Paikallisuutiset

Kattila sai yli 300 000 euroa julkista rahaa kulttuuriin – Miten se näkyy lappilaisille?

Vuosi sitten keväällä Lapin kunnat yllättyivät, kun ne menettivät valtiolta saamansa yleisavustuksen lastenkulttuurille. 100 000 euroa, mikä kuntien verkostolta jäi saamatta, sai Kittilään rekisteröity yhdistys Kiertävä lastenkulttuurikeskus Kattila, sittemmin Kulttuurikattila.

Enontekiön kunta valitti päätöksestä, mutta se pysyi. Tänä vuonna Kattila haki jälleen yleisavustusta ja sai sitä lähes tuplasti, 180 000 euroa. Avustus on tarkoitettu lasten taide- ja kulttuuripalveluihin lastenkulttuurikeskuksille ja muille toimijoille.

Kattila on hakenut ja saanut lisäksi lukuisia hankeavustuksia. Viime vuonna se sai ja käytti rahaa kulttuuriin yhteensä 345 800 euroa.

– Pelkkä lastenkulttuuriavustus ei tietenkään riitä kaikkeen Kulttuurikattilan toimintaan, mutta se on hyvä pohja, Kulttuurikattilan työntekijät Mette Ylikorva ja Henna Leisiö sanovat.

Se ei oo helppo rasti. Mette Ylikorva

Mikä on Kulttuurikattila ja mitä se tekee valtiolta ja rahoittajilta saamillaan kulttuurirahoilla?

Yhdistyksen toimintaan on tänä kesänä voinut törmätä esimerkiksi sirkuksen ja sanataiteen muodossa. Yhdistyksen hankerahoilla tuotiin esimerkiksi Nokialla asuvien sirkustaiteilijoiden Matias Salmenahon ja Erika Aholan kymmenen minuutin sirkusnumero Kolarin Nuottavaaran kyläjuhliin, Muonio Fästeille ja Kittilän markkinoille. Kolarin ja Muonion kirjastoautoissa yhdistyksen toiminta näkyi teatteri-ilmaisun ohjaajan Anna-Leena Nordbergin sanataidepajoina.

Ylikorva ja Leisiö kertovat, että yhdistys haluaa järjestää Lapin pieniin kuntiin lastenkulttuuria ja tarjota työtä lappilaisille taiteilijoille hintaan, jonka Lapin kunnat pystyvät maksamaan. Yhdistys on laajentunut myös Pohjois-Pohjanmaalle ja toimii noin 40 kunnassa.

– Sitä kohti, että taiteilijat pystyy itsensä elättämään sillä työllä. Se ei oo helppo rasti, yhdistyksen toiminnanjohtajana työskentelevä rovaniemeläinen sirkusohjaaja Ylikorva sanoo.

Hänen mukaansa kunnat saavat vahvasti tuettua lastenkulttuuria halvalla Etelä-Suomesta. Toisin päin homma ei toimi.

– Oon tehnyt vauvasirkusta ja vienyt sitä Etelä-Suomeen, mutta ei siihen mitään tukia saa.

Kunnissa valtion yleisavustuksen uusjako aiheutti hämmennystä, mutta Ylikorva sanoo, että toiminta ei missään vaiheessa ollut ristiriidassa. Kattila hoitaa sisällöt, verkosto esimerkiksi kuntien kulttuurivastaavien kollegiaalisen tuen.

– Olemme tarjonneet yhteistyötä ja apua verkostolle, Ylikorva sanoo.

Kulttuurikattilan viime vuonna saamat ja käyttävät 345 800 euroa kuluivat kuntien kulttuurikasvatussuunnitelmien mukaisiin työpajoihin ja eri hankkeisiin, yhdistyksen työntekijät kertovat. Yhdistys järjesti viime vuonna 755 työpajaa.

Kulttuurikasvatussuunnitelma on kuntien lakisääteinen suunnitelma, johon kirjataan, miten lapset ja nuoret tutustuvat ja osallistuvat paikalliseen kulttuuriin ja taiteeseen.

Leisiö on ollut aiemmassa työssään tekemässä monien Lapin kuntien kulttuurikasvatussuunnitelmia. Sen vuoksi niiden toteuttaminen on hänelle helppoa.

Valtiolta saamaansa lastenkulttuurin yleisavustusta yhdistys käyttää työpajojen lisäksi matka- ja majoituskuluihin sekä hallintoon. Yhdistyksellä on yksi kokoaikainen työntekijä ja kaksi puoliaikaista. Ison osan työajasta vie taiteilijoiden ristikkäisten ja päällekkäisten kiertueiden aikataulutus kymmenien kuntien alueella.

– Kun työpaja- ja esityskokonaisuuksia on vuodessa yli 700, aikataulutus ei ole nopea ja helppo kakku, Leisiö ja Ylikorva kertovat.

Valtionavun lisäksi Kulttuurikattila järjestää kulttuuria tänä vuonna neljällä eri hankerahoituksella.

