Ajankohtaista

Luoteis-Lappi 50 vuotta: Ylioppilaat kirjoittivat läjäpäin älliä vuonna 1987

Kuuden ällän ylioppilas Tero Vuontisjärvi valmistui kauppakorkeakoulusta synkimpään lamaan, mutta löysi uran Helsingin kaupungilta. Hän tunnustaa olevansa yhä perfektionisti.

Luoteis-Lappi haastatteli keväällä 1987 Kolarin ja Muonion korkeimmat pistemäärät ylioppilaskirjoituksissa saaneita abiturientteja.

Kaikista kokeista eli täydet kuusi laudaturia kirjoitti kolarilainen Tero Vuontisjärvi. Vain yhden pisteen päähän kuudesta laudaturista ylsi muoniolainen Marko Lindgren.

Vuontisjärvi valmistautui haastattelua tehdessä Helsingissä kauppakorkeakoulun pääsykokeisiin. Lukiossa hän opiskeli pitkiä päiviä.

– Itse tein lukiossa raskaat ainevalinnat, mm. pitkä matematiikka ja jatkosaksa olivat ohjelmassa. Niinpä päivät venyivät välillä pelkästään koulussa aamuyhdeksästä lähes kuuteen illalla, joten rankkaa se oli, täytyy näin jälkikäteen myöntää, Vuontisjärvi kertoi toukokuun lopulla julkaistussa haastattelussa.

– Aikaahan tiivis koulunkäynti vie, siitä ei pääse mihinkään. Itselleni se merkitsi sitä, että harrastuksille aikaa jäi aikaisempia vuosia vähemmän. Tosiasia on, ettei koulunkäynti ole sinänsä ikinä helppoa. Luettavaa on, ja jos epäselvyyksiä ilmenee, vastaukset on selvitettävä jostain, eli tietoa on jatkuvasti täytynyt hankkia eri lähteistä.

Vuontisjärvi haaveili opiskelupaikasta kauppakorkeakoulussa ja sen jälkeen kansainvälisestä markkinointi- ja konsultointityöstä.

Minä en nykyään kauheasti usko urasuunnitteluun.

– Ai, mahtavaa! hän toteaa nyt ylioppilaan haaveistaan.

Suunnitelma toteutui kauppakorkeakouluun saakka, jonne haki ja pääsi toinenkin kolarilainen ylioppilas Hannele Keränen, Vuontisjärven hyvä kaveri. Vuontisjärvi muistaa saaneensa idean Keräseltä, joka selaili siihen aikaan melko ohutta valintaopasta ja kertoi, että Helsingin kauppakorkeakoulu olisi aika kova juttu, mutta sinne on vaikea päästä.

Nyt takana on 30 vuotta työuraa Helsingin kaupungilla, jossa Vuontisjärvi työskentelee tällä hetkellä talous- ja suunnittelujohtajana kasvatuksen ja koulutuksen palveluissa.

– Minä en nykyään kauheasti usko urasuunnitteluun. Elämä tuo ja vie, hän sanoo.

Kun Vuontisjärvi valmistui vuonna 1994, Suomi oli synkimmässä lamassaan. Onneksi opiskelukaveri soitti työtarjouksesta Helsingin kaupungilla. Se oli Vuontisjärven uran lyhyin haastattelu.

– Menin silloisen nuorisoasian keskuksen päällikön huoneeseen. Hän ei edes katsettaan nostanut, kysyi vain, oletko ekonomi. Selvä, paikka on sun.

En ollut maininnut, että munuaisia on kaksi. Se harmittaa vieläkin.

Vuontisjärvi hymähtää omille ajatuksilleen rankoista lukiovuosista. Jälkikäteen ajatellen työelämä on tuonut mukanaan vielä paljon rankempia aikoja.

Opintoihin hän sai omasta mielestään hyvät eväät Kolarin pienestä lukiosta.

– En joutunut yhtään tappiolle tai hävinnyt. Kolarissa oli erittäin laadukasta opetusta ja hyviä opettajia, Vuontisjärvi kertoo.

Kuuden laudaturin takaa löytyy hänen mukaansa hyvän opetuksen lisäksi perfektionistinen luonne.

– Jos jotain teen, niin tehdään se kunnolla.

Siihen liittyen Vuontisjärvi haluaa kertoa vielä yhden anekdootin ylioppilaskirjoituksistaan. Sen aikaisessa yleisreaalikokeessa hän oli opiskellut erityisen hyvin biologiaa ja päntännyt munuaisten toiminnan viimeisen päälle. Kuinka ollakaan, kokeessa oli kysymys munuaisista. Vuontisjärvi selosti toiminnan tarkoin ja piirsi kuvankin. Kun tulokset tulivat, hän kuuli, että vastauksesta oli tiputettu pisteitä. Silloinen lukion rehtori Eila Leppäjärvi selvitti, mikä pisteet oli vienyt.

– En ollut maininnut, että munuaisia on kaksi. Se harmittaa vieläkin, Vuontisjärvi hymähtää.

Muonion ylioppilaskirjoituksista kerrottiin, että ne menivät keskimääräisesti ottaen hyvin, ja hylättyjä oli ainoastaan kaksi. Myöskään kuuden ällän kirjoittajia ei löytynyt.

Lähimmäs pääsi Marko Lindgren, jolla kuudes ällä reaalista jäi vain pisteen päähän.

Tuoreen ylioppilaan mielestä kirjoitusten ainemäärää pitäisi jatkossa jopa laajentaa.