Urheilu

Paremmaksi pelaajaksi, kohti urheilijaelämää – Iisak Liikavainio ja Jasper Räisänen harjoittelevat jääkiekkoa ja urheilijaelämää Rovaniemellä

Kotikunnan ja Rovaniemen väliä reissaavat yhdeksäsluokkalaisten vanhemmat.

Koulua, treeniä, ruokaa, unta. Ja sama uudestaan. Muoniolaisen yhdeksäsluokkalaisen Iisak Liikavainion arki Rovaniemellä on koottu neljästä tärkeästä palikasta. Niistä jääkiekon pelaaminen ja oheisharjoittelu vie kolmisen tuntia päivässä. Viikossa jäätreenejä on koulun alettua neljästi, kesällä enimmillään yhdeksät.

Urheilijaelämän opiskelu alkoi toden teolla vuosi sitten, kun Liikavainio siirtyi pelaamaan Rovaniemen Kiekon U15-joukkueeseen ja muutti Rovaniemelle. Nyt hän jatkaa koulunkäyntiä yliopiston harjoittelukoulussa ja urheilua SM-sarjaan karsivassa RoKi:n U16-joukkueessa.

Idut urheilijaelämään Liikavainio on kasvattanut muun muassa Kolarin jäähallissa. Hän aloitti jääkiekkoharrastuksen kahdeksan vuotta sitten, ykkösluokkalaisena.

Pelaaminen oli leikkimielistä, mutta KoTU:n junnujoukkueessa oppi lajin alkeet. Pelien lisäksi tärkeitä olivat joukkueen yhteiset ruokailut grillillä sen jälkeen, kun pelit oli pelattu.

– En ollu kovin hyvä pelaamaan.

Se oli mun päätös, mutta iskä anto luvan, että voi lähtee.

Lapsena Liikavainiolla oli monta lajia, tärkeimpänä hiihto, sitten jalkapallo, laskettelu ja vähäsen yleisurheilua.

– Jääkiekko ei ollu se ykköslaji.

Siitä tuli ykkönen pikkuhiljaa. Tänä kesänä pois jäi kakkonenkin, jalkapallo rovaniemeläisen FC Santa Clausin P15 Ykköstä pelaavassa joukkueessa.

Liikavainion jääkiekon pelipaikka puolustajana on Kolarin peruja.

– Minun joukkue hajosi ja menin nuorempiin pelaamaan. Pelasin siellä puoli vuotta puolustajana, ja siitä lähtien olen pelannu puolustajana, hän kertoo.

Yläkoulun alkaessa Liikavainio jatkoi hiukan vakavampaa harrastamista yläkouluakatemian leireillä Rovaniemellä.

– Halusin treenata enemmän, vähän totisempaa harrastusta ja kilpailua.

Seiskaluokan keväällä Liikavainio kävi RoKin matkassa pelaamassa pääsiäisturnauksessa Oulussa. Siellä hän ja koko perhe alkoivat harkita Rovaniemelle siirtymistä.

– Se oli mun päätös, mutta iskä anto luvan, että voi lähtee.

Liikavainio treenasi kesäkuun Rovaniemellä, ja sitten asia lyötiin lukkoon.

– En kumminkaan yksin asu, äiti tai iskä käy Rovaniemellä, hän kertoo.

Kehittyminen on sen jälkeen ollut isoa ja monipuolista.

– Kamppailupeli, puolustus ja luistelu, Liikavainio luettelee tämänhetkisiä vahvuuksiaan pelissä.

Elokuun harjoitusotteluiden jälkeen jälkeen alkavat karsintaottelut SM-sarjaan. Syys–marraskuun karsinnoista joukkue jatkaa ylempään SM-sarjaan, alempaan SM-sarjaan tai Mestikseen. Pelejä on kaksi joka viikonloppu, yhteensä 14.

Joukkueen tavoitteena on säilyä SM-sarjassa. Liikavainio arvioi joukkueen olevan karsintasarjan keskikastia, ei ennakkosuosikkeja. Vastassa ovat koko Suomen joukkueet TPS:stä Kärppiin.

