Paikallisuutiset

"Täällä on rento tekemisen meininki” – Kolarin uuden koulun seinät ja katto valmistuvat jouluun mennessä

Urakoitsija vaihtoi paikalla tekemisen elementteihin, jotta aikataulu pitää. Työmaa kerää kehuja rakentajilta, joista puolet on kolarilaisia.

– Meillähän on hauskaa täällä, kirvesmies Ari Buska tokaisee ohimennen, kun käy läpi piirustuksia vastaavan työnjohtaja Seppo Seikkulan kanssa Kolarin koulutyömaan taukokontissa.

Otetaanpa selvää, onko näin. Seikkula raottaa koulun työmaaovena toimivaa pressua ja päästää sisään. Täällähän on jouluvalot! Ympäriinsä kiemurtelevat ledipötköt ovat Seikkulan mukaan "mahottoman hyvä yleisvalaistus”. Siellä missä tapahtuu, on lisäksi kohdevalot.

Nelisiipisessä rakennuksessa on parhaillaan käynnissä lähestulkoon kaikki mahdolliset työn vaiheet. Viimeisen, ruokalan puoleisen siiven pilareita pystytetään ulkosalla. Ne on jätetty viimeiseksi, jotta isot koneet saadaan työmaalle vanhan ja uuden rakennuksen välistä sen sijaan, että niitä kuljetettaisiin koululaisten välituntipihan halki.

Pian pilarien varaan tulee viimeinen pala uudisrakennuksen kattoa ja ”Kolarin ensimmäinen tunneli”, josta mahtuu edelleen kulkemaan kuorma-autolla sisäpihalle.

Toisessa päässä työmaata, tulevassa päiväkodissa muurari Toni Koskela muuraa lämpöisehkössä sisäilmassa tulevien vessojen väliseiniä.

– Täällä on semmoinen rento tekemisen meininki, hän vahvistaa.

Ihan pian töihin pääsevät kolarilaiset maalarit pohjamaaleineen.

Näiden työvaiheiden välissä laitetaan ontelolaattoja liikuntasalin kattoon, valetaan saumoja, asennetaan ikkunoita ja työmaakaukolämpöä, tehdään maatöitä ja niin edelleen.

Tavoitteena on, että koko rakennus on säältä suojassa joulunalusviikolla. Säänsuojia ei ole hankkeeseen budjetoitu, ja siihen on Seikkulan mukaan järkevä syy.

– Siinä ajassa tehemä katon elementeistä kuin tekisimmä säänsuojan.

Rakennusta urakoiva TSV vaihtoi ulkoseinätkin elementeiksi samasta syystä. Arkkitehtien suunnitelmat paikalla valusta vaihtuivat elementeiksi, jotta työ etenee nopeasti, eikä betonin kuivumisesta tarvitse kantaa huolta talvikuukausina.

Kustannusten näkökulmasta lopputulos on Seikkulan arvion mukaan sama.

– Elementtirakentaminen antaa joustavuutta aikatauluun.

Seikkulan mukaan työmaalla on käynyt tuuri, kun on saatu kokeneet ja omatoimiset tekijät. He pitävät huolen siitä, että työvaiheet valmistuvat tiukan aikataulun mukaisesti.

Buska ja Koskela kuuluvat työmaan ”Tornion sakkiin”, TSV:n työntekijöihin, joille työmaa Kolarissa tarkoittaa reissutyötä.

Se ei haittaa, sillä Kolarin ja Kittilän poliisilaitoksen työmaat tarkoittavat sitä, että tekemistä riittää, vaikka Kemi-Tornion seudulla on hiljaista. Torniosta käy Kolarin työmaalla kymmenkunta ammattilaista. Kaikkiaan työmaan vahvuus oli marraskuun lopussa 29. Elokuuhun verrattuna väkeä on nyt tuplasti.

– Toimeentulo ei huoleta, Koskela sanoo.

Isompi osa seinien ja pressujen sisällä työskentelevistä on tällä hetkellä kolarilaisia, timpureistakin puolet. He arvioivat, että tekemistä riittäisi tunturialueella jopa ilman isoa julkista rakennustyömaata.

Seikkulan mukaan rakennusalan synkkä suhdanne näkyy niin, että paikallisia on nyt helppo löytää työmaalle. Kaksi vuotta sitten Äkäslompolon pelastusaseman ja vesiyhtiön toimitilojen rakennustöihin heitä ei riittänyt.

– Uuet rekrytoinnit käynnistyy vuoenvaihteen jälkeen, hän kertoo.

