Ihmiset

Niin kuin joukkuepeliä

EMS on tuore tulokas enontekiö-läisessä musa-maailmassa, mutta keikkaa pukkaa jo vimmatusti.

– Meillä on semmonen periaate, että jos joku on poissa harjoituksista, niin sitte seuraavalla kerralle kehutaan, kuinka hyvin viime kerralla soi, tosi hyvässä taimissa ja jotenkin puhtaasti, naureskelee Sakari Ainali .

Se kertoo jotakin EMS:n, tänä keväänä perustetun musiikillisen ryhmittymän, huumorista. Bändiin kuuluvat Ainalin lisäksi Jarno Viitanen , Jenni Saukkonen , Miika Saukkonen , Petri Niemi , Heikki Tourunen , Taina Niemelä ja Anu Ollila .

EMS:n taustalla on kaksi bändiä, Revontuli-Opiston aikuisten bändi, jota veti Ainali, ja ”Äijät”, johon muun muassa Viitanen, Miika Saukkonen ja Niemi kuuluivat.

– Bänditilassa toiset ei malttanu olla soittamatta, kun olisi ollut toisten vuoro. Siinä pidettiin hauskaa soittamalla, Ainali kertoo.

Osittain siksi ryhmät sulautuivat viime kesän Musajameihin Kotiseutumuseolle.

– Tällä hetkellä meidät voi ehkä eniten kategorioida bilebändiksi. Meillä on tanssittavaa, rokahtavaa, groove-henkistä musaa. Emme edes suunnittele, että lähtisimme tanssikeikkaa tekemään tai jotakin tilausohjelmistoja soittamaan.

Bändiläisten erilaisuus lienee EMS:n suola. On muutama musiikin ammattilainen, heidän lisäkseen pitkän linjan harrastelijamuusikoita ja sitten vielä niitä, jotka tähän saakka ovat enimmäkseen vain ehkä musisoineet itsekseen.

Tällä kertaa harjoituksissa ovat paikalla Ainali, Viitanen, Saukkoset ja Niemi.

Jenni Saukkonen aloitti kolme neljä vuotta sitten lauluharrastuksen.

– Musiikkiin on nyt tiivis suhde. Laulaminen on voimaannuttavaa ja hyvälä porukalla tätä on mukavaa tehhä yhessä, hän sanoo.

Viitanen kertoo tähän saakka olleensa lähinnä karaokelauluja.

– Hoksasin toissa talvena, että musiikin avulla pääsee kuitenkin arjesta irti. Se on vähä sama ko joku onkireisu, kaikki huolet ja murheet unohtuu vähäksi aikaa. Välistä tuntuu, että on aivan kuoleman väsyny, mutta ko jaksaa raahautua reeneihin, niin sitä on intoa täynä ko ilmapallo taas, Viitanen kuvailee.

Petri Niemi kertoo aina kuunnelleensa musiikkia.

– Joskus 10-vuotiaana sain rummut ja teini-iässä kitaran. Siitä lähtien olen soitellut enemmän tai vähemmän, Niemi kertoo.

Hän kertoo joskus 90-luvun puolivälin jälkeen hakeneensa yhdessä kaveriensa kanssa kunnalta avustusta ja hommanneensa kamat silloiseen bänditilaan Kokkojen talossa.

– Siinä soiteltiin silloin. Musiikilta saan mielenrauhaa ja on kiva, että on jotakin omaa tekemistä.

Miika Saukkonen aloitti rumpujen soiton 15-vuotiaana, mutta lukion loputtua harrastus jäi.

– Äijä-homman ja tämän myötä nyt olen sitte enempi soittanu. Mie olen tässä porukassa semmonen hupiukko, Saukkonen sanoo.

– Hyvin latoo, meinaa kuitenkin Ainali.

Ainali itse on harrastanut musiikkia lapsikuorosta lähtien, ja vaikka hän tällä hetkellä toimiikin Revontuli-Opiston musiikinopettajan sijaisena, bänditouhussa on kyse juurikin harrastamisesta.

