Ihmiset

Kotoisa perusvire

Uusi hallintojohtaja Marja-Riitta Lukkari on asettunut Enontekiölle hyvillä mielin.

– Pohjoinen on minun paikkani asua, ja kyllä minä lähtiessä jo sanoin, että olen enintään viisi vuotta poissa.

Utsjoelta kotoisin oleva hallintojohtaja Marja-Riitta Lukkari aloitti työssään aivan äskettäin, toissa viikon maanantaina. Hän on syntynyt Utsjoella ja siellä kasvanut ja peruskoulun käynyt.

– Utsjoen ystävät kuvaavat minua meno-paluu-muuttajaksi. Olen muuttanut monta kertaa sieltä pois ja monta kertaa takaisin.

Vuonna 2011 Lukkari muutti ensin Rovaniemelle ja sen etapin kautta Helsinkiin, jossa hän on asunut viimeiset neljä vuotta.

– Olin töissä sosiaali- ja terveysministeriön erillisyksikössä STEAssa, sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksessa. Se myöntää järjestöille valtionavustuksia Veikkauksen varoista, ja toimin STEAssa valvonnan erityisasiantuntijana.

Etelään muuttaminen oli Lukkarille loistava tilaisuus kokea, miten isossa organisaatiossa tehdään töitä. Hän toteaa muun muassa oppineensa katsomaan asioita eteenpäin ja sen, että aina virheiden korjaaminen vie paljon enemmän aikaa kuin se, että asian jo alun perin huolellisesti tekee.

– Ei minulla oikeastaan ole kuin hyviä asioita sieltä mukanani.

– Syy , miksi haluan takaisin pohjoiseen, on tietenkin perhe ja ystävät.

Lukkarilla on kaksi aikuista lasta, jotka elävät jo omillaan, mutta hänen miesystävänsä asuu Utsjoella.

– Etäsuhteessa olemme olleet jo muutaman vuoden, joten tämä tuntuu itse asiassa jo aika lähisuhteelta, Lukkari nauraa.

Lukkari kertoo tutkailleensa pohjoisen työpaikkoja aikaisemminkin, ja äskettäin hän haki kunnanjohtajaksi Utsjoelle, joka on hänelle kaikin puolin tuttu.

– Utsjoelle minulla olisi ollut erilainen valmius kunnanjohtajaksi kuin Enontekiölle, joka on elinkeinorakenteeltaan hieman monimuotoisempi , Lukkari pohtii.

Hallintojohtajan työhön sen sijaan liittyy sääntöjä ja lainalaisuuksia, jotka pätevät missä tahansa kunnassa.

Utsjoen perään Lukkari ei kuitenkaan ole jäänyt haikailemaan.

– Ihmiset ovat täällä olleet tosi mukavia ja osaavia.

Henkilöstöjohtajan ja kehittämisjohtajan puuttuminen tosin vaikuttaa näin aluksi Lukkarin työhön, ja kunnanjohtajakin vaihtuu.

– On jo olemassa paljon asioita, jotka ovat täällä odottaneet.

Luonto on pohjoisen kasvatille tärkeä.

– Oma maisema on oma maisema. Hetta eroaa Utsjoesta sillä, että täällä on paljon enemmän mäntyjä.

Silti ehkä suurin syy lähes juurille paluuseen on Lapin erityinen ilmapiiri.

– Ihmiset ovat täällä pääsääntöisesti paljon rennompia, ystävällisempiä ja jotenkin inhimillisempiä, vaikka asiat otetaan vastuullisesti.

Enontekiöllä on hyvä olla, koska ihmiset ovat hänenlaisiaan.

– Perusvire on samanlainen. Täällä on kotoisaa eikä tarvitse koko ajan jännittää.

Huumorikin osuu yksiin.

– Tästä ei paljon etelämmäs tarvitse edes mennä ennen kuin joutuu jo miettimään, minkä vitsin uskaltaa sanoa.

Lukkari paljastaa itse olevansa todella auttavainen.

– Minulla on vähän sellainen kanaemomainen auttamisen tarve. Onneksi olen sen ymmärtänyt, että aikani ei kaikkeen riitä.

Hän kertoo myös olevansa sen verran rauhallinen, että jaksaa kuunnella ihmisten oikean huolen. Kun ihmiset joskus soittavat turhautuneina ja äkäisinäkin, ei se oikea asia tule heti ensimmäisenä esille.

– Minulla ystävällisyys kestää sen, että sanotaan vähän rumastikin.

Liian rumaa tekstiä hän ei silti suostu kuuntelemaan ja silloin esille astuu jämäkkä Lukkari.

– Olen tehokas, myös tekemään työtä. Pystyn priorisoimaan asioita: jos kaikkia alkaa tekemään tänään, mikään ei valmistu.

Lukkari kokee lisäksi, että työssä hänellä on helppo tiimiytyä.

– Luotan lähtökohtaisesti ihmisiin. Se on perusedellytys, että asiat menevät eteenpäin, kaikkea ei voi itse tehdä.

Marianpäivät ja Hetan Musiikkipäivät ovat Lukkarille tuttuja tapahtumia. Hän oli vuosina 2006–2010 saamelaiskäräjillä projektipäällikkönä ja -suunnittelijana, ja Hetta tuli tutuksi sitäkin kautta.

– On täällä ihmisiä, joiden luona voin käydä kylässä.

Jos kylästellessä, niin vapaa-aika Lukkarilta kuluu myös kehonhuoltohommissa.

– Mitään mahtipontisia harrastuksia minulle ei ole vaan lappilaisia ja hyvin tavallisia: kuljailen, kävelen, talvella hiihdän...

Siitä hän onkin kiitollinen, että pohjoisessa ei harrastusten vuoksi oikeastaan tarvitse lähteä minnekään.

– Avaa vain oven, niin on jo siellä.

Metsänantimet Lukkari hakee pakkaseen, mutta vielä tänä vuonna hillapaikat jäivät tutkimatta.

– Niihin ei vain valitettavasti kukaan taida minua perehdyttää, hän nauraa.