Mielipiteet

Viikon kirje: Pohjois-Karjalan tuulia

Terveisiä Joensuusta, Itä-Suomen yliopistokaupungista! Täältä teille huhuilee Kittilän seurakunnan tuorein kesäteologi. Opiskelen teologiaa ja kasvatustieteitä Itä-Suomen Yliopistossa (UEF). Suosittelen lämpimästi kyseistä yliopistoa, jos suunnittelet tulevaisuutta korkeasti koulutettuna! Saavuin Kittilän seurakuntaan toukokuun neljäntenä päivänä yhdeksän aikaan illalla ja aloitin työni heti seuraavana aamuna 12 tuntia myöhemmin.

Moni on jo kysynyt, että mitä tuollainen eteläsuomalainen tuleva pappi tekee täällä kylmässä pohjoisessa? Eikö olisi helpompaa hakea töitä vähän lähempää sieltä, missä kotiosoitteeni sijaitsee? Vastaus on kaksisuuntainen: ensiksikin, päämääräni on kartuttaa ammatillista osaamistani käymällä töissä eri seurakunnissa läpi Suomen maan. Tahdon siis nähdä miten esimerkiksi nuorisotyötä, joka on suurin intohimoni, tehdään eri seurakunnissa ja näin ollen opin itselleni juuri parhaimmat tavat ja konstit toteuttaa tulevaa työtäni. Aikaisemmin olen ollut töissä Hyvinkäällä (kotiseurakuntani), Tikkurilassa sekä Kotkassa.

Toiseksi, Kittilän seurakuntaan saapumiseni oli silkkaa onnellista sattumaa, ellei jopa johdatusta. Levin tuntureilla lomaillessani minuun iski ajatus, joka saattaa kuulostaa jopa huvittavan yksinkertaiselta: ”Hetkinen. Kittilässäkin on seurakunta! Mitäpä jos pistäydyn kirkkoherran toimistolla!” Niinpä joulun alla painelin kirkkoherran puheille aikaa varaamatta, jossa minua vastassa oli yllättynyt toimistosihteeri. Töksäytin suoraan: kuka olen, mistä saavuin ja että ”tahdon teille töihin”. Ja nyt olen täällä. Saatoin ehkä jättää muutaman tärkeän yksityiskohdan välistä, mutta ne jääkööt virkasalaisuuksiksi.

Olemme ehkä tavanneet jo Kittilän kaduilla. Olemme ehkä myös tavanneet sunnuntaina seurakunnan äitienpäiväjuhlassa, jossa lausuin runon yhteiskuntamme tärkeimmille eli äideille. Joo, minä olen se harteikas ruskeatukkainen herrasmies huolimattomasti ajetulla parransängellä. Minulle saa tulla rohkeasti juttelemaan milloin vain, erityisesti nuorisotyöhön liittyen. Tai vaikka vaihtamaan kuulumisia. En pure. Ainakaan kovaa. Ehkä huonon vitsin saatan murjaista.

Aleksi Saarinen,

Kittilän seurakunnan kesäteologi