– Joukkueessa on hyvä henki, tehään hommia ja koitetaan pärjätä sarjassa.

Joukkueelle on räätälöity yläkouluakatemia, joka tarkoittaa viittä leiriviikkoa vuoden aikana.

– On ollu kyllä tosi mukavaa. Treenataan kovaa ja koulut hoidetaan siellä. Saa olla kavereiden kanssa illat ja vapaa-ajat ja sitte opiskellaan myös urheilijaelämää, vaikka ruokavaliota, hän kuvailee akatemian leirejä.

Tavoite on kehittyä pelaajana, erityisesti kiekollisessa pelissä. Pidemmällä tähtäimellä tavoitteena on toisen asteen akatemia aamutreeneineen ja ammattiurheilijan elämä.

Rovaniemi on Liikavainion mielestä hyvä paikka kehittyä. Talvella voi treenata ulkojäillä ja ystäviä on paljon.

– Porukka on vähän tiiviimpi täällä.

KolarilainenJasper Räisänen valmistautuu tulevana viikonloppuna edessä olevaan ensimmäiseen sarjapeliinsä RoKin U16 SM -joukkueessa.

Sarjakausi alkaa tuplaviikonlopulla Kärppiä vastaan. Lauantaina 9. syyskuuta joukkue matkustaa Ouluun Kärpät Akatemia -joukkueen vieraaksi. Sunnuntaina Rovaniemellä vastassa on Kärpät.

– Tulee olemaan vaikeita vastustajia. Sarjassa kaikki vastustajat on hyviä, Räisänen sanoo.

Haastavimmiksi hän arvioi isojen kaupunkien joukkueet kuten Tampereen Tapparan ja Ilveksen.

– Oon oottanu, että sarjapelit alkaa ja pääsee pelaamaan pisteistä. Hyvällä pelaamisella on hyvät mahdollisuudet, Räisänen kertoo.

Tärkeää on hyvä valmistautuminen, mikä tarkoittaa Räisäselle sitä, että treeneissä vedetään täysillä viimeisinä päivinä.

– Että saa sen hyvän mielen peliin.

Hyvä valmistautuminen on myös sitä, että nukkuu riittävästi pelipäivän yönä ja syö hyvin. Lautasella on myös salaattia.

Räisänen pääsi mukaan Rokin U16-joukkueeseen keväällä yläkouluakatemian leiriviikolla järjestettyjen try out -jäiden kautta. Hän osallistui akatemian leiriviikkoihin kahdeksannen luokan ajan Kolarista käsin.

Kevään Try out -jäillä pelattiin kolmen viikon ajan kiekkoa useampi kerta viikossa, vastustajat vaihtuivat, ja vastassa oli myös vanhempia pelaajia. Jäiden jälkeen Räisäselle kerrottiin, että hänellä olisi mahdollisuus päästä joukkueeseen.

Kolarista käsin pelaaminen ei olisi onnistunut, koska harjoituksia tai pelejä on kuutena päivänä viikossa.

– Vanhempien kanssa yhessä tehtiin päätös, Räisänen kertoo.

Mukana arjessa Rovaniemellä on usein joko äiti tai isä. Pelejä käyvät joskus katsomassa myös sisarukset.

Pystyn antamaan oikein sen paineen.

Viime kaudella Räisänen pelasi Pajalassa alle 18-vuotiaiden joukkueessa Suomen Suomi-sarjaa vastaavaa ruotsalaista sarjaa.

– Siinä sai vähän vauhtia, hän kertoo.

Nyt vauhtia on vielä paljon enemmän. Luistelu on yksi laitahyökkääjänä pelaavan Räisäsen vahvuuksista.

– Teen aika paljon töitä hyökkäyspäässä. Harjoituspeleissä karvaaminen on vielä enemmän tullut näkyville.

Karvaaminen tarkoittaa kiekollisen joukkueen häiritsemistä silloin, kun se on lähdössä hyökkäykseen. Räisäsen tärkein tehtävä kentällä on kiekon riistäminen vastustajilta.

– Pystyn antamaan oikein sen paineen.

