Muualta Lapista

Ukrainan poika Vasili sai hautapaatensa jälleen pystyyn -Ainoa nimeltä mainittu sotavanki, joka on haudattu ”vankileirien saariston”, Inarin kunnan alueelle

Inarin kunnan alueella lepää satoja puna-armeijan sotilaita, jotka viruivat vankeina alueen vankileireissä, kuolivat vankeutensa aikana ja saivat viimeisen leposijansa Inarin maaperästä. Me emme tiedä heidän nimiään - vain Jumala taivaassa sen tietää, kuten sanonta kuuluu. Mutta yhden nimen me tiedämme, hän oli ukrainalainen nuorukainen Vasili Solotkov.

Routainen maa liikuttelee silloin tällöin Inarin metsissä sijaitsevia venäläisten sotavankien hautoja. Joskus hautapaasi saattaa kevään aikana jytkähtää selälleen maahan ja näin kävi tänä keväänä Nellimintien liepeillä Paloselässä sijaitsevalle hautapaadelle.

Suomi-Venäjä-Seuran Ivalon osaston sekä Inarin Luonnonystävien talkooväki kävi nostamassa Paloselän hautakiven pystyyn tänä syksynä. Operaatio tehtiin huolella ja sillä mielin, että noin 500 kilon painoinen paasi pysyisi pystyssä monta talvea peräkkäin.

Lähes kaikki Inarin kunnan alueella olevat sotavankien haudat ovat nimettömiä joukkohautoja, mutta Paloselän hauta on poikkeus. Paaden alla on vain yhden sotilaan maalliset jäännökset ja hänen nimi, syntymäaika ja kuolinaikakin ovat tiedossa. Hän oli ukrainalainen Vasili Solotkov.

Paloselässä venäläisvangit tekivät metsätöitä saksalaisen komennon alla. Kohtelu oli julmaa, työ kovaa ja ravinto sangen niukkaa. Wermacht ei välittänyt, vaikka vankeja kuolikin aliravitsemukseen ja sairauteen, koska se arveli pitkään toiveikkaasti, että uusia vankeja saadaan tilalle kuin liukuhihnalta.

Paloselässä syntyi sydäntalvella 1943 epätoivoinen pakosuunnitelma, josta olivat tietoisia useimmat vankiparakin vangit. Kuten vankileireillä usein käy, joku oli valmis kavaltamaan porukan yhdestä leipäpalasta ja suunnitelma karkaamisesta tyssäsi alkumetreille. Joku piti mallin vuoksi teloittaa ja hän oli Vasili Solotkov.

Vuosikymmeniä myöhemmin Suomen puolella päätettiin selvittää, saisiko tästä miehestä, jonka nimikin oli sattumoisin tiedossa, mitään tietoja Venäjän puolelta. Ei kukaan nuoren miehen elämästä Neuvostoliiton puolella enää mitään tiennyt, mutta sukulaisia löytyi ja sekin selvisi, että puna-armeijan joukoissa taistellut Vasili oli ukrainalainen poika.

Inarissa oli sota-aika kymmeniä vankileirejä. Moni niistä sijaitsi Inarijärven rannoilla ja kun pari vankileiriä oli Inarijärven saarissakin, niin on Inaria nimitetty sotahistoriassa myös ”Vankileirien saaristoksi”.

Suomessa sijaitsevien venäläissotilaiden haudoista on aikoinaan solmittu valtiosopimus, eikä tuota valtiosopimusta ole purettu, vaikka maailmanjärjestys horjuu ja kanssakäyminen Venäjän ja Suomen välillä on hiipunut lähes olemattomiin.

Inarin kunnan alueella hautoja on perinteisesti hoitanut Suomi-Venäjä-Seuran Ivalon osasto pientä korvausta vastaan. Tänä vuonna sen yhteistyökumppanina on toiminut Inarin Luonnonystävät.