Paikallisuutiset

Helena Kaikkonen-Tiensuu: Pienten kuntien osastoja ei saa lakkauttaa

Kolarilainen aluevaltuutettu Helena Kaikkonen-Tiensuu ei aio tehdä päätöstä pienten kuntien lähipalveluiden lakkauttamisesta – siitäkään huolimatta, että Lapin hyvinvointialue etsii kevään aikana 47 miljoonaa euroa lisää säästettävää.

Lapin hyvinvointialue ei ole vielä lunastanut siihen kohdistuneita odotuksia, sanoo aluevaltuuston kolarilainen jäsen Helena Kaikkonen-Tiensuu (kesk.).

Kuntalaisia ja työntekijöitä painaa huoli lähipalveluiden tulevaisuudesta ja erityisesti Kolarin terveyskeskuksen osaston lakkauttamisesta. Kaikkonen-Tiensuu saa kuntalaisilta huonoa palautetta terveyspalveluista. Palveluiden tasa-arvoisuus on sekin kysymysmerkki.

Kustannusten kasvua ei ole saatu hillittyä. Työvoimapula näyttää vain pahenevan ja sekin lisää rahanmenoa, kun tekijöitä on lakisääteisten palveluiden turvaamiseksi ostettava vuokrafirmoilta.

Kolarin vuodeosasto on parhaillaan suljettuna tammikuun 21. päivään saakka, kuten on ollut kahtena kesänä, työvoimapulan vuoksi. Sulut aiheuttavat pelkoa osaston lopettamisesta kokonaan.

– Ihmisillä on pelko, että palvelut häviää, Kaikkonen-Tiensuu sanoo.

– Yhtään päätöstä ei ole tehty, että vuodeosasto lakkaa. Enkä todennäköisesti tule sellaista päätöstä tekemään, hän jatkaa kotonaan Kolarissa.

Ennen joulunpyhiä valtuutetut istuivat ennätyksellisen pitkän aluevaltuuston kokouksen, jossa yli kahdeksan tunnin aikana päätettiin ja puhuttiin rahasta, säästöistä ja niiden vaikutuksista palveluiden käyttäjiin. Säästöjen ennakoitiin valtuutettujen puheenvuoroissa rapauttavan palveluita ja niiden pelättiin huonontavan erityisesti heikompiosaisten avunsaantia.

Kaikkonen-Tiensuu myöntää, että tulevat vaikeat päätökset eivät samalla lailla kosketa heitä, joilla on mahdollisuus käyttää yksityisiä terveyspalveluita. Maistiainen tulevista vaikeista päätöksistä oli asiakasmaksujen kymmenen prosentin korotus vuodenvaihteessa.

– Jos lähipalveluista karsitaan, se vaikeuttaa heikompiosaisten mahdollisuuksia päästä palveluiden piiriin, Kaikkonen-Tiensuu sanoo.

Halusin, että pienten kuntien näkemykset tulee siellä esille.

Kaikkonen-Tiensuu on kokenut soteasioiden ajaja. Hänen työuransa alkoi Kolarin terveyskeskuksessa pian nykyisen terveyskeskusmallin luoneen kansanterveyslain voimaantulon jälkeen vuonna 1973. 1980-luvulta alkaen hän toimi ammattiliitossa ja työntekijöiden edustajana, työsuojeluvaltuutettuna ja pääluottamushenkilönä.

Kolarin kunnanvaltuustoon Kaikkonen-Tiensuu pyrki ja pääsi ensimmäisen kerran 2000-luvun alussa. Silloin kunnan talous oli heikko, poliittinen vääntö kovaa, ja säästöjä etsittiin esimerkiksi koko henkilökunnan lomautuksista.

Kaikkonen-Tiensuu jäi eläkkeelle sairaanhoitajan työstään vuonna 2015 ja palasi kuntapolitiikkaan vuonna 2017 valtuutetuksi ja kunnanhallituksen puheenjohtajaksi.

– Sosiaali- ja terveyspalvelut on ihmisten tärkeää peruspalvelua. Sen täytyy toimia, hän perustelee kuntapolitiikkaan lähtemistä.

Aluevaltuustoon ajoi huoli pienten kuntien äänen ja näkemysten kuulumisesta päätöksenteossa.

– Mitä lähipalvelut tarkoittaa pienen kunnan asukkaalle. Täytyy olla turvallisuuden tunne, että mie saan sen avun läheltä, hän sanoo.

Lähellä oleva apu on Kaikkonen-Tiensuulle esimerkiksi terveyskeskuksen osasto, jossa on työntekijöitä kellon ympäri. Kaikkonen-Tiensuu on itsekin työskennellyt Kolarin osastolla.

– Vuodeosasto on perusturvaa luova lähipalvelu. Ei ihmisiä voi kuskata ympäri maakuntaa.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden muutto kunnista hyvinvointialueille oli Kaikkonen-Tiensuun mielestä kuntien kannalta tarpeellinen. Erikoissairaanhoidon ennustamattomat ja kasvavat kustannukset sekoittivat helposti ja usein kunnan sotebudjetin.

