Ihmiset

Yrittäjä toipuu

Mikko Lipponen luopui yritystoiminnasta ja miettii uutta suuntaa.

Tuttavallisesti juttelevan miehen kahvilan tiskin takaa muistaa moni. Joskus rasittavankin hyvin. Pirtukirkon jälkeen on tullut mieleen se yksi tuttu tyyppi Ylläkseltä, ja silloin Mikko Lipposen puhelin saattaa soida aamuyöstä.

Että tuletko viemään minut mökille.

– Se on iso vahvuus meän kylällä, että meillä on kaikissa yrityksissä omat, tutut kasvot, Lipponen kääntää asian myönteiseksi.

Lipponen ehti olla kahvila Bar & Café Roudan kasvot 12 vuotta. Tänä keväänä tuli aika luopua ja tehdä jotakin muuta. Lipponen myi kahvilansa liiketoiminnan ja uusi yrittäjä aloittaa kesäkuussa. Tällä hetkellä Lipposen Twitter-tilin kuvaus on ”toipuva yrittäjä”.

– Jossakin vaiheessa aloin miettimään, haluanko olla kahvilan setä lopun elämääni, että voisiko sitä elämässä tehjä muutakin.

Viimeiset pari vuotta olivat koronan takia henkisesti rankkoja aikoja. Henkilöstöä piti lomauttaa ja työntekijöiden perheiden pärjääminen huoletti. Korona ei ei ollut lopettamispäätöksen isoin syy, vaan viimeinen silaus.

– Mulla on 12 vuen pekkaspäivät nyt tässä kesällä. Pari–kolme kuukautta, ja katothaan taas temppeli balanssiin.

Moni kysyy nyt, mille Lipponen alkaa. Tulen sulle töihin, Lipponen on vastannut ja hämmentänyt kyselijöitä. Lipponen on nyt käytännössä työtön, ja se sana taitaa pelottaa kyselijöitä enemmän kuin miestä itseään.

– Mithään en ossaa tehjä paljon, mutta ossaan oppia. Mie en edelleenkhään tiä, mikä minusta tullee isona ja mie olen jo 43 vuotta vanha.

Lipposen lapsuus kului Kolarin Palosaajossa ”mettän keskellä”. Lapsuus opetti omatoimisuuteen. Kun vanhemmat olivat vuorotöissä, kotona isoveljen kanssa kokattiin mikroranskalaisia.

– Aika paljon ollaan oltu yksin kotona. Siitä on varmaan tullu semmonen mieli, että pärjäthään itte ja itte kokathaan ruatki.

Lipponen on aina hakeutunut olemaan esillä. Kouluajoista tulevat mieleen lukuisat esiintymiset. Jo neljävuotiaana Lipponen muistaa lausuneensa runoa täytetty lintu kädessä Kolarin nuorisoseuran Tarja Tikkisen johdolla.

– Moni varmasti ajattelee, että mie olen rohkea ja sosiaalinen ja tykkään olla kaikessa mukana. Niin tykkäänkin, mutta oikeasti mie olen myös aika ujo. En esimerkiksi tykkää olla suurissa väkijoukoissa.

Asiaan kuuluu ristiriitaisuus. Jotta voi esiintyä, täytyy olla joukoissa. Lipponen on myös kova jännittäjä, ja esiintyessä jännityskin pitää voittaa. Vappuisin Äkäslompolossa pistetään perinteisesti pystyyn kylän bändi, jossa Lipponen laulaa.

– Ko mulla jännittää, mie oksennan. Se onkin jo perinne, että kysellään, joko se Mikko kävi oksentamassa, joko voima mennä.

Lipponen on aina etsinyt haasteita. Lukion ja armeijan jälkeen hän ei tiennyt, mihin menisi hakisi opiskelemaan. Parikymppisenä hän vietti vuoden rauhanturvaajana Kosovossa.

– Se opetti ihmisten kanssa toimimisesta. Siellä ei muuten oltu YK:n sinisten barettien alla, vaan NATO-johtoisessa rauhanturvaoperaatiossa.

Takaisin Suomeen tultuaan Lipponen mietti, että luokanopettajan koulutus olisi hyvä akateeminen yleistutkinto ihmiselle, jota kiinnostavat monet asiat. Tutkintoa hän ei ole tehnyt loppuun.