Räisäselle jääkiekossa on tärkeää voittaminen ja maalien tekeminen. Se ei ole muuttunut kovinkaan paljon sen jälkeen, kun Räisänen kuusivuotiaana pääsi ensimmäisiin leikkimielisiin pikkukentän peleihin KoTUn joukkueessa.

– Maalien tekeminen oli silloin paljon tärkeämpää, hän kertoo.

Rovaniemellä harjoituksia on paljon, mutta jääaikaa vain neljä tuntia viikossa. Kolarin etu jääkiekkoharrastuksessa on se, että jäille pääsee melkeinpä milloin vaan.

– Se on hyvä asia kehityksen kannalta.

Koulun jälkeen ei muuta ehi tehä, ku syödä ja lähteä treeneihin. Illalla heti nukkumaan, että saa tarpeeksi unta.

Räisäsen elämässä on tällä hetkellä jääkiekon lisäksi toinen tärkeä asia: koulu.

Oivalluksia on tullut uusien valmentajien avulla kaukalossa mutta myös sen ulkopuolella. Yhdeksännen luokan aloittaneen Räisäsen ei tarvitse pakottaa itseään kiinnostumaan koulusta.

– Kentän ulkopuolinen pelaaminen. Opiskelukin pitää sujua, Räisänen sanoo.

Muutto Rovaniemelle on tarkoittanut uutta koulua ja luokkaa, uusia kavereita ja enemmän urheilua.

– Treenit kestää paljon pidemään. Koulun jälkeen ei muuta ehi tehä, ku syödä ja lähteä treeneihin. Illalla heti nukkumaan, että saa tarpeeksi unta.

Tällä hetkellä kuvio tuntuu sopivalta. Elämässä ei ole tilaa kovin paljolle muulle, mutta se ei haittaa.

– Hyvin on sujunut, tykkään siitä, että käyn koulussa ja treeneissä.

Räisäsen askeleet tästä eteenpäin ovat jääkiekkoon panostaminen, pelaamisen parantaminen kausi kaudelta ja pelaaminen ammattina. Tavoitteeseen pääsy vaatii ennen kaikkea sitä, että onnistuu yhdistämään koulun ja harrastuksen ja pärjäämään koulussa, vaikka pelejä on paljon.

Rovaniemi saattaa olla Räisäsen kaupunki vielä pitkään. Valmentajat, urheiluopisto, jäähalli, koko kuvio toimii Räisäsen mielestä hyvin.

– Jos opiskelu onnistuu täällä, ja pääsee ens kauella johonki joukkueeseen, täällä on hyvä pelata.

Perheet tukevat ja kuskaavat, pienet kunnat kasvattavat pelaajia

Iisak Liikavainion ja Jasper Räisäsen ensimmäistä jääkiekkojoukkuetta Kolarissa valmensi Jasperin isä Tero Räisänen. Hän alkoi herätellä kiekkotoimintaa ja vetää kiekkokoulua Kolarissa vuonna 2011, kun uusi jäähalli valmistui.

– Pojat on ollu innokkaita heti pienestä lähtien, voitonnälkäisiä, haluavat koko ajan pelata, Räisänen muistelee.

Luisteluharjoitukset eivät aina pienimmille harrastajille maistu, mutta Iisakille ja Jasperille maistuivat nekin.

– Näkkee, että on motivaatiota.

Pelaaminen oli Kolarissa mahdollista noin 12-vuotiaaksi asti. Sen jälkeen Räisäsen rooli on vaihtunut valmentajasta tukijaksi.

KoTU:n junnuaikoina hän arvosti muoniolaisia, muun muassa Liikavainion perhettä, jotka kuljettivat lapsia harrastamaan 70 kilometrin päästä. Omasta kodista jäähallille oli matkaa 800 metriä.

Kevään try out -jäiden jälkeen selvisi, että Jasperin pelaaminen vaatisi muuton Rovaniemelle. Vanhemmat kävivät hänen kanssaan tiukan keskustelun ja alkoivat pohtia omia työkuvioitaan.

– Ensireaktio oli, että ei onnistu.

Omista vanhemmista on se esimerkki, että on läsnä, vaikkei lajista aina kaikkea ymmärtäisikään.

