Ihmiset

Väärä sukupuoli ja syrjintä pilasivat Ilkka Koskikaran elämän, joten hän taistelee intersukupuolisille oikeutta

Olohuoneessa on rummut. Myös toisessa huoneessa on rummut. Ne pitävät Ilkka Koskikaran elossa.

Elämä on ollut vaikea, mutta nyt Koskikaralla on hyvä syy elää.

Kolarilaisen asunnon seinällä on syntymäpäiväonnittelutaulu äidiltä. Lipastolla on kuvia elämän tärkeimmistä ihmisistä.

Pienen keittiönpöydän ympärillä on kolme tuolia ja pöydällä paperi, joka on ylhäältä alas kirjoitettu lyijykynällä täyteen 1970-luvulla koulua käyneen kaunokirjoitustyylillä.

Sitä ei ole ihan helppo lukea. Kirje pitää lukea ääneen, lause, sana ja merkitys kerrallaan.

Koskikaran tärkein syy elää on se, että hän haluaa tehdä tien helpommaksi jäljessään kulkeville kolarilaisille intersukupuolisille ihmisille.

– Toivotan kaikille kaltaisilleni voimaa toteuttaa oma unelma.

Sukupuoli pitäisi vahvistaa vasta 16–18-vuotiaana niin, että henkilö itse saa päättää.

Koskikara syntyi Kolarin vanhan sairaalan yläkerrassa. Siellä kolarilaiset 1960-luvulla yleisesti syntyivät.

Hänen sukupuolensa ei ollut sillä lailla selvä, kuin se suurimmalla osalla ihmisiä on: tyttö tai poika. Koskikaran kehossa oli sekä tytön että pojan piirteitä.

Hän on kuullut syntymästään ja varhaislapsuudestaan läheiseltä, joka on lääkäri. Siihen aikaan, ja edelleen, intersukupuolisten lasten sukupuolen ratkaisee lääkäri, ehkä vanhempia kuunnellen, heti pienenä vauvana.

Se on Koskikarasta väärin.

– Sukupuoli pitäisi vahvistaa vasta 16–18-vuotiaana niin, että henkilö itse saa päättää, hän sanoo.

Koskikaran vanhemmat ehkä lääkäriin luottaen päätyivät tyttöön. Se on intersukupuolisten kohdalla yleistä, koska tytön sukuelimiä on usein leikkauksessa helpompi jäljitellä kuin pojan.

Koskikaran perheessä oli entuudestaan kaksi poikaa ja yksi tyttö.

Minä kapinoin, koska jouduin pitämään hametta.

Koskikara kokee, että vanhemmat ja lääkäri valitsivat väärin.

Hän ei halunnut pukeutua mekkoon. Hän halusi ratsastaa pihamaalla keppihevosella ja paukutella lanteillaan olevilla leikkirevolvereilla.

– Minä kapinoin, koska jouduin pitämään hametta, enkä saanut pitää housuja. Kohtelu ei ollut aina kivaa. Se oli rankkaa, Koskikara kertoo.

Oma sukupuoli oli hänelle selvä kolmevuotiaasta lähtien.

– Minusta tehtiin mengelemäisesti poikavauvasta tyttö, Koskikara sanoo.

Josef Mengele oli toisen maailmansodan aikaan elänyt saksalaislääkäri, joka teki vangeille epäinhimillisiä lääketieteellisiä kokeita Auschwitzin keskitysleirillä.

Olen ollut lukemattomissa hautajaisissa.

Erilaisuus johti kiusaamiseen koulussa ja monenlaiseen syrjintään.

– Sujule.

Sillä nimellä läheisetkin haukkuivat Koskikaraa. Hän ei tiedä, mistä sana tulee.

Tärkeä urheiluharrastus jäi, koska Koskikara koki, ettei voinut urheilla. Hän koki, että myös kirkossa häntä kohdeltiin kaltoin. Lukio jäi kesken seksuaalisen häirinnän vuoksi. Ammatinvalinnassa oli ongelmia. Koskikara kertoo etsineensä itseään.

Väärä sukupuoli esti urapyrkimykset. Koskikara ei päässyt suorittamaan asepalvelusta ja sotilasuralle. Hän ei päässyt myöskään poliisikouluun tai ensihoitajaksi. Ammatin sijaan hän sai eläkeläisen paperit noin 30-vuotiaana.

– Ilkeä psykiatri pani eläkkeelle.

Koskikara ajautui sekatyöläiseksi. Hän työskenteli esimerkiksi Kolarin urheilukentän hoitajana.

Hän yritti tappaa itsensä kaksi kertaa.

– Olen ollut lukemattomissa hautajaisissa, hän kertoo intersukupuolisista ystävistään.

