Muualta Lapista

Sandra-vauva nukkuu rinkassa, kun isä ajaa hirviä ja äiti on tornissa passissa Muonion Kätkäsuvannossa

Vessan ovesta ilmestyy iloisesti virnistävä kymmenkuinen lapsi. Hän on äidin sylissä ja hyvällä tuulella. Ulko-oven edustalla on läjässä ainakin aseen kuljetuslaukku ja lapsenkantorinkka sekä oranssia vaatetta.

Ulkona on vain pari astetta lämmintä. Paljonkohan Sandra tarvitsee vaatetta?

Vanhemmat Ilkka Alatalo ja Irmeli Korkala pukevat esikoistaan ja kokoavat tavaroita ripeästi kasaan. Kokoontumispaikalla Kätkäjärven yksityistien varressa pitäisi olla kymmenen minuutin kuluttua.

Alatalo on suunnitellut tämän syksyn jo ennen Sandran syntymää.

Alatalo jäi vanhempainvapaalle Hetan lukion matematiikan ja fysiikan opettajan työstään kesäloman päätteeksi. Samaan aikaan Korkala palasi kevään vanhempainvapaaltaan englannin- ja ruotsinopettajan työhönsä samaan kouluun.

Alatalo haaveili ennen Sandran syntymää pitkistä metsästysreissuista vauvan kanssa.

– Niin paljon mettällä ku mahollista, Alatalo ajatteli.

Arki on pikkuisen hillinnyt kunnianhimoa.

– En ajatellut silloin kakkavaipan vaihtoa.

Katso video Ilkka Alatalon ja Sandra-vauvan ajopyynnistä Muonion Kätkäsuvannossa:

Video: Milla Salo

Sandra on ollut mukana hirvenpyynnissä koko syyskuun ja lisäksi linnunpyynnissä. Pitkien päivien sijaan kaksikko käy yleensä yhden ajon ja palaa sitten kotiin syömään, vaihtamaan vaipat ja leikkimään.

Viikonloppuisin, kun molemmat vanhemmat ovat mukana, pyyntipäivät voivat olla vähän pidempiä. Sandran ruokinta ja vaippojen vaihto tapahtuu maastossa. Koko päivää lapsi ei voi kuitenkaan repussa olla.

– Sandran pitää päästä riehumaan, eikä häntä voi laittaa maahan märkään maastoon, Alatalo sanoo.

Sandra on kaukalossaan ja auto liikkuu. Hiekkatien varressa odottaa pienehkö Kätkäsuvannon metsästäjien seurue, jossa on kaksi lähisukulaista lisää: metsästyksenjohtaja ja Sandran vaari Seppo Alatalo sekä Ilkka Alatalon veli Ismo Alatalo.

On ensimmäisen hirvenpyyntijakson päätöslauantai. Suunnaksi otetaan Kätkäjärven takaa nouseva Miasvaara.

Sandra pääsee vaarin syliin ja Ilkka Alatalo vaihtaa hänelle poronnahkakintaiden tilalle paremmin vauhdissa mukana pysyvät villalapaset, jotka sujahtavat punaisen fleecehaalarin hihojen sisään.

Korkala ottaa aseen selkäänsä ja lähtee kävelemään ylös vaaraan kohti passitornia. Passiin lähtevät myös Leo Korkeamaa ja seurueen vanhin, 75-vuotias Yrjö Perkkiö sähköpyörällään. Kaksi muuta Alataloa lähtee koukkaamaan ajomiehinä vaaran eteläpuolelta ylös.

Sandran ja Ilkka Alatalon reitti on vähän helpompi ja lyhyempi kierros pohjoisen kautta ylös passitorneille. Mistä tahansa ryteiköstä ei voi lapsen kanssa mennä läpi.

Odotamme vielä hetken autojen luona ja tarkistamme varusteet. Sandran silmät alkavat lurpsahdella. Hän pääsee rinkkaan. Alatalo vaihtaa painoa paikoillaan jalalta toiselle. Silmät painuvat kiinni.

Rinkan taskussa on ensiapupakkaus ja sivulla roikkuvat pinkit kuulosuojaimet. Tosiaan, ne pitää panna päähän nyt. Alatalo vilkaisee rinkan olkaimessa roikkuvasta peilistä, että ylhäällä on kaikki hyvin.

Vähän ajan päästä viesti Whatsapp-ryhmässä kertoo, että passit ovat paikoillaan ja ajo voi alkaa. Alatalolle ajopyynti on nyt ainoa vaihtoehto, koska Sandra ei nuku paikoillaan seisovassa rinkassa.