Arjen palasille alettiin kuitenkin etsiä uusia asentoja. Mukana on koko viisilapsinen perhe, jossa vanhemmilla lapsilla on jo ajokortit arjen kuskauksia helpottamassa.

Ratkaisussa painoi sekin, että Tero oli saanut omilta vanhemmilta tuen harrastamiseen. Juuri nyt ja vielä muutaman vuoden eteenpäin tuki on tärkein.

– Ei itsellä ole se unohtunut, ko lähti, ei se ollu mikhään helppo paikka, ko lähet outoon piiriin, ei ole tuttuja kavereita, ruoka ei ole aina valmiina pöydässä.

Tuen lisäksi pelaamiseen tarvitaan rahaa. Räisänen muistuttaa, että maksu ei ole vain joukkueen jääajasta vaan sisältää kaiken harjoittelun ammattivalmentajien ohjauksessa ja pitkien pelimatkojen kustannukset.

– Nuorten etheen yrittää tehä kaikkensa ja varsinkin omien lasten etheen. Omista vanhemmista on se esimerkki, että on läsnä, vaikkei lajista aina kaikkea ymmärtäisikään, Räisänen kertoo.

– Nälkää pittää olla, ja kilpailu on kovaa. Se alkaa olla aika raakaa, Räisänen miettii.

Hänelle tärkeintä ei ole ammattilaisuus tai menestyminen vaan arvot, joita matkalla opitaan.

– Liikunnallinen elämäntapa, tietyt arvot elämässä. Aina meidän perheessä liikunta on läsnä.

Tärkeintä ei välttämättä ole pikkujunnuina pelien voitto vaan se, että on mukava porukka ja positiivinen ilmapiiri.

Iisak Liikavainion isä Tuomas Liikavainio muistaa junnuvuosista leikkimielisen ja myönteisen ilmapiirin kaukalossa ja sen ulkopuolella. Peliaikaa tarjottiin kaikille.

– Tärkeintä ei välttämättä ole pikkujunnuina pelien voitto vaan se, että on mukava porukka ja positiivinen ilmapiiri. Ne saa jatkamaan harrastusta. Jokaisen pelaaja polku on erilainen. Toinen kehittyy fyysisesti varhain, joku on valinnut päälajin jo alakoulussa ja joku tulee esimerkiksi jääkiekkoon mukaan hieman myöhemmin muun lajin kautta.

Liikavainion mielestä KoTU:n ja Räisäsen silloinen tyyli oli hyvä. Junioriurheilun ei pidä olla liian tosikkomaista, eikä erikoistumisen tarvitse tapahtua aikaisin.

RoKin U16-kilpajoukkueessa on edustettuna koko Lappi. Muonion lisäksi pelaajia pääsi karsintojen kautta mukaan Kolarista, Posiolta, Kemijärveltä ja Ylitorniolta.

Länsirajan pienistä kunnista on saatu taitavia pelaajia.

Kolarista lähtöisin oleva Anna-Liisa von Fielitz poikkeaa toimituksessa, kun kuulee tekeillä olevasta jutusta. Hän toimii joukkueenjohtajana rovaniemeläisen jalkapalloseuran FC Santa Clausin 2008-syntyneiden poikien P15 Ykkösessä pelaavalle joukkueelle.

von Fielitz painottaa, että länsirajan kuntien pelaajavahvistukset ovat joukkueelle tärkeitä.

– Länsirajan pienistä kunnista on saatu taitavia pelaajia vahvistamaan kaupungin "kakkosseuran" ykköstasolla pelaavaa joukkuetta. Se on mahdollistanut pelaamisen korkealla sarjatasolla riittävällä ja tasokkaalla kokoonpanolla, hän sanoo.

Nuorten pelaajien perheille kaupungin joukkueessa pelaaminen on tarkoittanut isoa satsausta ja kuljetusrumbaa, von Fielitz sanoo.

Rovaniemen seurojen joukkueet saavat länsirajalta pelaajien lisäksi myös tukijoita, kun paikalliset yritykset ovat lähteneet tukemaan molempien lajien joukkueita.