Muualta Lapista

Ylitorniolla asuu kahdeksaa kieltä taitava kirjailija – ”Äimistyin, kun ihmisten kanssa voi puhua mistä vaan”

Kirjailija Riitta Taipaleen ensimmäisiä muistoja kirjoittamisesta on, kun hän viisivuotiaana oli kirjeenvaihdossa mielikuvitusystävänsä Arto Ketolan kanssa. Taipale ei tiedä, onko sen nimistä miestä olemassakaan. Kirjoituskoneekseen hän kuvitteli litteää kiveä, jota hän naputteli pihalla.

Neljävuotiaana lukemaan oppinut Taipale kirjoittaa kirjoja eläkepäivien iloksi. Hän on julkaissut viisi kirjaa ja tehnyt useita käännöksiä.

Taipale on koko elämänsä kirjoittanut päiväkirjaa. Kirjoittaminen on hänelle enemmän kuin harrastus. Hänellä on aina joku päämäärä ja tarve kirjoittaa.

– Minä olen aina tosissani, kun teen töitä.

Taipaleen mukaan kirjoittaminen vie joskus mennessään, eikä hän muista nousta tuolistaan ennen kuin selkävaivat muistuttavat olemassaolostaan. Vauhti vaan paranee yötä myöten.

1950-luvulla isänmaallinen ja kansallisromanttinen ajattelu näkyi myös äidinkielen opetuksessa. Naisopettajien mielestä tyttöjen kirjoitukset piti olla hempeää ja koristeellista. Taipaleen tuotokset eivät saaneet suosiota. Opettajan mielestä hänen kirjoituksista puuttuu se jokin.

Kansakouluaikaan Taipale oli lähes vaipumassa kirjoittamisensa kanssa epätoivoon. Keskikoulun viimeisellä luokalla Taipaleen opettajaksi tuli vastavalmistunut miesopettaja. Hän tajusi Taipaleen tyylin ja arvosti sitä.

– Nyt ajat ovat ihan toiset.

Kahdeksaa kieltä taitava Taipale on tutkinut Vermlannin metsäsuomalaisia. Uumajan yliopistossa työskennellessään hän sai Upsalan arkistosta kuunneltavakseen äänitallenteita, joissa Vermlantilaiset vanhat miehet puhuivat. Äänitteet olivat vuodelta 1948. Vuosisatoja Vermlannin suomalaismetsissä elänyt Länsi-Savon murre oli hyvin säilynyt ja oli yhä ymmärrettävää suomea.

Monen vaiheen jälkeen Taipale kirjoitti äänitteiden pohjalta kirjan Elokerta ennen. Se julkaistiin vuonna 2018. Taipale teki siitä ruotsinkielisen käännöksen, joka ilmestyi muutama kuukausi sitten.

Miesten kirjan jatkoksi syntyi vastaavantyyppinen kirja naisten kertomuksista. Huttua ja hakurpaitoja ilmestyi vuonna 2023. Nämä kaksi kirjaa täydentävät hyvin toisiaan.

Puoli vuotta sitten Taipale muutti Ylitornion Kainuunkylään. Hän ei ole sitoutunut tiettyyn asuinpaikkaan, vaan on asettunut aina sinne, mihin työ on milloinkin vetänyt.

Taipaleesta on luontevaa asua Tornionlaaksossa, rajan pinnassa. Enää hän ei haluaisi muuttaa. Hän on tykästynyt tornionlaaksolaiseen tyyliin ja asenteeseen. Ihmiset ovat avoimia, mutta eivät tunkeile.

– Äimistyin, kun ihmisten kanssa voi puhua mistä vaan.

Tapahtuiko jotain?

Lähetä viesti, kuva tai video Tunturi-Lappi-lehteen

Lähetä viesti, kuva tai video