Seura on tähän mennessä kaatanut yhden hirven. Lupia on neljä, mutta kahta enempää tuskin saadaan tai ammutaan. Vasoja Muoniossa ei ammuta, jottei hirvikanta vaarannu.

Hirvien määrä on vähentynyt Kätkäsuvannossa. Nyt on viides heikko vuosi. Nousemme hiekkakankaalta vaaran rinteen muutaman vuoden vanhalle hakkuulle ja väistelemme risuja. Alatalo kertoo, että jokaisella on omat ajatuksensa siitä, mikä hirvet on vienyt.

Alatalo miettii, voisiko syynä olla viime vuosien liian isot pyyntimäärät.

Ajometsästys on Alatalon mieleen. Tilanne voi tulla eteen milloin tahansa. Puolet seuran hirvistä ammutaan ajossa.

Tänään niin tuskin pääsee käymään, sillä juttelemme ja rymistelemme oksien yli niin, että hirvi kuulee meidät kauas.

Suuntaamme soiseen ojanvarteen, jossa hirvet viihtyvät.

Miten pyynti on Sandran kanssa sujunut?

Hyvin, Alatalo kertoo. Hän pitää metsästyksestä paljon, ja halusi olla myös lapsen kanssa kotona. Yhdistelmä toimii. Metsäpäivän jälkeen maistuvat välillä myös rauhallisemmat ja helpommat kotipäivät. Tällä viikolla niitä tuli useampi putkeen, mikä alkoi olla tylsää.

Maastossa Sandra nukkuu paremmin ja pidempiä unia kuin kotipihassa paikoillaan olevissa vaunuissa. Kun lapsi nukkuu, isä saa rauhassa keskittyä pyyntiin.

Alatalolle on tärkeää totuttaa lapsi perheen harrastukseen jo ihan pienenä. Teini-iässä se ei välttämättä enää onnistuisi. Alatalon veljekset olivat itsekin melko nuoria, kun lähtivät isän matkaan. Ismo-veli ampui ensimmäisen hirven 12-vuotiaana.

– Kyllähän se lähentää, kun on yhteinen harrastus.

Ilkka Alatalo suunnittelee jo nyt turvallisen aseenkäytön opettamista tyttärelle.

– Ajattelin opettaa Sandran ampumaan heti ku mahollista.

Alatalo on kuullut, että radalla jopa kolmevuotiaat voivat harjoitella ampumista. Niin pienenä Sandra tuskin tarttuu aseeseen. Asekaapin turvallisuus ja sen opettaminen, että aseisiin ei kosketa, ovat ajatuksissa.

– On oltu aina tosi tarkkoja, hän sanoo.

Alatalolla on mukana tarkkuusammuntaharrastusta varten hankittu, metsästyskäyttöön hieman raskas ase. Se on pienikaliiperinen, hiljainen ja lapsen kannalta mahdollisimman turvallinen ase. Alatalo harrastaa tarkkuusammuntaa Maanpuolustuskoulutus MPK:n kursseilla.

Sandra ei ole hirvenpyynnin aikana ollut vielä mukana ampumistilanteessa.

Sandra ei tiedä jutteluistamme vaan nukkuu rauhallisesti repussa. Saavumme rinnesuolle ja päätämme mennä ensimmäisen ojan yli ja nousta sitten soista rinnettä ylös.

Suopursut tuoksuvat ja hengitys muuttuu raskaammaksi pehmeällä rahkasammaleella. Alatalo aukoo metsästystakkiaan ja ottaa huikan pienestä juomapullosta. Sandra painoi viimeksi neuvolassa seitsemän kiloa.

Rajaväylä välkkyy alhaalla sinisenä ja Ruotsin puolen vaarat loistavat keltapilkullisina vähitellen aukeavassa ja kirkastuvassa syysmaisemassa.

Alatalo kertoo ajatuksiaan vanhemmuudesta ja sen jakamisesta. Hän arvioi, että Sandran vanhempien vastuut jakautuvat melko tasan.

– Nyt on minun aika.

Paitsi päivät, Sandra viettää Alatalon kanssa myös yöt, koska nukkuu hänen vieressään rauhallisemmin.

Keväällä Sandraa vaivasivat refluksioireet, eikä nukkumisesta tullut oikein mitään. Vanhemmat keksivät jakaa yön niin, että Alatalo meni nukkumaan jo kahdeksalta ja heräsi yöllä ottamaan vastuun vauvasta, jotta Korkalakin sai nukkua muutaman tunnin ennen kuin Alatalon oli aika käynnistää auto ja lähteä töihin Hettaan.