Silloin alkavat talotekniikan työvaiheet eli putki-, sähkö-, ilmanvaihto- ja automaatiotyöt. Seikkula laskee työmaan paikallisuusasteen nousevan silloin jopa 70 prosenttiin. Kannattaako soitella töihin?

– Aina kannattaa soitella. Mulla on lista, ketkä on soittanheet.

– Kuuleppa mestari, ois pikku ongelma, Seikkula pysäytetään ensimmäisessä kerroksessa.

Ikkuna-aukot on suunniteltu vähän ahtaiksi, mikä aiheuttaa ikkunoiden asentajille päänvaivaa. Jalkojen alla kuivuu pressulla peitetty, vastikään valettu betonilattia.

Kuljemme pilarien, pressujen, valoköysien ja työporukoiden lomasta kohti portaikkoa. Kiviportaat on suojattu tarkoin vanerilla, sillä ne ovat tällä hetkellä ainoa valmis pinta talossa.

Ylempänä hurisee imuri. Kittiläläisen Lila Hummastin jokapäiväinen tehtävä on estää hiekan pääsy portaiden ja vanerin väliin naarmuttamaan ja samalla pitää huoli siitä, etteivät portaat ole kulkijoille liukkaat.

Kallossa asuva Hummasti on alanvaihtaja. Hän työskenteli aiemmin matkailualalla Kittilässä ja Ylläksellä. Rakennustyömaa on välivaihe uuden suunnan etsinnässä.

– Olen kyllä ollut tyytyväinen. Tämä on mukavaa työtä, tosi vaihtelevaa, Hummasti sanoo.

Päivän työt ainoa siistijä saa suunnitella melko vapaasti. Tärkeää on, että työmaalla on turvallista, ja sen vuoksi Hummasti tarttuu esimerkiksi kulkuväylillä huomaamiinsa tavaraläjiin.

Toisessa kerroksessa rakennuksen suunnat alkavat hahmottua. Sali ammottaa vielä ilman seiniä, mutta tästä kuljetaan jatkossa parvikatsomoon, jossa puolentoista vuoden päästä jännätään jo Ylläksen Nousun salibandypelejä.

Seikkula kertoo, että yhteiselämä aivan työmaan kyljessä omaa elämäänsä elävän koulun kanssa on ollut sujuvaa. Kerran työmaalla oli tyhjennetty vaahtosammuttimia, mutta muutoin koululaiset ovat pysyneet poissa – poroja ja koiria aitojen sisällä on sen sijaan ollut.

Kolmannessa kerroksessa, tulevassa lukiossa, tuuli muistuttaa vaihtelevistä säistä. Kolarilaiset Mikko Niva ja Juha Rita tekevät puusta muotteja liikuntahallin katon ontelolaattojen saumavaluja varten. Valmista pitäisi olla ”mahollisimman äkkiä”.

– Maanantaina valetaan, Seikkula ilmoittaa.

Valetaan, jos säät eivät mene ihan mahdottomiksi. Seikkula tarkistaa sääennusteen monta kertaa päivässä, useasta lähteestä. Lumisateella ei valeta eikä kovalla pakkasella. Jos Seikkula saisi päättää, talvella ei valettaisi ylipäänsä. Kylmyys moninkertaistaa työvaiheiden määrän. Lisäksi työ tehdään vähemmässä valossa. Onneksi valut ovat loppusuoralla.

– Tämä on hyvä työmaa. Kaikki asiat on reilassa. En ossaa moittia, Niva kehuu.

Työmaassa miellyttää muun lisäksi sen läheisyys kodista. Käsillä oleva vuoden työsopimus on rakennusalan tekijöiden mielestä ”hurjan pitkä”. Mitä ajatuksia pikku hiljaa valmistuva talo herättää?

– Tarpeellinen ja komea, Niva sanoo.

Kiivetään vielä yhdet, huojuvat työmaaportaat katolle. Sieltä näkee koko ympäröivän kirkonkylän uudesta näkökulmasta. Ylläskin näkyisi komeasti, jos ei olisi pilven sisässä.

– Harmi vain, että sinne suuntaan ei ole yhtään ikkunaa, Seikkula miettii.

Alapuolella seisoo vanhoja ja vielä vanhempia, kohtalaisessa ja sitä huonommassa kunnossa olevia koulurakennuksia, jotka jäävät pian historiaan. Millainen uudesta tulee?

– Hyvä tästä tulee, Seikkula vakuuttaa.