Mielipiteet

Viikon kirje: Daavidin strategia

Elämä on ikuista oppimista. Pastoriakin koulutetaan vuosi vuodelta viisaammaksi. Palasin juuri johtamisen kurssilta. Siellä opin, että johtajan täytyy aina muistaa strategia. Strategia tarkoittaa suunnitelmaa, jolla pyritään saavuttamaan tavoiteltu päämäärä. Jäin miettimään mistä johtaja tietää mikä on se tavoiteltu päämäärä? Sitä ei kurssilla kerrottu.

Joissain hommissa päämäärä lienee ilmiselvä. Kenraalin päämäärä on voittaa vihollinen. Yritysjohtajan päämäärä on tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Kirkon hommissa päämäärä ei näytä kovin selvältä. Firmamme johtaja on kieltänyt vallan ja rahan asettamisen päämääräksi. Onko mahdollista laatia strategia ilman päämäärää?

Mielestäni Raamatun mielenkiintoisin strategi on kuningas Daavid. Häneltä ei puuttunut valtaa eikä rahaakaan, mutta hän ei ole kuuluisa niiden takia. Daavidin päämäärä oli jossain muualla. Nuorena Daavid oli ihan tavallinen paimenpoika. Tuskinpa hän silloin tiesi omaa päämääräänsä. Päämäärän tietäminen ei kuitenkaan ollut Daavidin strategialle tarpeen, koska Herran Henki johdatti häntä. Daavidin strategia näyttääkin olevan yksinkertaisesti luottamus Jumalaan. Raamattua lukiessa tulee tunne, ettei mies todellakaan tiedä minne on menossa. Hän ei kuitenkaan epäröi toimia silloin, kun on sen aika. Daavid etenee askel kerrallaan kohti tuntematonta päämäärää. Eräänä päivänä hän sitten huomaakin olevansa arvostettu kuningas. Vallan huipulla Daavidin strategia pettää. Hän haksahtaa toisen miehen vaimoon ja junailee miehen kuoleman, että saisi naisen itselleen. Tässä Daavid rikkoo Jumalaa vastaan ja on vaarassa menettää päämääränsä. Onneksi profeetta auttaa Daavidia näkemään strategisen virheensä ja hän katuu sitä. Rikkomus näyttää jopa karmaisevan vakavalta, mutta Jumala antaa anteeksi ja Daavid on taas matkalla päämääräänsä. Myöhemmin paljastuu, että se on paljon hänen omaa elämäänsä suurempi. Tuskinpa Daavid kuolinvuoteellaan arvasi, että 3000 vuoden päästä kaukaisessa Suomessakin lauletaan: “Hoosianna, Daavidin poika, kiitetty olkoon hän!” (Virsi 1)