– Irmeli oli hyvin, hyvin väsynyt. Sillä lailla saimme sen toimimaan ja rytmi löytyi.

Kuusikuru oli ennen hirvien suosiossa, Alatalo kertoo, mutta nyt kurusta on jäljellä vain soinen, aukea pohja. Kuuset on kaadettu.

Sammaleelta löytyy hirvenjälki, muodoltaan poronjälkeä terävämpi. Se on melko tuore, Alatalo arvioi. Lähdemme seuraamaan jälkiä ylämäkeen, ja jäämme vähän matkan päähän passitornista odottelemaan toisen ajoporukan ehtimistä ylös.

Sandran jalat alkavat heilua äitiyspakkauksen töppösissä. Hän avaa silmänsä, kun kävely muuttuu paikoillaan keinumiseksi.

– Äiti on passissa, Alatalo kertoo tyttärelle.

Whatsapp-ryhmä piippaa, että toinenkin ajoporukka on päässyt ylös. Ajo on päättynyt. Alatalo ottaa patruunan pois aseen piipusta.

Korkala on jo tullut alas kiven päälle rakennetusta tornistaan ja lämmittelee oranssissa pitkässä takissa.

Hän levittää Sandralle maahan hoitoalustan ja noin minuutissa vanhemmat ovat vaihtaneet yhteistyössä vaipan ja pukeneet villaiset kerrokset takaisin lapsen päälle. Sandra saa seuraavaksi huikan rintamaitoa.

Muut pyytäjät tekevät maassa makaavista risuista taukotulet ja kaivavat nokipannut ja makkarat repuistaan.

– On tärkeää, että viihtyy mettässä, ei se, että pääsee ampumaan, Ilkka Alatalo kertoi aiemmin vaaran rinteessä.

Tulilla istuvasta porukasta näkee, että se viihtyy. Sandra vaihtaa sylistä toiseen, jotta kaikki saavat hörpätä kahvit ja syödä eväät.

Nuotiolla käydään läpi pyyntiä, maisemia, metsien tilaa ja Sandran osallistumista pyyntiin. Seppo Alatalon mielestä vauva sopii pyyntiporukkaan.

– Hyvin se toimii, ei mithään hättää.

Kun hirvenpyynti taukoaa, Sandra lähtee lintumetsälle.

Muoniossa saatiin ensimmäisellä jaksolla 29 hirveä, Kolarissa 65

Muonion yhteisluvan pyytäjät saivat ensimmäisellä pyyntijaksolla saaliiksi 29 aikuista hirveä. Muoniossa on tälle syksylle yhteensä 90 lupaa, joista yhteisluvassa on mukana 82. Osa metsästäjistä hakee yhteisluvan sijaan itse lupansa.

Muonion riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Jari Makkonen kertoo, että hirvikanta on Muoniossa pikkuhiljaa elpymässä, mutta hirvien määrä vaihtelee alueittain.

– Syksy alkoi aika rauhallisesti, mutta se koko ajan piristyi ensimmäisen jakson loppua kohden, Makkonen kertoo.

Etelä-Muoniossa hirviä saadaan yleensä paremmin myöhemmin syksyllä, kun ne siirtyvät talvilaitumilleen.

– Kiimarauhoitus sattui tänä vuonna nappiin. Kiiman merkkejä alkoi olla näkyvillä viime viikolla, Makkonen kertoo.

Hänen mukaansa vielä on aikaista arvioida koko pyyntikauden saalisprosenttia, koska siihen vaikuttaa esimerkiksi lumen tulon ajankohta.

Kolarissa kaatui ensimmäisen pyyntijakson aikana 51 aikuista ja 14 vasaa eli alle 23 prosenttia kaikista luvista.

Kolariin myönnettiin yhteensä 255 aikuisen hirven lupaa. Yhden aikuisen luvalla voi pyytää kaksi vasaa.

Hirviä sai ensimmäisen jakson aikana 22 seuraa tai seuruetta. Yhdeksällä seuralla tai seurueella ei vielä tullut kaatoja.

Pyyntilupien määrä kaksinkertaistui Kolarissa tälle syksylle. Muoniossa lupia on tänä syksynä vähän viimevuotista vähemmän.

Hirvenpyynti jatkuu kiimarauhoituksen jälkeen lauantaina 4. lokakuuta. Pyynti päättyy 15. tammikuuta.