle kääntänyt Palovaara ja Ruotsalais-suomalainen Rajajokikomissio, jolta lahjoitukseen on saatu rajajokiavustusta. Kolarilaiset lapset eivät ole ainoita, jotka saavat kirjan. Avustuksen turvin Suomen puolella Plypin saavat lisäksi Muonion, Pellon ja Ylitornion sekä Ruotsin puolella Pajalan ja Övertorneån kuntien ensimmäisen luokan oppilaat. Oppilaita on yhteensä 197, joista puolet Suomen puolet Ruotsin puolella.

Lahjoituksen tarkoituksena on varsinkin Ruotsissa elvyttää meänkieltä, Suomessa halutaan nostaa esille paikallista murretta, ja lisätä yhteistyötä valtioiden välillä.

– Meillä on ollut sama kieli satoja vuosia, toivottavasti se säilyisi.

Hän toivoo, että vanhemmat lukisivat Plyppiä meänkielellä yhdessä lasten kanssa. Ruotsin puolella käytetty meänkieli on vanhempaa perua, Suomen puolella murre on yleiskielistynyt.

Borgin kirjasarjassa on yhteensä 27 kirjaa, meänkielelle Plyppi-kirjoja on tällä hetkellä käännetty jo seitsemän. Niitä on myyty yhteensä noin 1900 kappaletta. Palovaara on tyytyväinen.

– Tuntuu hyvältä, ko se lähti omasta harrastushommasta ja siittä on kasunu näin iso juttu.

Oppilaille lahjoitettu Plypin kotona kertoo syksyn tulemisesta, ruokavarastojen keräämisestä ja eläinten varautumisesta talven tuloon Lapissa. Plyppi kerää marjoja ja seurailee eri eläinten tekemisiä. Tekstissä vilahtaa vanhoja eläinten nimityksiä. Kärpästä käytetään nimitystä porttimo, sopulista peurahiiri, piekana on pissihaukka ja palokärki on konkelo eli mustatikka. Yhden Palovaara on keksinyt ihan itse.

– Koivuhiirelle ei ole meänkielistä nimitystä, se on ruotsiksi buskmus. Kirjassa se on pensikkohiiri, hän kertoo.

Plyppi-kirjojen julkaisua on tukenut aiemmin myös Kolarin kunta ja Norrbottenin lääninhallitus. Kirjojen käännökset on oikolukenut Irene Muskos Svansteinista.