– Tämä on rento, mukava harrastus ja oman tonttinsa kun hoitaa, niin se riittää.

Kaksi erilaista laulusolistia, Viitanen ja Saukkonen, ovat Ainalin mukaan mahdollistaneet sen, että mieleisiä biisejä voidaan soittaa.

– Se ei ole mitenkään itsestään selvyys, Ainali painottaa.

Viitasen mukaan myös se, että osa bändiläisistä soittaa useampaakin instrumenttia, antaa mahdollisuuden monipuolisuuteen.

Kaikki ryhmän jäsenet saavat esittää biisejä ohjelmistoon, eri asia kuulemma on, otetaanko. Miten biisi sitten settiin nousee?

Näin: Valitaan yhdessä biisi, jokainen kuuntelee sitä, poimii sieltä ne jutut, mitä biisiin aikoo tuoda ja sitten ne yhteen sovitetaan harjoituksissa.

Aina välillä Ainali antaa maagisen Ihan kiva -analyysin, ja bändi jättää kaikessa hiljaisuudessa biisin vielä hautumaan. Toki tuokin on niitä kuuluisia sisäpiirivitsejä, ja nöyryys bändillä on olemassa.

– Kaikilla on vain halu kehittää sitä omaa tekemistään, ja kaikki ovat ittensä suurimpia kriitikoita, bändiläiset sanovat.

– Tämä on vähän niin kuin joukkuepeliä, voitot ja tappiot tulevat porukassa. Yritämmä pittää tämän kepeänä hauskanpitona, ettei se perusajatus unohu ja stressin lievittäjästä tulekin stressin lisääjää, Viitanen tiivistää.

Yhdistyksen puitteissa hoidetaan käytäntöä

EMS-bändin tueksi ja taustalle perustettiin Enontekiön Musasorvi ry -niminen yhdistys aivan käytännön syistä. Sen olemassaolo helpottaa esimerkiksi siinä, että käyttöön saatiin yhdistyksille hommatut äänentoistot tiettyä könttäsummaa vastaan.

Yhdistyksen sääntöjä ja toimintaa mietittäessä esille nousi halu auttaa siinä, että bänditoiminnalle yleensä olisi pitemmällä aikavälillä mahdollisuuksia laajemminkin Enontekiöllä.

Sytykkeenä yhdistykselle on ollut kahdeksan hengen ydinporukka, joka on bändiytynyt, ystävystynyt ja halunnut tehdä yhdessä musaa. Yhdistys puolestaan on laajempi asia, ja tarjoaa tulevaisuudessa siipiensuojaa useammallekin bändille, myös nuorille. Nuorten suhteen suunnitelmia, ajatuksia ja tässä vaiheessa vielä toiveita on paljonkin, joita kohti voittoa tavoittamaton yhdistys suuntaa. Yhteisiä tapahtumia, esiintymiskokemusta, oma bänditila, tieto-taidon jakaminen eteenpäin, harrastuneisuuden tukeminen kursseilla tai stipendeillä.

Ensi alkuun yhdistys pyrkii kuitenkin siihen, että saataisiin sen verran varoja, että voitaisiin panostaa esimerkiksi miksauspöytään, efekteihin ja mikrofoneihin.

Yhdistykseen voi liittyä myös kannattajajäseneksi maksamalla kannattajajäsenmaksun Osuuspankin tilille. Tarkemmat ohjeet löytyvät yhdistyksen Facebook-sivulta.

– Jäsenyys on varsin edullista, mutta tälle jutulle varsin merkityksekästä, bändiläiset toteavat.

Omista keikkapalkkioista EMS ei silti vielä edes unelmoi.

– Kun nyt yhdistykselle saataisiin pieni taloudellinen tukijalka.

Esiintymisintoiset puolestaan voivat jättää vapaamuotoisen jäsenhakemuksen yhdistyksen hallitukselle sähköpostilla.