Paikallisuutiset

Aika rukattaa -arkistojuttu: Anton Särestöniemelle kunnan taidepalkinto

Kittilälehti 3.12.1992.

Itsenäisyyden juhlavuoden taidepalkinto luovutetaan itsenäisyyspäivänä Anton Särestöniemelle. Palkinto jaetaan nyt seitsemättä kertaa. Aiemmin palkinnon ovat saaneet v. 1978 Tauno Lukkarinen, 1980 Leo Siirtola ja Irja Rauhala, 1981 Niilo Matti Niva ja Oiva Hietaniemi, 1982 Tauno Kumpula, 1986 Jukka Lampela ja 1988 Reijo Raekallio.

Palkinnon jakoperusteita ovat mm. pitkä työpäivä kittiläläisen kulttuurielämän hyväksi. Anton on tunnettu kulttuuripiireissä niin Lapissa kuin koko maassa veljensä taiteellisen perinnön vaalijana. Särestöniemi on muutenkin kunnan tärkein kulttuurinähtävyys.

Anttu itse tuumaa palkinnosta, että eipä häneltä ole kysytty tahtooko hän moista palkintoa.

– Ei tämä ole aina ollut helppoa. Ilmeisesti ihmiset ovat kuitenkin nähneet ja ymmärtäneet sen, Anttu pohtii.

Suvaitsevainen perheilmapiiri

Anttu kertailee Reidarin taiteellisuuden alkua: oman perheen myönteinen suhtautuminen taiteellisuuteen oli voimakas tuli Reidarille. Kouluun lähteminen oli siitä huolimatta sisua ja sinnikkyyttä vaativaa.

– Vanhemmat olisivat voineet olla erilaisia. Yleensähän tuohon aikaan maalaaminen oli haihattelua. Muutenkaan työ ei ollut työtä ellei hiki virrannut pellolla tai metsätöissä, kirjurin töitäkään ei arvostettu, saatikka taiteellisuutta.

Anttu autteli veljeään rahallisesti opiskeluaikoina ja viljeli samalla Särestöä. Veljen tultua kotiin maailmalta 1959 alkoi lisäksi Antulla hänen auttamisensa.

Taiteellisuutta on riittänyt muillekin sisaruksille, onpa Anttu itsekin maalaillut. Koskaan hän ei ole kuitenkaan pitänyt omaa näyttelyä tai edes alkanut tosissaan taiteilla.

– Kun Reidar vielä eli, riitti minulle paljon työtä taulukankaiden pingottamisessa, kehystämisessä, pakkaamisessa ja muussa. Sittemmin olen ajatellut kyllä tarttua siveltimeen, mutta ajankohta on aina vain siirtynyt tulevaisuuteen, Anttu nauraa.

Periaatteelisuus luovuuden tiellä

Anttu pitää taiteilijoiden tiellä pahimpana esteenä toisten ihmisten taipumusta kateellisuuteen ja samalla toisen työn vähättelyyn. Jos toinen on erilainen ja toteuttaa omia mielihalujaan tuomitaan hänet hyvin usein: ”mitä se tuo yrittää” ja ”onko tuo nyt tärkeää”.

– Moni herkkä ja haavoittuvainen taiteilijanalku lopettaa ennenkuin on aloittanutkaan, koska tietää millaisiin paineisiin sillä tiellä joutuu.

Paljon on riittänyt ihmettelijöitä Antunkin kohdalla. ”Piimä-leivän-orjana” oloa on kummasteltu. Voisihan Anttu lähteä minne vain eikä roikkua Särestössä.

– Hyvän onnen ehtona pidetään sitä, että kiertää ja katsoo maailmaa. Toisten onnenelementtien, viinin, laulun ja naisten kanssa saattaa liiallinen onni muodostua hyvin lyhyaikaiseksi. Täällä Särestössä olen kuitenkin ollut kohtalaisen onnellinen.

Juttuja on julkaistu Kittilälehdessä 3. joulukuuta 1992. Jutun kirjoittajaa ei ole mainittu.