Ihmiset 

Kesäsarjassa tavataan luonnossa viihtyviä ihmisiä: Luontoa katsoo uudella tavalla taiteen kautta

Taitelija Maria Siekas löytää luonnosta aina uutta ja jotain tuttua.

Lapin luonto kukkii nopeasti, mutta kuihtuvissakin kukissa on kauneus. Voima on virrannut kukasta takaisin juureen, ja se kukkii taas seuraavana vuonna. Hyvän talven jäljiltä vielä voimakkaampana ja kauniimpana. Näin Lapin kesää kuvailee Ylläsjärven rannalla asuva Maria Siekas.

– Kuihtuvissa kukissa on tietynlaista symboliikkaa. Kukaan ei säästy kuolemalta, kaikki on kuolevaista, Siekas sanoo.

Kuvataideopettajana työskentelevä Siekas saa luonnosta inspiraatiota taiteeseen. Joka kerta luonnossa ollessa sieltä huomaa jotain uutta oli se sitten värejä tai muotoja. Inspiraatio tulee tunteista, joita luonnossa kokee luonnonvoimien ottaessa vallan ja hetkistä, joita kokee yksin tai yhdessä. Pieniin yksityiskohtiin syventyy, ja katsoo asioita, joita ei ole tullut ajatelleeksikaan.

– Monesti haluan kuvata kaunista, ja luonto on kaunis. Kivi saattaa kiinnostaa, sen muoto, sammal sen päällä ja sitten sitä katsoo tarkemmin.

Taiteessaan Siekas haluaa antaa tilaa myös katsojille tulkita teoksia itse. Teos voi tuoda mieleen jonkin asian tai kokemuksen, mikä herättää itsessä tunteita aivan, kuten luonnossa kulkiessa muodot, varjot ja tuoksut voi herätellä aisteja ja muistuttaa tutuista asioista. Yksi tunteita herättävä näyttely oli Siekaksen tekemä teoskokonaisuus ensimmäisestä koronavuodesta. Näyttelyn muisteleminen herkistää edelleen.

– Jokainen samastui johonkin työhön. Moni alkoi itkemään, sillä he näkivät teoksissa jonkin tietyn muiston. Se oli huippuhetki omassa taiteessa, kun näki ihmisten reaktiot.

Vuodet vierii ja maisema ympärillä muuttuu. Kolmekymmentä vuotta Ylläsjärven rannalla asuneena ympäristön muutoksia ja kylän kehittymistä on päässyt seuraamaan. Luonnon tekemien muutosten lisäksi myös ihmisen kädenjälki on muuttanut maisemaa.

– 80-luvulla Yllästunturiin ei oltu tehty vielä mitään. Käytiin siellä mustikassa, ja kerran minulla oli maalaustarvikkeet mukana. Maalasin maisemaa ja seuraavana vuonna juuri siihen paikalle ruvettiin kaivamaan hissialuetta, Siekas muistelee.

Siekkaalla on myös muita maalauksia ja valokuvia paikoista, jotka näyttävät nykyään erilaiselta. Taiteen kautta pääsee siis myös aikamatkalle.

– Mietin, että onko todella niin, että kaikki mitä kuvaan tuhoutuu.

Kuihtuvissa kukissa on tietynlaista symboliikkaa. Kukaan ei säästy kuolemalta, kaikki on kuolevaista. Maria Siekas

Rakkaus luontoa kohtaan innosti muutama vuosi sitten myös uuden ammatin opiskeluun. Luonnontuotetuottajaksi ja -neuvojaksi kouluttautuessa luonnon merkitys avartui Siekkaalle entisestään ja luontoa katsoi uudella tavalla.

– Luonto ei ole pelkästään maisema, ei pelkästään rauhoittumisen paikka, vaan siellähän on ihan lääkekaappi, hän kertoo.

Viime aikoina villiyrtit ja niistä tehtävät tuotteet ovatkin innostaneet erityisen paljon, ja maalaaminen on jäänyt hieman vähemmälle. Siekas pohtii, että sitä kautta on saanut uusia näkökulmia siihen, mitä luonto antaa.

Toki luontoon mennään myös rauhoittumaan. Ja leikkimään. Siekas muistelee lapsuuttaan, jossa metsässä leikittiin ja puissa kiipeiltiin, oltiin paikoissa, joissa ei olisi saanut olla ja kalastettiin. Luonnossa vietetyn ajan myötä suhde luontoon kasvoi vahvaksi. Aihe herättää ajatuksia myös nykypäivän ajanviettotavoista.

– Leikkiminen on hävinnyt. Ollaan leikkipuistossa ja ollaan lapsen kanssa, mutta ei olla lapsen kanssa. Ei olla läsnä. Aikuiset ja lapset ovat puhelimella.

Luonnon merkityksen Siekas tiivistää yhteen lauseeseen: Luonto merkitsee elämää, luonto on keuhkot.

Luonto merkitsee elämää, luonto on keuhkot. Maria Siekas

Järven rannalla asuessa vuodenajanvaihtelut näkee lähietäisyydeltä. Keväällä jäiden lähtemistä ja muuttolintujen tulemisesta voi seurata ikkunasta. Kotipaikka Ylläsjärven rannalla muistuttaa lapsuuden kotikylää Ruotsin puolella, jossa pieni kylä Pajalan ja Karesuvannon välissä on täynnä järviä. Ero kotikylän järviin tosin on se, että ne ovat huomattavasti syvempiä kuin Ylläsjärvi. Siellä syvimmät kohdat ovat yli kolmekymmentä metriä kun nykyisessä kotijärvessä, Ylläsjärvessä, syvin kohta on vain noin 2,5 metriä.

– Kotikylässä järvet ovat erittäin kalarikkaita. Ylläsjärvessäkin kala on hyvän makuista silloin, kun vesi on vielä viileää.

Matalasta järvestä on joskus ollut hyötyäkin. Siekas oli miehensä kanssa veneellään nostamassa katiskaa järvestä, kun vene kaatui. Saappaat jalassa ja puhelin taskussa Siekas joutui veneen alle. Ensimmäinen ajatus oli, että nyt minä hukun ja Heikki hukkuu, hän kertoo. Onneksi kaatuminen tapahtui Ylläsjärvessä, sillä sitten Siekas muisti, että tämähän on matala järvi, nousi seisomaan ja käveli rantaan.

– Kävelin rantaan märät vaatteet ja lippis päässä, ja Aurorassa oli jacuzzissa pariskunta häämatkalla. Sanoin sitten vain, että vähän kallistui tuo vene, Siekas naurahtaa.

Lähemä methän - kesäsarjassa tapaamme luonnossa viihtyviä ihmisiä.