– Hakemukset ovat konkreettisia ja tarpeeseen perustuvia. Pyrin välttämään epämääräisen liirumlaarumin kirjoittamista, paljon hakemuksia tehnyt yhdistyksen lastenkulttuurikonsultti, Toijalassa asuva Leisiö kertoo.

– Ja sen jälkeen ne täytyy myös tehdä sen (hakemuksen) mukaan, Ylikorva sanoo.

Yhdistys rahoittaa kulttuurin avustusten lisäksi kuntien maksamilla palkkioilla. Taiteilijoille se pyrkii tarjoamaan palkattua työtä kuntien tarpeista lähtevillä kiinteillä viikoilla.

– Taiteilijat saavat joitain kiintopisteitä omaan työhönsä, jotka vaikuttaa siihen, että ei ole ehkä niin innokkaasti siirtymässä etelään, Ylikorva pohtii.

– Siihen voivat auttaa tällaiset hankkeet, joilla saadaan sekä paikallisia että toisinaan alueelta etelään ja ulkomaille töiden perässä lähteneitä taiteilijoita palaamaan ja vierailemaan.

Kulttuurikattilan listoilla olevat 27 taiteilijaa ja taidekasvattajaa tekevät työtään freelancereina. Miten listalle voi päästä?

– Voi pistää postia ja kysyä, onko omalle osaamiselle käyttöä, Leisiö sanoo.

Yhdistyksen uusimmat taiteilijat ovat duodji-käsitöiden tekijä, kehräyksen opettaja ja varjoteatteritaiteilija.

Kattila toivoi rahoitusta toiminnalleen myös Lapin hyvinvointialueelta. Hakemus tyssäsi hyvinvointi- ja yhdyspintalautakunnan päättäjien pöytään. He äänestivät Kulttuurikattilan kumppanuussopimuksesta ja päätös oli, että yhdistys ei saa rahaa taide- ja kulttuuriammattilaisten vetämiin työpajoihin Lapin hyvinvointialueen palveluyksiköissä. Kulttuurin rahoitus ei kuulu hyvinvointialueelle, päättäjät linjasivat.

Pelastajaksi yhdistyksen Matkalla-mallille ryhtyi Alli Paasikiven säätiö, joka antaa puuttuvat eurot kaksivuotisella sopimuksella. Matkalla-mallin ajatuksena on laajentaa kuntien lakisääteisten kulttuurikasvatussuunnitelmien sisällöt koskemaan muitakin ryhmiä kuin lapsia ja nuoria. Lapsia ja nuoria varten kuntaan tuleva taiteilija kohtaa siis samalla kertaa muitakin kuntalaisia.

Olisi tärkeää, että urheilua ja taidetta edistettäisiin ja tuettaisiin tasavertaisina ilman vastakkainasettelua. Henna Leisiö

Yhdistys pyrkii sopimaan toiminnastaan Lapin kuntien kanssa, jotka ovat sille ”tärkeimpiä asiakkaita”. Ylikorvan ja Leisiön mukaan kunnat maksavat toiminnasta joitakin tuhansia euroja vuodessa. Sopimukset ovat yksilöllisiä, ja niihin kirjataan, millä viikoilla ja minkälaisia työpajoja ja esityksiä yhdistys tuo kuntiin.

– Suurin osa kunnista ostaa meiltä vuosittain nimenomaan kulttuurikasvatussuunnitelmien työpajoja sekä osan niiden koordinaatiosta. Lisäksi on kuntia, jotka haluavat ostaa nimenomaan konserttitoimintaa ja kuntia, jotka ovat ulkoistaneet kokonaan kulttuurikasvatussuunnitelman koordinointivastuun, Leisiö ja Ylikorva kertovat.

Kaikkien Lapin kuntien kanssa yhdistyksellä ei ole sopimusta. Kolari kuuluu näihin kuntiin, mutta yhdistys toimii kunnassa silti hankkeidensa kautta.

Yhdistyksen kotipaikka on Kittilä muun muassa siksi, että kunnassa oli jo yhdistyksen perustamisen aikaan kulttuurikasvatussuunnitelma, jonka mukaan Kittilä halusi olla Suomen lapsiystävällisin kunta. Yhdistyksen ainoa kiinteä toimipiste, pieni soitinvarasto ja työpajatila, sijaitsevat myös Kittilässä.

Kittilästä löytyy paljon yhdistyksen jäseniä, taiteilijoita ja vireä kulttuurielämä.

– Kittilä on poikkeuksellinen, siellä on hyvin omia tekijöitä, jotka toteuttavat Kulttuurikattilan kautta kunnan kulttuurikasvatussuunnitelman mukaisia työpajoja, Ylikorva sanoo.

Yhdistys toivoo, että kulttuurikasvatussuunnitelmat pyörisivät kaikissa kunnissa hyvin. Se vaatii paljon työtä ja keskustelua päättäjien kanssa.

– Olisi tärkeää, että urheilua ja taidetta edistettäisiin ja tuettaisiin tasavertaisina ilman vastakkainasettelua, Leisiö sanoo.