Pääkirjoitukset

Pääkirjoitus: Lohikanta romahtaa, joten omat veneet ja vavat on pantava syrjään

Mitä jos ensi kesänä Tornion-Muonionjokeen nousee niin vähän lohia, että kalastus Väylällä on pakko keskeyttää kesken kauden?

Kysymys heitettiin ilmaan viime viikolla Oloksella, eikä tasapuolista ratkaisua tai vastauksia ylipäänsä ollut helppo löytää. Tornion-Muonionjokivarren ja myös maa- ja metsätalousministeriön edustajilla näytti kuitenkin olevan yhteinen halu miettiä, mitä sitten, jos lohenkalastus ei ole mahdollista.

Lohiparvesta on tähän saakka lohkottu kiintiöitä merikalastajille ja jokikalastajille, vapaa-ajan kalastukseen ja ammatinharjoittajille. Ratkaisut tuntuvat usein olevan kaikkien mielestä epäreiluja.

Jos mitään ei nyt tehdä, lohi kuolee sukupuuttoon ja kalastusmatkailu kuolee myös. Rauno Virta

Pitääkö rajoitusten olla ihmisten näkökulmasta reiluja?

Tornion-Muonionjoen ja rannikon kalatalousalueen puheenjohtajan Elias Teriön mielestä nyt pitäisi kuunnella luontoa. Hän avasi lohen pelastamiseen tähdänneen seminaarin sanomalla, että oikeuden mukana tulee aina myös vastuu.

Lohikannat ympäri pohjoisen Atlantin voivat surkeasti. Huonovointisuus leviää eteläisempien jokien kannoista pohjoista kohti.

– Jos mitään ei nyt tehdä, lohi kuolee sukupuuttoon ja kalastusmatkailu kuolee myös, kalastusmatkailuyrittäjä Rauno Virta sanoi tunteikkaassa puheenvuorossaan Oloksella.

Ympäristöjärjestö WWF:n johtava kalastuksen asiantuntija Matti Ovaska kertoi, että Itämeressä romahtaa vuosikymmeniä jatkuneen voimakkaan kuormituksen vuoksi kalakanta toisensa jälkeen. Nyt vuorossa on lohi, eikä se yllätä.

Hän vaati rohkeutta toimia nopeasti ja kesken kalastuskaudenkin, kun muutoksia kalakannoissa huomataan. Ovaskan mielestä reaktiokyvyn lisäksi lohen ympäriltä on puuttunut keskustelu.

Ministeriö teki keskustelunavauksensa viimeisellä hetkellä. Nyt keskustelun tieltä on pantava syrjään vielä omat lohivavat ja -veneet.

Milla Salo, päätoimittaja