Paikallisuutiset

Kirjoitus vieraskirjassa kertoi, että vielä Pahakurussa kaikki oli hyvin

Pallaksen poikkeuksellinen lumivyöryonnettomuus on koskettanut laajasti Suomessa. Kahden kadonneen vaeltajan etsinnät päättyivät musertavaan tietoon: äiti ja poika menehtyivät lumen alle.

Pyhäkurussa sattuu lumivyöryjä lähes joka talvi, mutta aikaisemmin kuolonuhreilta on vältytty. Pyhäkurussa lumeen on menneinä vuosina hautautunut vapaalaskun harrastajia, jotka ovat onnistuneet pelastautumaan tilanteesta joko itsenäisesti tai kaverin avustuksella. Hiihtovaelluskin voi kuitenkin olla vapaalaskun tapaan vaarallista, jos olosuhteet ovat huonot tai vaeltaja väsähtää.

Sää tunturissa oli onnettomuuden sattuessa niin huono, että valtaosalla ulkoilijoista ei sellaisista olosuhteista ole lainkaan kokemusta. Tuulen ja pakkasen purevuusvaikutus oli viidenkymmenen asteen tuntumassa, ja irtolumi vei näkyvyyden. Alempana sää oli tyyni, eikä esimerkiksi hiihtäjien tulosuunnassa koivikkoisessa Nammalakurussa pahimpaan ole välttämättä osattu varautua. Tuuli kävi lounaasta suoraan kohti Pyhäkurua, johon lunta kinostui. Hetta–Pallas-reitiltä on suora ja kalteva yhteys Suomen vaarallisimpaan rinteeseen. Kuruun erehtyminen huonossa näkyvyydessä on hyvin mahdollista. Onnettomuus tapahtui aivan retken loppusuoralla, sillä Taivaskeron satulasta on vain pitkä lasku hotelli Pallastunturille.

Olin lauantaina Pahakurun tuvalla hiihtoretkellä. Se on Enontekiön puolella noin puolivälissä Hetta–Pallas-reittiä. Vieraskirjassa äiti ja 12-vuotias lapsi kertoivat tulleensa edellispäivänä tuvalle Pyhäkeron eli Hetan suunnasta. Yhteinen hiihtovaellus oli sujunut hyvin, ja lapsikin oli jaksanut vetää ahkiota hyvin. Kirjoitus liikutti, sillä siitä välittyi yhdessä koettu aito ilo liikkua Lapin luonnossa.

Ajattelin tuolloin, että on rohkeaa lähteä lapsen kanssa tunturiin näillä pakkasilla. Lauantaina tosin lukemat eivät vielä olleet hirmulukemissa. Alhaalla sitä oli noin 25 astetta, ylempänä hieman vähemmän. Ihmettelin inversion puuttumista – yleensä paukkupakkasilla pari sataa metriä ylempänä tunturissa sää on huomattavasti lauhempaa.

Lähdin kotiin hyvän sään aikana, uudeksivuodeksi. En osannut odottaa niin huonoa keliä, mikä lopulta korkeimmille huipuille tuli. Lähes myrskylukemiin yltynyttä tuulta ei voinut sääennusteista päätellä.

Retkeillessä huonoksi äityneellä säällä takaisin tuvalle kääntyminen ja perääntyminen ennen vuorenhuippua on usein ainoa viisas ratkaisu. Vaikka kyyti kotiin jo odottaisi.

Kolme päivää kestäneet etsinnät hurjissa olosuhteissa osoittivat jälleen, että Tunturi-Lapissa on osaavia ja alueen maastot ja olosuhteet tuntevia pelastajia. Oli tärkeää etenkin omaisille, että kadonneet löydettiin ripeästi, vaikkakaan vaeltajien auttamiseksi ei voitu enää tehdä mitään. Lisävahinkoja etsinnöissä ei onneksi tullut.