Ihmiset

Istvan Biro muistelee lämmöllä vuosikymmeniään Kittilässä

Lappi ansaitsee arvostusta

Kittilän maatalousoppilaitosta pitkään johtanut unkarilaissyntyinen Istvan Biro muistelee lämmöllä vuosiaan pohjoisessa. Helsingissä asuva Biro täytti 90 vuotta keskiviikkona 13. marraskuuta.

– Kaikkein hienoimmat olivat yli 30 vuotta, jotka olen viettänyt Kittilässä. Lappi ja Kittilä oli todellinen kotimaa, hän sanoo.

Biro aloitti kasviviljelytieteen opettajana maatalousoppilaitoksessa vuonna 1962, ja pian hänestä tuli myös oppilaitoksen rehtori. Hän jäi tehtävästään eläkkeelle vuonna 1992, mutta työskenteli koulussa sen jälkeen tuntiopettajana vielä viisi vuotta.

– Olen rakastanut työtä Kittilässä. Se oli minun henki ja elämäni. Sain opettaa teoriaa, ja sen tukemiseksi olen ollut Lapin suurimman tilan tilanhoitaja samalla. – Ja mitä työkavereita minulla on ollut! Biro huokaa.

Biro asuu Helsingissä puolisonsa Liisan kanssa. Pariskunnalla on kolme tytärtä, yhdeksän lastenlasta ja yksitoista lastenlastenlasta.

– Istvan ei tullut turhan takia Suomeen, Biro nauraa.

Biro haaveili pohjoisesta jo lapsena. Kymmenvuotiaana hän seurasi yhdessä isänsä kanssa Suomen ponnisteluja talvisodassa. Koululaisena hän oli kirjeenvaihdossa samanikäisen suomalaispojan kanssa, mutta sota katkaisi yhteyden tähän. Hän opiskeli agronomiksi ja toivoi joskus pääsevänsä hyödyntämään osaamistaan niin pohjoisessa kuin mahdollista.

Biro osallistui Unkarin kansannousuun vuonna 1956 ja haavoittui.

– Ne olivat niin hirvittäviä tapahtumia, joita jouduin kokemaan, että en mielelläni niitä muistele, hän sanoo.

Hyvien ystäviensä auttamana hän pääsi Itävallan rajan yli, ja kansainvälinen Punainen Risti huolehti hänet sairaalaan Italiaan. Toivuttuaan hän matkusti Suomeen Italian-passilla, ja kuin ihmeen kaupalla tarvittava työlupakin järjestyi.

Syy Suomeen tuloon ei siinä vaiheessa ollut enää vain nuoruuden haave vaan kirjeenvaihtoystävä, helsinkiläinen Liisa Mäkinen . Kirjeenvaihto oli alkanut jo kymmenen vuotta aiemmin, kun molemmat olivat olleet lukioikäisiä. Ystävyys muuttui rakkaudeksi, ja Istvan ja Liisa ovat olleet naimisissa nyt 63 vuotta.

Biro työskenteli Suomessa aluksi Hankkijan Hyrylän koetilalla ja sen jälkeen Keskon maatalous- ja koneosastolla Helsingissä. Vuosi 1962 muutti perheen elämän.

– Yhtenä päivänä myöhään syksyllä Helgingin Sanomissa oli ilmoitus, että Lapin maatalousoppilaitos etsii kasviviljelytieteen opettajaksi agronomia. Kun näin ilmoituksen, sydän sykähti, että tämä se saattaa olla, Biro muistelee.

Liisa-vaimokin innostui, vaikka paljasjalkainen helsinkiläinen olikin. Biro suoritti Helsingin yliopistossa muutamia täydentäviä kursseja, ja valtion kouluun tarvittiin myös näyttöä suomen kielen taidoista. Suomen kielen tutkintokoe monialaisen lautakunnan edessä oli Biron mukaan ylivoimaisesti vaikein, jonka hän on suorittanut. Kaikki kuitenkin järjestyi, ja Biro pääsi Kittilään.

– Avautui portti, josta olin oikeastaan uneksinut koko sen ajan, jonka olin opiskellut, hän sanoo.

Perhe saapui Kittilään tammikuussa 1962.

– Oli valtavat lumihanget ja pakkasta noin 26 astetta, kun laskeuduimme koneesta Rovaniemellä. Maatalous- seuran konekonsulentti odotti meitä ja vei Kittilään 250-hevosvoimaisella Mercury-henkilöautolla, Biro kertoo.

Alku ei luvannut hyvää. Opettajan asuntoa, jossa perheen oli määrä asua, ei ollut kunnolla lämmitetty, ja siellä oli pakkasasteita. Patteri ja vesijohdot olivat jäässä. Perheellä oli kaksi pientä tytärtä, ja Liisa pelästyi.

– Hän oli valmis lähtemään heti takaisin, Biro muistelee.

Perhe yöpyi ensimmäisen yön kylmässä asunnossa, mutta kun asiain laita selvisi koulun johdolle, seurasi vuolaita anteeksipyyntöjä, ja asunto lämmitettiin ja putket sulatettiin.

– Seuraava yö oli inhimillisissä olosuhteissa, ja Liisa sanoi, voidaanhan me kokeilla.

”Kokeilua” jatkui yli 30 vuotta. Biro olisi ollut valmis jäämään Kittilään työuransakin päätyttyä, mutta oli syitä, joiden vuoksi se ei onnistunut.

Biro solmi Kittilässä tärkeitä ystävyyssuhteita ja pitää ystäviinsä yhteyttä yhä viikoittain. Lista ystävien nimistä on pitkä. Viimeisten kymmenen vuoden aikana vierailutahti pohjoiseen on harventunut Liisa-vaimon sairasteltua. Viimeksi Biro kävi Kittilässä neljä vuotta sitten.

– Lappi ja Lapin ihmiset ansaitsevat arvostusta, hän sanoo.

Ystävien lisäksi Kittilän-vuosilta on jäänyt Biron mieleen Unkarin presidentin Arpad Gönczin vierailu Kittilässä vuonna 1991. Se oli Birolle tärkeä tapaus, ja hän liikuttuu puhuessaan siitä.

– Ajattele, että sain nähdä terveenä sen päivän, kun vapaan Unkarin ensimmäinen vapaasti valittu presidentti vieraili Suomessa ja Kittilässä, hän sanoo.

Istvan Biron 90-vuotisjuhlat järjestetään, kun Liisa-vaimo kotiutuu sairaalasta, jonne tämä joutui kaaduttuaan rollaattorilla ja murrettuaan jalkansa.

– Emme voi kuvitellakaan juhlia ilman Liisaa, Biro sanoo.