Kolumnit

Päivi Suoraniemen Viikon kirje: A sanoi Agricola

Oppe nyt wanha ia noori / joilla ombi Sydhen toori.

Jumalan keskyt / ia mielen / iotca taidhat Somen kielen.

Opi nyt, vanha ja nuori, / joilla ompi sydän tuore,

Jumalan käskyt ja mielen, / jotka taidat suomen kielellä.

Mikael Agricola (n. 1509–1557) oli Turun piispa ja uskonpuhdistaja, joka loi suomen kirjakielen pohjan sekä kirjoitti ja käänsi ensimmäiset suomenkieliset painetut kirjat. Häntä pidetään siksi suomen kirjakielen ja suomenkielisen kirjallisuuden isänä.

Ensimmäinen Agricolan julkaistu työ oli tavallisille seurakuntalaisille tarkoitettu lukemisen ja kristinopin perusteet sisältänyt aapinen Abc-kiria (1543). Ylläoleva teksti on osa kirjan alkurunosta. Abc-kirian jälkeen ilmestyi vielä kahdeksan muuta käännösteosta vuosina 1544–1552. Julkaisut sisältävät muun muassa laajan Rukouskirjan, Uuden testamentin (tärkein käännöstyö), Käsikirjan ja Messun sekä Psalttarin ja muita osia vanhasta testamentista. Nämä teokset aloittavat suomenkielisen painetun kirjallisuuden.

Ohjelma oli tarkkaan harkittu ja sen oli laatinut ja osin kustantanut Turun tuomiokapituli. Vaikka Agricola kirjojensa esipuheissa puhuttelikin kaikkia hyviä suomalaisia, ovat kirjat aapista lukuunottamatta tarkoitetut papeille. Valikoima sisältää ne välttämättömät tekstit, joita pappi tarvitsee voidakseen hoitaa työnsä suomen kielellä. Ohjelma oli selkeä ja käytännöllinen Oli laadittava kansankieliset jumalanpalvelustekstit, oli käännettävä Raamattu kansankielelle ja – aikaa myöten – opetettava kansa lukemaan. Kirkko on ollut tärkeä Suomen kansan sivistäjä ja yhteisen kulttuuriperinnön luoja.

Agricolan aikana suomen kieli oli erilaista maan eri osissa. Yhteistä yleiskieltä ei vielä ollut olemassa ja jokaisella maakunnalla ja pitäjällä oli oma murteensa. Luodessaan suomen kirjakieltä Agricola muun muassa käytti perustana kansanmurteita, käytti lainasanoja ja käänsi tekstiä latinasta, saksasta ja ruotsista. Hän kehitti myös uudissanoja, esimerkiksi hallitus, ojennus ja vertaus. Agricolan teksteissä on noin 8500 eri sanaa, joista yli 60 prosenttia on käytössä tänäkin päivänä. Käytöstä pois jääneitä tai toisessa merkityksessä olevia ovat esimerkiksi aukiamaa (aavikko, erämaa), kalliskivi (jalokivi), kirjakammio (kirjasto), vertaveli (ystävä), luutarha (hautausmaa), turku (tori), rieska (maito) ja äänenkauna (murre).

Agricola oli omana elinaikanaan tärkeä ja tunnettu henkilö, mutta ei suurmies tai kansallissankari sanan nykyisessä merkityksessä. Hän koki työssään myös vastarintaa eikä hänen teoksiaan arvostettu niin paljon, kuin hän itse olisi toivonut. Ei ollut tuona aikana mitenkään itsestään selvää, että suomen kielestä voisi joskus tulla täysiarvoinen sivistyskieli tai että Suomi olisi joskus itsenäinen valtio, jonka kieltä ja kulttuuria kannattaisi kehittää.

Tilanne muuttui 1800-luvun lopulla ja 1900- luvun alussa. Suomen kieli sai virallisen aseman yhteiskunnassa ja Suomi itsenäistyi. Näissä yhteyksissä haluttiin nostaa esiin myös niitä yhteiskunnan ja kulttuurin vaikuttajia, jotka olivat aiemmin mahdollistaneet tämän suuren muutoksen. Tällöin Agricola rinnastettiin Runebergin, Snellmannin ja Lönnrotin joukkoon suomen kielen ja kulttuurin kehittäjänä.

Mikael Agricolan kuolinpäivä 9. huhtikuuta on nykyisin liputuspäivä ja suomen kielen päivä.

Agricolan nimi tunnetaan Suomessa nykyään hyvin. Sitä on käytetty monissa yhteyksissä, esimerkiksi yhdistysten, seurojen, opistojen, hankkeiden, tuotteiden ja verkkosivustojen nimissä. Hänen kunniakseen on pystytetty patsaita ja muistomerkkejä, nimetty katuja ja rakennuksia ja julkaistu postimerkkejä. Sen lisäksi, että Agricola tunnetaan suomen kirjakielen perustajana ja uskonpuhdistajana, hänestä on tullut suomalainen brändi, jonka hyvää mainetta halutaan hyödyntää niin koulutuksen, kulttuurin kuin liike-elämänkin alalla.

Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto myöntää vuosittain Mikael Agricola -palkinnon edellisen vuoden merkittävän kaunokirjallisen teoksen erinomaisesta suomennoksesta. Mikael Agricola -risti on Suomen evankelisluterilaisen kirkon kunniamerkki, jonka arkkipiispa jakaa vuosittain merkittävästä kirkon tarkoitusperiä edistävästä toiminnasta.

Suomen Pipliaseura tekee lukutaitotyötä vähemmistökielten ja -kansojen kanssa, joilta puuttuu omakielinen Raamattu. Se toimii näin Agricolan jalanjäljillä avaten tietä lukutaitoon ja koulutukseen. Pipliaseura järjesti vuonna 2014 kilpailun, jossa kansanäänestyksellä etsittiin Suomen kirjakielen isälle omaa leivosta. Voittajaksi äänestetty kaurasta ja puolukasta tehty Agricola-leivos toimii lukutaitotyön symbolina.

Tämän kirjoituksen lähteenä myös suorin lainauksin on käytetty Simo Heinisen teosta Mikael Agricola – Elämä ja teokset sekä Kaisa Häkkisen ja Tanja Toropaisen artikkelia Mikael Agricola – kansallinen suurmies. Kirjoituksen otsikko A sanoi Agricola on Lasten keskuksen reformaation eli uskonpuhdistuksen 500-juhlavuotena 2017 julkaisemasta samannimisestä kirjasta, jossa on kuvitteellinen tarina Mikaelista ja hänen pojastaan Kristianista, jolle isä luovuttaa kirjoittamansa Abc-kirian. Tarinassa käydään läpi Suomen kirjakielen isän elämänvaiheita kiinnostavalla tavalla ja hauskasti kuvitettuna. Kirjan lopussa on laaja katsaus Agricolan elämään ja kirjakielen syntyyn.

Kirjoittaja on Kolarin seurakunnan kanttori.