– Mulle kävi selväksi, että lapsien kanssa mie tykkään olla, mutta vanhemmat mulle oli haastavia ja heän kanssa mie en pärjännyt

Opiskeluaikoina Lapin ylioppilasteatteri myös alkoi vetää puoleensa opintoja enemmän. Lipponen huomasi viettävänsä aikaa enemmän teatterilla kuin opintojen parissa. Lipponen pyöritti myös omaa Vilpertti-teatteriaan.

– Teatteriaika on sellainen aika elämässä, jota kaipaan paljon.

Äkäslompoloon muutettuaan hän kävi vielä ohjaamassa Rovaniemellä Lentävän Poron teatterille. Äkäslompoloon hän asettui, kun reissu maailmalla oli tehty. Esiintyminen kulki mukana, kun yrittäjäaikojen alussa Lipponen pyöri tapahtumissa milloin mihinkin rooliasuun sonnustautuneena. Roudan ohella hän on esiintynyt jo vuosia matkailijoille joulupukkina, ja sitä hän aikoo jatkaa.

Roudan alkuaikoina tehtiin paljon yhtä aikaa. Entisen vaimon kanssa rakennettiin talo Helukkaan, syntyi tyttö Biret . Kaikki hyvä ei pysynyt, kun samaan aikaan tapahtui paljon.

– Virhe oli tehjä kaikki yhtä aikaa, Lipponen hymähtää.

Vuosi sitten kesällä Kolarin kunnanvaltuustossa toista kauttaan istuva Lipponen otti uuden haasteen Kolarin kunnanvaltuuston puheenjohtajana. Siihen kuuluu paljon muutakin kuin nuijan koputtelua valtuustossa. Lipponen on edellispäivänä kotiutunut kuntajohdon seminaarista.

– Kunta-asiat tuo just nyt hyvää vastapainoa kaikelle. Saa käyttää aivoja vähän eri tavalla.

Lipposen viime kaudella edustama Meän Kolari nousi valtuustoon kaivoksen vastustamisagendalla. Tämän kauden ryhmä Kolarin kylät ja tunturit haluaa olla entistäkin vahvemmin kehittämässä koko kuntaa.

– Vaikka se on joistakin vaikea uskoa, me katothaan kaikkien kylien etua.

Lipponen arvioi, että niin sanotuilla vanhoilla puolueilla on ollut totuttelemista siihen, että ensimmäistä kertaa vallassa ovat uudet ryhmittymät. Jos Lipponen saisi päättää, hän poistaisi kuntapoliitikasta kokonaan puolueet ja ryhmiin jakamisen, mikä vain tuntuu lisäävän jakolinjoja.

– Olis listavaali ja äänestettäis ihmistä.

Pian valtuustolla on iso ja pitkään valmisteltu hanke päätettävänä, todennäköisesti koko valtuustokauden merkittävin. Kirkonkylään rakennettava koulukeskus on Lipposen mielestä koko Kolarin vetovoimaan vaikuttava panostus tulevaan. Talous toki mietityttää, mutta tämä hanke ei ole paikka pihistellä.

– Taloudelliset kysymykset on isoja, mutta nyt pitäis ymmärtää, että tämä on sijoitus tulevaan.

Lipponen haluaa tehdä politiikkaa, joka uskoo tulevaan. Paitsi koko kuntaa, uusi koulu voi piristää etenkin uuvahtanutta kirkonkylää. Se ei yksin kuitenkaan riitä kirkonkylän nostamiseksi alhosta.

– Kunta ei ole toimeenpaneva voima, vaan kaikki lähtee aktiivisista kuntalaisista.

Kirkonkyläläisille Lipponen haluaa viestiä, että jos kuntalaiset jotakin haluavat, tulee olla valmis tekemään itse.

– Pasmajärvi on hyvä esimerkki kylästä, joka ei suostunut kuolemaan, kun koulu sieltä lähti.

Pasmajärvi on Lipposen lapsuuden kesänviettopaikka, Mauri -isän kotikylä.

Teenkö töitä elääkseni vai elänkö työtä tehdäkseni? Uuden edessä Lipponen on pyöritellyt mielessään kysymystä ja päätynyt, että sen on oltava ensimmäinen vaihtoehto.

Toinenkin kantava ajatus uutta kohti lähtiessä löytyy.

– Yrittäis olla jämähtämättä kiinni tuttuun ajatusmaailmaan, minkä sie luulet, että on hyvä.

Juuri nyt Lipponen iloitsee kesän tulosta.

– Saa olla vähissä vaatteissa ja mennä uimaan.

”Mithään en ossaa tehjä paljon, mutta ossaan oppia. Mie en edelleenkhään tiä, mikä minusta tullee isona ja mie olen jo 43 vuotta vanha.