Kulttuuri

Ukrainan sotaa seurannut Ahti Vielma uskoo, että maasta tulee vielä yksi Euroopan rikkaimmista

Kittiläläislähtöinen kirjailija Ahti Vielma on juuri laittanut verannalleen Jyväskylässä keltasinisiä orvokkeja, jotka kuvastavat Ukrainan värejä. Tuomet ja kirsikka kukkivat myös jo näyttävästi pihapiirissä.

– Kevät ja kukkienistutusaika on ollut aina minulle rentouttavaa ja mukavaa. 40—50-lukujen vaihteessa, kun tehtiin raunioille taloa, se oli ikimuistoista aikaa. Kerättiin peltojen reunoilta päivänkakkaroita ja juhannuskulleroita ja istutettiin ikkunoitten alle. Ne ovat kaikkein mukavimpia aikoja lapsuudessani, Sirkan kylässä Immeljärven rannalla varttunut Vielma sanoo.

Sotien jälkeen ihmiset olivat Vielman muistoissa toivorikkaita — ihmiset olivat onnellisia, kun olivat päässeet kotiin takaisin ja rakentamaan uutta taloa. Tulevaisuus näytti hyvältä.

Vielma on julkaissut keväällä uuden kirjan Taivas ja helvetti maan päällä. Hän on kirjoittanut teostaan parin vuoden aikana seuratessaan Venäjän julmaa hyökkäystä Ukrainaan. Kuvitus koostuu Vielman uutislähetyksistä ottamista kuvankaappauksista, ja kirjailija pohtii synkkiä sotauutisia ja heijastaa niitä omaan kokemusmaailmaansa. Vielma ei itse ole käynyt koskaan Ukrainassa, mutta on nykyisellä kotipaikkakunnallaan haastatellut sodan jaloista Suomeen muuttaneita perheitä.

Kolmen vuosikymmenen aikana Vielma on julkaissut kaksikymmentä kirjaa sekä runoja ja proosaa. Monessa kirjassaan Vielma palaa evakko- ja jälleenrakennusaikoina tarttuneisiin muistoihinsa.

– Koska omat ensimmäiset muistikuvani ovat Lapin sodan evakkomatkalta Ruotsista ja paluusta raunioille Kittilän Sirkkaan kesällä 1945, minua ovat suorastaan järkyttäneet kuvat ja tiedot varsinkin lasten kohtaloista Ukrainan sodan keskellä, Vielma kertoo.

Jos arkkipiispa Johannes eli Kittilän entinen rehtori Wilho Rinne olisi arkkipiispana tällä hetkellä ortodoksikirkossa, kyllä olisi maailma tietoinen siitä, mitä hän ajattelee ja mitä ortodoksit täällä ajattelevat. Ahti Vielma

Luonto on ollut Vielmalle Lapin juurien vuoksi oma maanpäällinen paratiisi vaikeinakin hetkinä. Suuri osa käsikirjoituksesta onkin syntynyt kotimaisemissa. Usein ikävät uutiset keskeyttävät rauhallisen hetken:

”Posket hehkuivat päivän retkestä ja Immelmökin keittiöstä hulmahteli illan suussa herkullisen uunikalan tuoksu. Olin viettänyt päivän maailman onnellisimmassa maassa, ehkä sen eräällä upeimmista maisemistaan, Pallaksen valkoiset kerot järven takana ja jään alla siiman päässä tempoilevia harreja jännityksen luojana, aivan lähellä mitattua maailman puhtainta ilmaa. Täydellisempää mielenrauhaa melskeisessä maailmassa tuskin mistään muualta löytäisin. Mutta uunikalan syötyäni tein virheen, napsautin television auki ja silmieni eteen räjähtelivät Venäjän terroristien pommit Ukrainassa. Koulu raunioina, kerrostalot tulessa, itkeviä, nälkäisiä ja sairaita ihmisiä kellareissa, energiayksikkö raunioina, sähköt poikki”, Vielma kertoo kirjassaan.

Venäjän sotilaalliset menettelytavat ja ratkaisut ovat Vielman mielestä periaatteiltaan yllättävän samanlaisia kuin se, mitä Suomi koki kahdeksan vuosikymmentä sitten. Nykyinen asearsenaali on vain kehittyneempi.

– Sota on yhtä raakaa ja julmaa ja ideologisesti kytketty vanhaan kommunismiin. Kaikkein ihmeellisintä on, että se on ortodoksisen kirkon hyväksymää, näkeehän tuon Putinin ja Kirilin suhteista ja yhteistyöstä, Vielma sanoo.

Vielma pohtii, että maailman johtavat kirkkojen edustajat ovat eurooppalaisesta sodasta aivan liian hiljaa — Suomessakin. Hyvä suuntaus on kuitenkin käynnistynyt, kun uusi paavi on ehdottanut rauhanneuvotteluja Vatikaaniin.

– Jos arkkipiispa Johannes eli Kittilän entinen rehtori Wilho Rinne olisi arkkipiispana tällä hetkellä ortodoksikirkossa, kyllä olisi maailma tietoinen siitä, mitä hän ajattelee ja mitä ortodoksit täällä ajattelevat. Nyt ei paljon ääniä kuulu, Vielma sanoo.

Rinne ja Vielma olivat aikoinaan hyviä ystäviä. He ovat tavanneet muun muassa itsenäisyyspäivän vastaanotolla, kun Vielma toimi kansanedustajana ja Rinne oli metropoliitta eli piispa.

Oikeus ja ihmisten järki voittaa. Ahti Vielma

Ukraina on juuri nyt Vielman kirjan mukaisesti maanpäällinen helvetti. Vielman mukaan on kuitenkin hienoa, että kansa jaksaa vieläkin uskoa, että tilanne korjaantuu ja että he ovat joskus vapaa maa, joka kuuluu EU:hun ja Natoon.

– Minä uskon siihen, että se kääntyy. Kun Ukraina saa toimia vapaana maana, se on Euroopan rikkaimpia maita. Oikeus ja ihmisten järki voittaa, Vielma sanoo.

Kirjailija on julkaissut kirjassaan myös otteita hänen vanhempiensa välisestä sota-aikaisesta kirjeenvaihdosta. Kirjeitä on paksu mapillinen viiden vuoden jaksolta.

– Kirjeet säilyivät Lapin sota- ja evakkoaikana parin kilometrin päässä raunioilta suolla heinäladossa, Levin ja Kätkätunturin kainalossa, sinne raahatun piirongin perimmäisessä salalokerossa. Se oli äidiltäni kunnioitettava ratkaisu tuleville sukupolville tuon ajan ajatusten ja tapahtumien taltioinnista.

Vielma hämmästelee, kuinka hyvin silloinen posti on toiminut.

– Valtiollinen posti piti huolen, että ihmiset pysyivät ajan tasalla. Vaikka nyt on digiaika, Ukrainassa he eivät tiedä, missä heidän lapsensa ovat ja mitä on tapahtunut. Vaikka tekniikka on kehittynyt valtavasti, perusasioiden osalta on menty taaksepäin.

Sota-ajan kirjeitä luettuaan Vielma kertoo ymmärtävänsä entistäkin enemmän kaikkia veteraaneja. Viiden vuoden sotareissujen ja elämän epävarmuuden jälkeen selviytyminen oli uskomaton temppu.