Pääkirjoitukset

Paulaharju-viikko on alleviivaus paikallisille miksi-kysymyksille

Kolarin kulttuurikalenteri saa ensi viikolla uuden tulokkaan, kun Paulaharju-viikko täyttää Sieppijärven kotiseutumuseon isolla joukolla paikkakuntalaisia Paulaharjun tuntijoita ja historiasta kiinnostuneita. Mukana on myös vierailevia tutkijoita.

Samuli Paulaharjun syntymästä tuli kuluneeksi 150 vuotta. Yli sata vuotta sitten hän tuli tänne muualta, meni kauas maalikyliltä ja näki, että täällä on jotain muistiin merkitsemisen arvoista, joka pian katoaa.

Sieppijärveläinen Reeta Ikonen on yksi Paulaharjun ihailijoista ja hänen perintönsä jatkajista. Ikonen on kerännyt tietoa poroaitojen paikoista, merkinnyt niitä kartalle ja kerännyt talteen muistitietoa siitä, miten poroja on Kolarin paliskunnassa ennen hoidettu.

Ikonen kertoo ensi viikolla yleisölle, mitä sai selville ja mitä merkitystä tiedolla on. Ikonen tarvitsee tietoa menneestä, jotta ymmärtää paremmin sitä, miksi asiat poronhoidossa tehdään tällä hetkellä niin kuin tehdään.

Kulttuuri on vastauksia miksi-kysymyksiin, joita Ikonenkin kysyy hänelle uuden paliskunnan poronhoitotöissä. Se on paikallisesta maasta ja ympäristöstä kumpuava tapa tehdä asioita, elää ja tulla toimeen.

Uusi Paulaharju-viikko on upea alleviivaus sille. Viikon aikana paikkakuntalaiset tekevät taiteeksi esimerkiksi Paulaharjun muistiin merkitsemät tarinat Sieppijärven karhuntaposta ja nuorenparin elämästä Juustovaarassa.

Kesään ovat jo mahtuneet myös monitaiteinen Väyläfestivaali ja kittiläläisen Kulttuurikattilan hankkeillaan kuntiin tuomat kulttuuriesitykset.

Kulttuurikattila on kasvanut isoksi kulttuuritoimijaksi Lappiin ja Pohjois-Pohjanmaalle ja levittää kulttuuria kuntien kulttuurikasvatussuunnitelmina ja niitä toteuttavina työpajoina muun muassa valtionapurahoilla.

Pohjalla on muun muassa ajatus asiallisesti palkatusta työstä taiteilijoille, jotta he eivät karkaa Lapista parempien mahdollisuuksien kaupunkeihin.

Väyläfestivaali taas näkee rajaseudun rajattomuuden hienona alustana taiteelle ja taiteiden sekä ihmisten kohtaamiselle. Festivaali sai tänä vuonna Taiken festivaaliavustusta.

Paulaharju lähestyi aluettamme satojen kilometrien ja elämäntapojen eron takaa. Hän näki täällä jotain, mitä ei olisi paikallisin voimin saatu tallennettua, mutta jonka varaan tänä päivänä rakentuu iso osa oman kulttuurin ja elämäntavan historian ymmärrystä.

”Raamattu ja sukukirja,” Reeta Ikonen tiivisti oman suhteensa Paulaharjuun.

Yhteiset kulttuurirahat kulkevat usein sen taskuun, joka katsoo seudun arkea hiukan ulkopuolelta, ja osaa pukea hienouden rahoittajien ymmärtämiksi sanoiksi.

Paulaharju-viikko näyttää, että ilman isoja avustuksiakin voi saada aikaan isoja kulttuuritekoja.

Milla Salo, päätoimittaja