Koskikaran sängyssä on Tom of Finland -lakanat, jotka hän peri yhdeltä näistä ystävistä.

Kuukautiset miehellä on raakaa kidutusta.

Koskikara tunsi olevansa poika, mutta Kolarin terveyskeskuksesta hän ei saanut ongelmaansa apua.

– Oli semmoinen lääkäri, joka ei oikein ymmärtänyt.

Murrosikä tuli kuukautisineen, sillä Koskikaralla oli munasarjat ja kohtu. Hän ei saanut murrosikää siirtävää lääkitystä.

– Kuukautiset miehellä on raakaa kidutusta.

Koskikara kertoo, että hänen oma prosessinsa sukupuolen korjaamiseksi alkoi 13-vuotiaana. Sukupuolta alettiin korjata leikkauksilla noin 25-vuotiaana.

Se tarkoitti hoitojaksoa Lapinlahden sairaalassa, jossa tutkittiin, kestääkö Koskikara sukupuolen vahvistusleikkausta. Koskikara pakotettiin alasti Lapinlahden luentosaliin opiskelijoiden ja lääkäreiden eteen.

– Leikkauksiin mennessä täytyy olla hyvä kunto ja luja psyyke.

Kohtu ja munasarjat poistettiin leikkauksella, jossa menivät samalla munasarjoihin liittyneet kivekset. Miehen naisnisäisyys eli rinnat poistettiin.

Koskikara sai uuden nimen ja henkilötunnuksen. Hän toivoo, ettei kukaan enää käytä hänen vanhaa nimeään Kolarissa. Jos joku tekee niin, Koskikara näyttää ensin toista korvaansa ja sitten toista. Nahka on paksuuntunut.

Leikkauksia on takana useita. Isoimmassa niistä Koskikaralle rakennettiin penis yli 20-tuntisessa leikkauksessa. Yksi leikkaus on mahdollisesti vielä edessä.

– Leikkaukset kahteen kertaan tulevat yhteiskunnalle kalliiksi, hän miettii.

Minun elämä pilattiin.

Muutama viikko sitten Koskikara matkusti Helsinkiin tapaamaan kansanedustajia. Lipastolla on kuva Koskikaran aiemmalta vierailulta. Siinä hänen vieressään seisoo silloinen ministeri Paula Risikko.

– On taattava suojalait, jotta vauvan sukupuolielimiä ei enää leikata pienenä, Koskikara sanoo.

– Minun elämä pilattiin. Haluan estää lasten silpomisen.

Koskikaran mielestä intersukupuolisuudesta pitäisi kertoa oppitunneilla kaikille nuorille siinä vaiheessa, kun he ovat siihen kypsiä.

– Eikä edes ajatella eheytyshoitoja. Silloin nuori kyllä tappaa itsensä, Koskikara sanoo.

Eheytyshoidot tarkoittavat hoitoja, joilla ihmisen sukupuoli-identiteettiä yritetään muuttaa.

Koskikaran mielestä lisää tietoa tarvitsevat myös lääkäreiksi opiskelevat. Yhteiskunnan pitää myös muuttua. Esimerkiksi urheilussa ei ole tällä hetkellä tilaa intersukupuolisille.

Intersukupuolisia ihmisiä hän neuvoo kieltämään kirjallisesti kaikki turhat lääketieteelliset testit. Intersukupuoliset kiinnostavat lääkäreitä ja tutkijoita. Koskikaraan on testattu niin gynekologisia, urologisia kuin psyykenlääkkeitäkin. Hän kertoo, että yhdestä lääkkeestä tuli erittäin huono ja sekava olo.

Se voi kohdata ketä tahansa perhettä.

Koskikara istuu rumpujen taakse. Hän soittaa akustisia rumpuja silloin, kun naapuri ei ole kotona. Koskikara ihastui soittimeen, kun näki lapsena telkkarista amerikkalaisen jazzrumpalin Art Blakeyn soittavan.

– Diggaan kovasti progressiivisesta rockista, Koskikara sanoo ja luettelee pitkän listan tärkeitä yhtyeitä Pink Floydista Santanaan.

– Kun rummutan, ajatukset menee nuotteihin, ei elämään, mitä käyn läpi.

Kaunolla kirjoitettu kirje Koskikaran elämästä on matkalla eduskuntaan. Koskikara uskoo, että asia etenee nyt lakitekstiin asti.

– Minä toivon, että yhteiskunta ottaa asian omaksi ja huolehditaan, että intersukupuoliset saavat olla rauhassa. Se voi kohdata ketä tahansa perhettä.

Koskikaran seinällä oleva äidiltä saatu onnittelutaulu todistaa, että äiti hyväksyi hänet lopulta.

– Olen katkera kohtalostani. Mitä minä terveenä intersukupuolisena olisin voinut saavuttaa?