Paikallisuutiset

Kysyimme, te vastasitte: lohestusrajoituksille satoi kannustusta ja moitteita

Jokikalastusrajoitukset ovat vähintään sinne päin, mutta lohen tulevaisuus ratkaistaan merellä, arvioivat kyselyymme vastanneet. Kysyimme, mitä mieltä länsirajalla asuvat ovat Tornion-Muonionjoen uusista kalastusrajoituksista, huolettaako lohen tulevaisuus ja miten lohen tilannetta voisi parantaa.

– Aivan höpöhommaa. Merelle ne rajoitukset pitää laittaa. Siellä sitä lohta nostetaan, yksi vastaaja latasi.

– Rajoitukset kohdistuvat suhteettoman paljon jokikalastukseen verrattuna meripyyntiin. Pyydä ja päästä -kalastus kiellettävä, se on kalastusmuotona rääkkäystä, sanoi toinen vastaaja.

– Oikean suuntaisia Väylässä, mutta merialueen kalastusta olisi pitänyt selvästi tiukentaa ja Väylässä kiintiöihin pantamerkkaus kuten merellä. Aikarajoituksia turhaan joella, mikäli toteutetaan kiintiöitä ja ylämittarajoituksia väkäsettömillä koukuilla pyyntiä sekä kumihavashaavia, kolmas pohti.

Merelle samat säännöt, vain kaksi kalaa. Heikki Magga

Enontekiöläinen Heikki Magga on samoilla linjoilla.

– Merelle samat säännöt, vain kaksi kalaa, hän vastasi kyselyyn.

Maggan mielestä lohi ei jokia kohti mereltä etene, jos ei sinnekin sääntöjä kiristetä tai kalastusta vähennetä.

Väylän varrella asuville enontekiöläisille hän uskoo lohella olevan suuren merkityksen virkistyskalastuksessa, mutta ruokapöytään sen antimia ei enää nykyaikana ole pakko saada. Matkailun kannalta lohestamisella on vaikutuksia etenkin sellaisille, joilla on mökkimajoitusta Väylän varressa.

Maggalle itselleen lohestus on kuitenkin vain yksi kalastusmuoto muiden joukossa, eikä hän lohimieheksi tunnustaudukaan. Hän kertoo itse nostaneensa koko elämänsä aikana yhden lohen.

– Muuten kalastan jonku verran, veres kala on aina hyvä, Magga sanoo.

Mutta entäs paikallinen asukas, joka viettää elinkautistaan kyseisen joen varrella.

Osa vastaajista oli rajoituksia kohtaan hyvin kriittisiä ja piti niitä jopa paikallisten kalastajien kiusaamisena.

– Tosiasiallisesti ne kohdistuvat ainoastaan paikallisiin kalastajiin. Turisti tulee erittäin harvoin yksin ja viipyy sen viikon kalareissullaan, josta viikosta on vielä yksi rauhoituspäivä. Kaksi kalaa kuuden päivän kalastussessioon on varsin kohtuullinen määrä + vielä kaverien kiintiöt... Mutta entäs paikallinen asukas, joka viettää elinkautistaan kyseisen joen varrella koko kesäkuukausien ajan, häntä se rajoittaa ja paljon, vastasi Juha Pieskä Kolarin Lappeasta.

Pieskä tutkii ja analysoi tarkoin loheen liittyvät tilastot, tiedot ja päätökset. Hänen mielestään kahden lohen kausikiintiö ei rajoita millään lailla kalaan viikoksi tulevan matkailijan kalastusta vaan ainoastaan jokivarren paikallisten kalastusta. Matkailijat voivat tulevana kesänä nostaa kiintiöillään jopa 14 000–15 000 lohta.

Pieskän tietojen mukaan viime vuonna Tornion-Muonionjoelle myytiin yhteensä 8000 yhteislupaa, joista jokivarren asukkaille 815. Luonnonvarakeskus arvioi, että Väylästä kalastettiin viime kesänä noin 3000 lohta vapavälinein.

Pieskä laskee, että kun luvista joka kymmenes myytiin paikallisille kalastajille, jotka ovat turisteja tuplasti etevämpiä nappaamaan kalan, kahden kalan kausikiintiö koskee käytännössä vain 600 lohta.

– Siksi siitä tulee niin kosmeettinen, Pieskä sanoo.

Häntä risoo, että paikallisen ja matkailijan kalastusta ei millään lailla erotella toisistaan, vaikka paikallinen on rannan ja vesialueen ja apajan omistaja. Sekin harmittaa, että merellä kalastus jatkuu samaan aikaan, kun joella sitä rajoitetaan entistä enemmän.

– Kyllä me olhaan valmiita rauhoitukseen, mutta sen pitää lähteä ensin mereltä. EU-lainsäädäntö kieltää merikalastuksen, koska se ei ole kestävällä tasolla, Pieskä sanoo.