Samalla uudistus on Kaikkonen-Tiensuun kokemuksen mukaan luonut paljon epätietoisuutta ja epävarmuutta palvelun käyttäjille ja työntekijöille.

Epätietoisuus uusista käytännöistä, sähköiseen yhteydenottoon kannustaminen ja terveyskeskuksen puhelimessa vastaava automaatti saavat Kaikkonen-Tiensuun epäilemään, osaavatko kaikki apua tarvitsevat ottaa yhteyttä. Hätänumeroon soittamisen kynnys on perinteisestikin korkea.

– Monet vieläkin miettii ambulanssin tilaamisesta, että se tehdään vain hengenhädässä, vaikka ne hoitaa ensihoidon, Kaikkonen-Tiensuu kertoo.

– Jos on epäily pienestäkin traumasta tai tuntee, että tarvitsee apua, soittaa ambulanssin, hän neuvoo.

Hyvää sen sijaan on hoidon jatkuvuuden malli, joka on lähellä Kolarissa aiemmin ollutta mallia, jossa lääkärien ja hoitajien lisäksi terveydenhoitajat ja sosiaalialan ammattilaisetkin työskentelivät oman väestönsä parissa.

– Se on jäänyt mieleen hyvänä mallina. Ihmiset saattoivat luottaa, että heidän asiansa ovat jollain tiedossa.

Juuri nyt Kaikkonen-Tiensuun katse kohdistuu huhtikuuhun, jolloin aluevaltuuston päätettäväksi tulevat joulukuussa luvatut 47 miljoonan säästöt ja samalla hyvinvointialueen palvelurakenne eli se, missä ja mitä palveluita se asukkailleen tarjoaa.

– Alkuvaiheessa uudistuksessa oli ajatus peruspalveluiden vahvistamisesta, Kaikkonen-Tiensuu sanoo.

Hän toivoo, että ajatus toteutuu kurjasta taloustilanteesta huolimatta, sillä potilaiden makuuttaminen erikoissairaanhoidossa turhaan vasta onkin kallista.

Kolariin suunnitteilla olevan palvelutalon suhteen Kaikkonen-Tiensuu on luottavainen. Paikat tarvitaan, sillä tällä hetkellä Kolarissa on jonoa palveluasumiseen ja nykyiset rakennukset ovat käyttöikänsä lopussa tai lähellä sitä.

Aluevaltuusto hyväksyi maratonkokouksessaan ministeriöiden hyväksyttäväksi lähteneen listan lähivuosien tarvittavista rakennushankkeista. Kolarin noin 11,6 miljoonaa euroa maksava palvelutalo on listassa kirjattu vuodelle 2025.

– En usko, että kohteita kovin helposti lähdetään pudottamaan pois listalta. Voimme olla suhteellisen turvallisin mielin, että palvelutalo saadaan, Kaikkonen-Tiensuu arvioi.

Palveluasumista toisessa kunnassa Kaikkonen-Tiensuu ei näe edes mahdollisena, sillä jonoja on myös lähikunnissa.

Henkilöstöpula on iso asia.

Mistä sitten voidaan säästää? Pienten kuntien osastot on säilytettävä, mutta niiden paikkalukuja voidaan tarkastella, Kaikkonen-Tiensuu miettii.

– Toimintojen tehostaminen muuten, yhteistyö terveysasemien välillä, hän sanoo.

Osa palveluista voisi olla terveysasemalta toiseen liikkuvia. Esimerkiksi röntgenin tarve ei Kaikkonen-Tiensuun mielestä ole niin iso, että jokaisessa terveyskeskuksessa pitäisi olla täysipäiväinen hoitaja sitä tekemässä.

Kaikkonen-Tiensuu teki joulukuun kokouksessa aloitteen Lapin lisän maksamiseksi hyvinvointialueen työntekijöille, jotta työntekijöitä houkuteltaisiin hyvinvointialueen palkkalistoille vuokraamisen sijaan. Työhyvinvointi ja hyvä johtaminen ovat myös ensiarvoisen tärkeitä, hän muistuttaa.

– Henkilöstöpula on iso asia.

Kaikkonen-Tiensuun mielestä Lapin hyvinvointialueen talous on saatava kuntoon omin voimin, jotta ei jouduta valtion tarkempaan seurantaan tai yhdistetyksi toiseen hyvinvointialueeseen. Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin yhteinen, yli puolen Suomen kokoinen alue olisi hänestä jo ihan liian iso.

Lapin iso kohtalonkysymys on kaksi sairaalaa ja niiden välinen pitkäaikainen kilpailutilanne, joka vaikuttaa talouden kautta koko alueeseen. Valtio päätti, että se ei anna hyvinvointialueelle erillisrahoitusta kahta sairaalaa varten.

Lapin ja Länsi-Pohjan keskussairaaloiden pitää löytää tavat tehdä asioita yhdessä, Kaikkonen-Tiensuu miettii.

– Kahtiajaon pitää loppua. Me olemme yksi hyvinvointialue, jossa on kaksi sairaalaa.