Ihmiset 

Viime kerrasta onkin jo aikaa

Kalenteri näyttää jo huhtikuuta ja sekin on jo puolessavälissä. Aika raksuttaa nähtävästi nopeasti eteenpäin riippumatta siitä, missä maassa sitä asustaa. Japanin osalta tämä tarkoittaa sitä, että kuuluisat kirsikankukat ovat jo kukkineet, ja puut ovat jo enemmän vihreitä lehdistä kuin valkoisia tai vaaleanpunaisia kukista.

Myös turistien määrä ainakin täällä Kiotossa on räjähysmäisesti kans kasvanu, sääli sinänsä, sillä itelle hiljaiset pääkadut olivat enemmän mukavamman tuntusia ko mitä ne nyt ovat. Tietenki esimerkiksi Japanin, ja tarkemmin Kioton taloudelle tämä on positiivinen asia, sillä tämä kaupunki oli konkurssin partaalla Japanin erittäin kovista koronasulkutoimista johtuen viimeisen kahden vuoden aikana, mitä tuli turistien maahan pääsyyn.

Täällä päässä on siis ollu kevätloma, Haruyasumi, ja se kesti melkein kuukauen päivät. Viime lukukauden viimeinen koulupäivä oli meillä 17. maaliskuuta ja alkoi viime viikon maanantaina 10. huhtikuuta eli tämä tekkee näin huonolla matikkapäällä laskettuna 23 lomapäivää.

Loman aikana en tehnyt sen kummempia; opiskelin päivittäin, tutkin Kiotoa kävelyreissullani ja poistuinkin vain kerran kaupungin ja prefektuurin alueelta. Tämä reissu oli Japanin ensimmäiseen pysyvään pääkaupunkiin, Naraan.

Nara on oman prefektuurinsa pääkaupunki. Prefektuuri ja kaupunki sijaitsee suoraan etelään Kiotosta ja länteen Oosakasta. Asukasluvultaan se on hyvin paljon verrattavissa Espooseen (Nara on hieman suurempi, n. 367 000 asukasta).

Kyseessä on erittäin vanha kaupunki joka ”harmiteltavasti” ei ole yhtä modernisti kehittynyt kuin esimerkiksi vieressä oleva Oosaka tai Kioto. Temppeleitä, pyhäkköjä ja jopa heinäpeltoja löytyy Narasta pilvinpimein, ja vähän syrjempänä keskustasta kävellessä tuntui, että olisi kävelemässä pitkin maaseutua. Todella mielenkiintoinen paikka siis on kyseessä myös Naran tapauksessa.

Koulussa on tapahtunu suuria muutoksia myös. Ne näyttäytyy lähinnä uusien oppilaiden ja opettajien kautta. Viime lukukaudella 1. luokka-asteella olevia oppilaita oli noin 60, ehkä jopa vähän alle, jaettuna kolmeen erilliseen luokkaan, kuten meitä 2. asteella olevia kans. Nyt on ensimmäinen kouluviikko takana, ja puhuin perjantaina viime lukukauden luokanvalvojani kanssa. Suzuki-sensei tokaisi, että nyt on miltei 90 oppilasta 1. asteella ja yli 70 tasolla 2. Itte olen nyt tasolla 3, ja meitäkin on se kolme luokallista A:sta C:hen, mutta tarkkaa määrää en tiiä. Vahva veikkaus on kuitenki ainakin 60.

Oma luokka on siis 3C, uutena luokanvalvojana toimii opettaja nimeltä Narita Emi, eli siis Narita-sensei. Hänen opetustyylinsä on täysin erillainen kuin Suzuki-sensein, miltei välillä kaoottinen. Jokanen tallaa tietenkin tyylillään, eipä sillä, että olisi Narita-senseinkään tyylissä mitään valittamista.

Ehkä yksi suurimpia muutoksia kouluun liittyen on kuitenkin kotitehtävät. Tällä lukukaudella ne voidaan milteipä jakaa kahteen luokkaan: 1) Uusi ”kotiläksyt” kirja, joka on täysin itseopiskelun varassa, sillä sitä ei tarvitse palauttaa tai näyttää kenellekkään, jos ei halua. 2) Itse varsinaiset kotitehtävät ovat huomattavasti lyhyempiä, tämä johtuen faktasta että opettajilla ei ollut yksinkertaisesti aikaa tarkistaa kotitehtäviä normaalin työajan puitteissa. Esimerkki ”perinteisestä” japanilaisesta työkulttuurista.

Mutta seuraavaan kertaan!

Antti

P.S. Suomalaista saunaa on hiukan jo ikävä.

Enontekiön Palojärveltä kotoisin oleva Antti Palojärvi opiskelee japanin kieltä Kiotossa. Antin matkaa voi seurata hänen blogissaan osoitteessa www.appe3.fi.