– Pelko on, että Tornionjoesta ollaan tekemässä reservaattia kaupallisen kalastuksen tarpeisiin, Pieskä sanoo.

Pieskän omaan kalansaaliiseen rajoitukset eivät vaikuta kovin paljon, koska hän soutaa lohta enimmäkseen matkailijoille. Pieskä laskee saaneensa itse noin viisi lohta. Lohestus on kuitenkin pääharrastus kesällä.

– On se tärkeä. Mulla menee kesäkausi lohenkalastuksen ympärillä. Jokitörmällä ollaan se 90 vuorokautta, rauhoituspäivät vähennettynä, Pieskä kertoo.

Tulevana kesänä lohestuspäiviä ei ole aivan niin montaa, koska kalastus alkaa 9. kesäkuuta ja päättyy 25. elokuuta.

Muutkin vastaajat kiinnittivät huomiota paikallisten ja kalastusmatkailijoiden väliseen vastakkainasetteluun.

– Turisteille sopivat rajoitukset, mutta voisi rajata paikalliset ulkopuolelle. Met elämä ja asumaan täällä vuoden ympäri, niin pitäisi olla jotain oikeuksiakin eikä aina velvollisuuksia, moitti yksi vastaajista.

Yksi lisäpäivä rauhoitusta merellä vastaa koko kauden pyynnin verran vaikutuksen Tornionjoella.

Rajoituksille löytyy kuitenkin myös ymmärtäjiä, ja lähes kaikki vastaajat kertoivat olevansa huolissaan lohen tulevaisuudesta. Yksi heistä on Juoksengin kalastuskunnan Jyrki Mäkikyrö.

Mäkikyrö pitää huonona, että Suomi ja Ruotsi eivät saa sovittua pyyntirajoituksista merelle. Aiemmin pyynti merellä alkoi vasta juhannuksen jälkeen, mutta nyt hänen mukaansa mereltä ei selviä jokeen juuri lainkaan nuoria kosseja.

– Rajoitus on hyvä, mutta toivottu vaikutus näkyy vasta 3–4 vuen kuluttua. Vika on meressä, yksi lisäpäivä rauhoitusta merellä vastaa koko kauden pyynnin verran vaikutuksen Tornionjoella. Merellä pitäisi "rauhoittaa" myös aseilla, suuri määrä merimetsoja ja hylkeitä, Mäkikyrö vastasi kyselyyn.

Mäkikyrö laskeskelee rajoituksien merellä toimivan tehokkaammin kuin joella, mutta jokirajoituksillekin on hänen mielestään paikkansa. Rauhoituspäiviä voisi hänen mielestään olla viikossa kaksi yhden sijaan, ja jossakin kohtaa voimme joutua miettimään koko joen rauhoittamista, kunnes tietty määrä lohia ohittaa mittauspaikan.

Hän arvioi, että kalastusmatkailumielessä voitaisiin myydä loppukesälle erillisiä kalastuslupia kalastusmatkailuyrityksen yritysasiakkaille. Hänen mielestään paikallisillekin jää vielä yllin kyllin pyyntipäiviä.

– Kyllä siinä kerkeää joella nauttia.

Onhan ne kovat, mutta vallitsevassa tilanteessa jossain määrin tarpeelliset.

Myös muutama muu vastaaja pitää rajoituksia hyvinä.

– Tämä kahden kalan sääntö ihan hyvä, voi pyytää jos haluaa sen kaksi kalaa, toki myös uskottavaa valvontaa pitäisi olla, vastasi toinen rajoitusten ymmärtäjä.

– Onhan ne kovat, mutta vallitsevassa tilanteessa jossain määrin tarpeelliset. Jos ei muuta, niin heikot nousumäärät saavat ainakin julkisuutta. Odottaisi kuitenkin meripyyntiin myös radikaalia muutosta ja EU:n tasoltakin Itämeren pyyntiin kovaa puuttumista. Meillä on kuitenkin oma meppi Torniosta, sanoo kolmas.

Se kalastus on loppujen lopuksi ihmisille vain harrastus.

Yhden vastaajan mielestä jonkinlaiset rajoitukset ovat välttämättömiä.

– Nämä eivät ole mitään mielipideasioita eikä ikiaikaisia "näin on aina tehty" -juttuja, pitää uskoa mitä tutkijat sanoo. Se kalastus on loppujen lopuksi ihmisille vain harrastus, suurin osa ihmisistä syö kuitenkin elintarviketeollisuudessa tuotettua ruokaa, joten kukaan ei kuole nälkään jos ei saa nostaa lohta kassikaupalla.

Jotkut olisivat valmiita menemään vielä nyt tulleita rajoituksia pidemmälle.

– Täyskielto olisi paras, silloin näkee meripyynnin vaikutuksen, kirjoitti yksi vastaaja.

Kyselyvastauksia on korjattu oikeinkirjoituksen osalta.

Juttua on muokattu 5.5. kello 10.19: korjattu kirjoitusvirheitä.