Paikallisuutiset
”Ei täällä tapeta sitä lohta, se on ihan varma” – lauantaiaamu toi kalastuskilpailun tulostaululle kolme kalaa
Kolarilaisen Jokijalka Lohensoudun järjestäjät ja osallistuja uskovat, että syy lohen heikkoon nousuun löytyy mereltä, joko kalastuksesta tai ravintoketjusta.
– Niin ne on kilpailut muuttuneet, Juha Lonnakko toteaa.
Hän on aloittanut aamun talkoovuoronsa tuntia aiemmin, kello kuudelta, Kolarin kirkonkylällä vielä hiljaisen markkinapaikan ytimessä liikehuoneiston takahuoneessa yhdessä lohensoutukilpailua järjestävän Kolarin Metsästäjät ry:n puheenjohtajan Raimo Kumpurinteen kanssa.
Tämän vuoden saalislista takapihalla on vielä tyhjä, vaikka 87 osallistujaa ovat soutaneet Kolarin kunnan jokialuetta jo edellisen iltapäivän ja illan.
– Viime vuonna yksi, toissa vuonna kaksi, Lonnakko luettelee saaliskalojen määrää.
Ja sitten oli se yksi huippuvuosi, jolloin kaloja tuli lähemmäs 60 ja vasta kymmenes painoi alle kymmenen kiloa.
Ei lohennousukaan ole kuin ennen. Kilpailukaloja oli noussut Tornion-Muonionjokeen kilpailuviikon keskiviikkoon mennessä 11 561. Vielä kolme vuotta sitten määrä oli samana päivänä kolminkertainen. Viime vuonna nousumäärä jäi koko kesänä hiukan yli 20 000 loheen, alle puoleen siitä, mitä kansainvälinen merentutkimusneuvosto pitää kestävänä lajin säilymisen kannalta.
Neuvosto suositteli kesäkuussa, että lohenkalastusta vähennetään Itämerellä edelleen. Kalan tilanne saa kilpailun järjestäjät mietteliääksi. Kilpailun pitämistä pohdiskeltiin tänäkin vuonna, mutta se päätettiin järjestää, koska se on seuralle merkittävä tulonlähde.
– Me emme lohitilanteelle mithään voi täällä, Lonnakko sanoo.
– Se on huolestuttavaa. Se jokheen tuleva kala pyyethään merellä, ko ei siellä rauhoteta, Kumpurinne miettii.
Heidän mielestään joella on turha rauhoittaa lohta niin kauan, kun sitä ei rauhoiteta merellä.
Kilpailun kannalta on selvää, että kun saalista ei useana vuonna tule, osallistujien määrä pienenee. Koronatauon jälkeisen huippuvuoden 137 osallistujasta on tultu alaspäin reilusti.
– Mulla on veikkaus, että jos ei ens kesänä rauhoteta, niin seuraavana. Tulee Tenon tauti, Kumpurinne ennustaa lohenkalastuksen tulevaisuutta Väylällä.
24. kertaa järjestetty kilpailu sai kimmokkeensa seuralaisten ennen vuosituhannen vaihdetta käymistä pohdinnoista, mikä tapahtuma tukisi metsästysseuran toimintaa parhaiten. Moni ehdotti pilkkikilpailua, mutta seura päätyi tekemään kesäisen tapahtuman kirkonkylälle.
– Lohia alkoi tulla 1995–1997. Silloin oli kauheat venetalkoot. Joka laossa tehtiin venheitä. Opettajista oli pula, Kumpurinne muistaa.
Kirkonkylällä ei siihen aikaan ollut markkinoita tai kesätapahtumaa.
– Pittää kylälle saada joku tapahtuma, Kumpurinne mietti.
Ensimmäinen lohensoutu järjestettiin nykyisellä lukiolla 1999.
Toisena vuonna yrittäjät tempaisivat lohensoutumarkkinat kisan yhteyteen. Sen jälkeen muistoja ja tarinoita on syntynyt monia. Aluksi kalastettiin pienemmällä alueella Lompolonsaaresta Kalkkikankaan yläpuolelle.
Kerran 18-kiloinen voittokala saatiin kilpailun ensi metreillä.
– Se lannisti koko kilpailun, Kumpurinne kertoo.
