Urheilu

Vauhdikas salibandy kokoaa nuoret yhteen – Ylläksen Nousun treeneille on nyt kysyntää

”Sählyssä on äksöniä”, tiiviistää seurassa harrastava Viljami Viuhkola.

Pallot viuhuvat pitkin kenttää ja kengänpohjat vinkuvat pelaajien nopeista liikkeistä. Äkäslompolon liikuntahallissa on meneillään 6.–7.-luokkalaisista koostuvan joukkueen viikottainen pelivuoro.

– Aika vähän on palloja maalissa, vaikka ei ole maalivahtia, vetäjänä toimiva Ville Lehtonen kajauttaa kentän laidalta.

Kommentti kannustaa pelaajat keskittymään laukauksiin, ja maaleja alkaa syntyä.

Puolentoista tunnin vuoroon on mahduttava alkulämmittely sekä varsinainen peliaika, joten Lehtonen käy nopeasti läpi edellisen turnauksen oppeja. Pelaajat kuuntelevat ja kommentoivat innokkaasti.

– Aiemmin vuorot kestivät kaksi tuntia, mutta siinä meinasi loppupuolella keskittyminen herpaantua. Siinä mielessä lyhyempi vuoro on parempi. Tämä on iso ryhmä, ja jos kaikki ovat paikalla, niin meitä on kaksikymmentä, valmentaja toteaa, ja lisää salin olevan pieni isommalle porukalle.

Jos tämä vielä tästä kasvaa, niin sitten ei riitä salivuoroja.

Innokkaita pelaajia riittää eri ikäryhmissä. Valmentaja Lehtosen mielestä salibandy on hyvä lisä Ylläksen harrastusmahdollisuuksiin.

– Täällä on nykyään paljon nuoria. Kaikki eivät välttämättä halua hiihtää tai lasketella, joten on hyvä, että vaihtoehtoja löytyy. En itsekään hiihdä tai laskettele, Lehtonen hymähtää.

Salibandyvuoroja riittää jokaiselle ryhmälle kerran viikossa. Valmentajan mukaan tilanne on hyvä, vaikka lajin suosio alueella on lisääntynyt viime vuosina.

– Jos tämä vielä tästä kasvaa, niin sitten ei riitä salivuoroja.

Kun laji vie mennessään, voi omasta harrastuksesta hypätä valmentajan kenkiin. Näin kävi Lehtoselle, joka aloitti pelaamisen 2000-luvun alussa.

– Taisin aloittaa 14-vuotiaana. Silloin sählyä veti Keijo Taskinen, joka kysyi minulta, tuletko pelaamaan. Vastasin, että en varmasti tule, valmentaja nauraa.

Ei mennyt kuitenkaan pitkään, kun Lehtonen juoksi kentällä maila kourassa.

– Kipinä pelaamiseen syttyi. Kävimme porukalla Lappi Cup -peleissä ja yhden kauden paras tulos oli se, kun hävittiin 7–4, Lehtonen naurahtaa ja toteaa, että pelimatkat olivat mieluisia.

– Saatoimme matkata pitkin Lappia peräkkäisinä päivinä. Nuorempana sitä jaksoi hyvin.

Valmentaminen ja salibandyn pelaaminen ovat Lehtoselle mieleinen harrastus. Oman nuoruusajan valmentaja vaikutti siihen, että Lehtosesta tuli yksi salibandykerhojen vetäjistä.

– Voisin olla Taskisen Keijon kanssa vaikka viisi päivää viikosta valmentamassa. Tästä saa itselle paljon enemmän, mitä ensi alkuun kuvittelin. Nuorten onnistumisen ilo on niin aitoa, Lehtonen toteaa.

”Sählyssä on äksöniä”

– Hieno maali, kuuluu pelaajien rivistöstä useamman kerran.

Hyvä yhteishenki huokuu läpi harjoitusten. Positiivisia kommentteja kumpuaa ilmoille varsinkin silloin, kun pallo löytää oikean osoitteen.

Kentän laidalla kuhisee, kun pelaajat pinkaisevat vuorollaan pelaamaan, ja päästävät joukkuetoverit hengähtämään. Vaihtopenkillä pelivuoroaan odottava Viljami Viuhkola kertoo aloittaneensa salibandyn pelaamisen naapurikunnan puolella, mutta nykyään harjoitukset ja turnaukset käydään Ylläksen Nousun pelipaidassa.

– Sählyssä on äksöniä, eikä tarvitse olla paikallaan, Viuhkola huikkaa pillin vihellyksen lomasta ja syöksyy pelikentälle.

Joillekin sähly on yksi harrastus muiden joukossa, mutta sillä on kuitenkin vahva jalansija Ylläksellä. Turnauksiin mielellään osallistuva Venla Haavisto kertoo harrastavansa useampaa lajia.

– Pelaan jalkapalloa, hiihdän ja laskettelen. Sählyä on mukava pelata, koska se on nopea laji. Pidän lajeista, joissa pääsee haastamaan itsensä.

Haaviston vieressä istuva Ellen Määttä kertoo harrastaneensa sählyä toiselta luokalta saakka.

– Olen ollut Ylläksen Nousun porukassa kaksi vuotta mukana. Tää on kiva laji ja porukka on mukava, Määttä summaa.

Pelaamisessa on parasta se tunne, kun tekee maalin tai jos tulee hieno laukaus. Niilo Romppanen

Lajin parasta antia pelaajien mukaan on tekemisen maku ja hyvät ystävät.

Yli viisi vuotta pallon kanssa kikkaillut Einari Konki kertoo, että lähti kokeilemaan salibandyn pelaamista, sillä se kuulosti kivalta lajilta.

– Mulla on paljon kavereita pelaamassa, ja tää on muutenkin mukava harrastus, Konki tuumaa ja jatkaa, että yhdessä pelaaminen on parasta.

Konkin joukkuetoveri Niilo Romppanen kertoo lajin vieneen mukanaan. Nelisen vuotta pelannut Romppanen aloitti sählyn pelaamisen kavereiden innostamana.

– Pelaamisessa on parasta se tunne, kun tekee maalin tai jos tulee hieno laukaus.

Lajin suosion kasvu haastaa seuran

Johtokunnan jäsen ja seura-aktiivi Juho Mattila kertoo, että Ylläksen Nousun toiminta on hyvällä mallilla ja harrastajamäärät kasvavat.

– Ylläksen Nousu on uusien haasteiden edessä. Mikäli kysyntä jatkaa kasvamistaan, voi tulla haasteita sekä vetäjien että salivuorojen suhteen. Juniorisalibandyyn on kuitenkin löytynyt hyvin tekijöitä.

Kiinnostus salibandyn pelaamiseen on vaihdellut. Suvantovaiheesta on päästy yli, ja toiminta on kasvanut selkeästi viimeisen neljän vuoden aikana.

– Kaulasen Joni viritteli toimintaa uudestaan käyntiin, ja haki rahoitusta, jolla saatiin esimerkiksi uusia pelikamoja hankittua. Kaudella 2020–21 seuralla oli kaksi ryhmää ja yhteensä noin 25 lasta. Tällä kaudella meillä on viisi ryhmää, joissa on yhteensä 85 junioria, Mattila summaa.

Mattilalle lasten liikunta, oma harrastaminen ja yhteisöllisyys ovat syitä toiminnassa mukana olemiseen.

– Välillä treenien vetäminen ja turnausten organisoiminen työllistää enemmän, mutta se kuuluu asiaan. Asioita hoidetaan yhteisvoimin.

– Tämä on harrastus, jolla on paljon arvoa ja antoisia puolia. Tärkeintä on yhdessä tekeminen.