Urheilu

Katso video: ”Hei yleisö, nyt huudetaan!” – Suomen pohjoisin cheerleading-joukkue Muonion Naalit tähtää seuraavalle tasolle

13 harrastajan joukkue harjoittelee uransa toisia kilpailuja varten.

Kapteenit vetävät alkulämmittelyn. Otetaan siis ”se X-hyppyhomma”, tuoreet kapteenit Aada Kuru ja Anna-Sofia Rauhala päättävät.

– Eiiii! Selta Lapinniemi parahtaa.

X-hyppyhomma tarkoittaa sitä, että Muonion Naisvoimistelijoiden cheerleadingjoukkue järjestäytyy liikuntahallin matoille riviin Kurun ja Rauhalan eteen ja alkaa tehdä haarahyppyjä tahdissa laskemisen mukaan. Ensin neljä suoraan eteenpäin, 90 asteen käännös ja taas neljä. Kun käännöksiä on tehty neljä ja hyppyjä yhteensä 16, ollaan taas samassa rintamasuunnassa. Hypyt jatkuvat, mutta määrä käännösten välillä putoaa kolmeen. Sitten kahteen ja yhteen.

Lapinniemi ja koko joukkue pysyy mukana tahdissa ja käännöksissä, onnittelee itseään siitä ja saa kropat lämpimiksi.

Valmentaja Kaisa Kylä-Kaila ehtii kertoa lyhyen version joukkueen tarinasta: kaksi ja puoli vuotta sitten Kylä-Kailan tytärtä harmitti, kun sirkuskurssi oli ehtinyt mennä täyteen. Cheerleading kiinnosti, mutta sellaista ei Muoniossa ollut tarjolla.

Kylä-Kailalla on telinevoimistelutausta, joten hän päätti perehtyä lajiin, ja ryhtyi opettajaksi kansalaisopiston kurssille. Puolentoista vuoden jälkeen joukko innokkaita ja sitoutuneita harrastajia oli sitä mieltä, että olisi kiva lähteä kisaamaan.

– Lähdin selvittelemään sitä, Kylä-Kaila kertoo.

Piti löytää seura, puvut, musiikki, tarvittavat välineet... Syksyllä tuli kiire, mutta joulukuussa joukkue debytoi Suomen pohjoisimpana cheerleading-joukkueena Oulussa käydyissä kilpailuissa.

Yy, kaa, koo, nel, vii, kuu, see, kaa.

Harrastajat ovat pukeneet päälle puna-valkoisen kilpapaidan ja kiinnittäneet hiukset valkoisilla ruseteilla. Aivan kaikkea ei ensimmäisiin kisoihin mennessä ehditty tehdä, joten nyt Rauhalan rusettiin on kiinnitetty testimielessä kimaltavia ”timantteja”. Jos ne pysyvät, loputkin rusetit koristellaan.

Kisoissa muilla joukkueilla oli ”ihan sikana timantteja”. Muonion Naalitkin haluavat asuunsa lisää kimalletta ja hameet.

Joukkue saa akrobatialiikkeet tehtyä (keskittykää polviin kärrynpyörissä!) ja siirtyy spagaateihin ja muihin venytyksiin.

Sitten tehdään nostoja, jotka ovat yksi tärkeä osa kilpailusuoritusta. Joukkue jakaantuu kolmeen nostoryhmään, jotka alkavat pohtia, kuinka ylimmäksi nouseva joukkuekaveri, lentäjä, saadaan turvallisesti ja rytmissä nostettua asentoonsa.

– Yy, kaa, koo, nel, vii, kuu, see, kaa, ryhmät laskevat ja päättävät kohdat, joissa nostetaan.

Eri rooleissa on erilaiset vaatimukset. Esimerkiksi lentäjän takana maassa olevan takarin tehtävänä on huolehtia, ettei lentäjä tipu. Nostajat tukevat ylimmäs nousevaa mahdollisimman vakaasti.

Mitä pitää vielä treenata?

– Jäykkyyttä.

– Yhdenaikaisuutta, Kuru, Rauhala, Noora Pieskä ja Viola Varis miettivät.

Hei yleisö, nyt huudetaan: punainen, valkoinen, M, N, C!

Joukkue valmistautuu toiseen kisaansa, joka on edessä helmikuun puolivälissä Oulussa. Enää ei jännitä ihan niin paljon kuin ensimmäisten kisojen alla. Joukkue sai palautteen, jonka perusteella se nyt parantaa esitystään ja lisää esimerkiksi yhden vaikeamman noston.

Cheerleadingissa joukkueet etenevät tasolta toiselle esityksen vaikeuden mukaan. Naalien tavoite on ensimmäisten kisojen jälkeen selvä: kakkoslevelille!

Joukkue kertoo, että kilpakumppanit ottivat tulokkaat innokkaasti ja kiinnostuneina vastaan. Kilpailuissa tsempataan ja kannustetaan muita joukkueita, ja joukkueet antavat toisille tsemppipyykkipoikia, joihin kirjoitetaan kehuja.

Miksi muuten Muonion naalit on juuri naalit?

– Piti päättää ryhmän nimeen joku eläin. Muuten se olisi ollut kanat, naaleja ehdottanut Kuru nauraa.

Naalit ovat pohjoisesta, jossa on ihanaa luontoa, joukkue selittää nimen merkitystä.

Harrastajat ottavat huiskut ja kirjainkyltit ja peruuttavat salin takareunaan riviin.

– Hei yleisö, nyt huudetaan: punainen, valkoinen, M, N, C!