Kerran voittokala tuli punnitukseen kilpailua varten tehdyssä puulaatikossa. Ja kerran arpajaispalkintona oli seuralaisten itse talkoilla tekemä lohivene. Useampi kalastaja on voittanut kisan kahdesti.
Knoppitietoakin on kertynyt, vaikkapa se, että lohi heittää syömästä, kun jokiveden lämpötila ylittää 19,3 astetta. Lukeman Kumpurinne sanoo pilkettä silmäkulmassaan.
Liikehuoneiston takapihan seisovasta tulostaulusta voi tarkistaa viime vuoden voittajan ja ainoan kalan: Jukka-Pekka Kantola, 4,04 kiloa. Viime vuonna oli kuuma, järjestäjät muistavat. Aina on jotain, tuulee liikaa, sää on huono kalalle tai kalastajalle, Lonnakko hymähtää.
Sitten alkaa tapahtua.
Pihaan ajaa Kelloniemessä kalaan aamukuudelta ryhtynyt Jari Pihlaja. Yleensä pudasjärveläinen lohestaja saa kalansa vasta kilpailuajan päätyttyä, mutta tällä kertaa käy toisin.
4,14 kiloa, 75 senttiä, marjas, Häsä7-vaappu, tulostauluun kirjataan.
– Join aamukahvit ja lähdin, Pihlaja kertoo.
Hän ei ehtinyt olla joella kuin kymmenen minuuttia. Mutka matkaan syntyi siitä, että Pihlaja ei löytänyt Lappean Lohen punnituspaikalta toimitsijoita ja joutui ajamaan Kolariin asti.
Pihlaja on käynyt kalassa Väylällä 15 vuotta sen jälkeen, kun kaveri toi ensimmäiseltä kalastusreissultaan lohen.
– Eihän se hääppöseltä näytä, hän miettii lohen tilannetta.
– Merellä se syy on. En tiä onko pyytäjissä vai ravintoketjussa.
Pihlajan mielestä pyyntiä on turha lähteä joella rajoittamaan, koska saaliit ovat täällä pienet mereen verrattuna.
– Ei täällä tapeta sitä lohta, se on ihan varma.
Lauantaiaamupäivä lihotti tulostaulua vielä kahden lohen verran. Kilpailun voittokala, 11,74-kiloinen, jäi Esa Peltosen pyydykseen Lappeanniskassa kello 10.
Viimeinen kala punnittiin aivan kilpailun viime minuuteilla. Kalastaja Esa Knuutinen sijoittui 4,86 kilon lohellaan kilpailun kakkoseksi.
Jokijalka Lohensoudun tulokset löytyvät verkosta.
Heikot lohivuodet 2010, 2023 ja 2024
Lauantaihin mennessä Tornion-Muonionjokeen on Luonnonvarakeskuksen nousulohiseurannan mukaan noussut 14 289 lohta.
Viime vuonna samaan aikaan määrä oli vielä pienempi, 10 025. Silloin lohia nousi koko kesän aikana 20 260.
Lähihistorian heikoin lohivuosi oli 2010, jolloin nousulohimäärä jäi alle 20 000 lohen. Huippuvuonna 2014 lohia nousi yli 100 000.
Edellinen hyvä nousulohivuosi koettiin vuonna 2021, jolloin laskurin ohitti koko kesän aikana 93 121 lohta.
Kansainvälisen merentutkimusneuvoston mukaan vuonna 2021 mereen vaeltaneilla lohenpoikasilla oli heikoin eloonjäänti vuosikymmeniin.
Neuvosto suositteli kesäkuussa, että Itämeren pääaltaalla ja Pohjanlahdella kaupallinen ja vapaa-ajankalastajien lohisaalis olisi ensi vuonna enintään 40 000 lohta.
Päätös lohikiintiöstä tehdään poliittisesti EU:ssa.
Juttua on päivitetty 1.7. kello 12.54: Juttuun on lisätty faktalaatikko.
Juttua on päivitetty 1.7. kello 9.44: Juttuun on lisätty kuvat kahdesta saaliskalasta ja kalastajasta.
Juttua on päivitetty 1.7. kello 9.31: Juttuun on lisätty kaksi tuloskalaa ja päivitetty otsikko.